Lucy Gabrielle, eläinkommunikoija, 3.3.2011.
Lihan syönti? Mitä mieltä lehmät siitä ovat?
Eilen ohitin kaksikerroksisia karjankuljetusautoja matkalla kotiin. Liikutun aina kun näen eläinten kasvojen pilkistävän autoista. Tiesin, että vaikka halusinkin kääntää katseeni pois säästääkseni itseäni suuremmilta tunteilta, parasta mitä voisin tehdä olisi katsoa heitä suoraan silmiin ja siunata heidät ja kiittää heitä.
Eläinkommunikoijana olen usein ajatellut, että minun pitäisi kysyä eläimiltä heidän mietteitään lihantuotannosta. Totta puhuakseni, olen aina hermoillut sen tekemistä, tietäen, että saatan saada mitä vastaani vaikka minkälaista tietoa. Tänään päätin aloittaa sarjan eläinkommunikointeja eläinten kanssa palvellakseni maailmaa. Tämä nosti tunteita esiin ja minun piti työskennellä kovasti maadoittaakseni itseni ja päästäkseni irti kaikista mahdollisista odotuksista kommmunikoinnin suhteen, jotta pysyisin täysin neutraalina.
Tämän he halusivat sanoa.
Lehmät, joihin otin yhteyden, olivat paikallisia lehmiä läheltäni, jotka elävät laitumella, ja jotka tullaan teurastamaan jossakin vaiheessa.
Mitä haluaisitte ihmisten tietävän teurastamisesta?
Lehmät lähettivät minulle kuvan niistä seisomassa niityllä, hempeän tuulen hivellessä niiden poskia ja auringon lämmittäessä selkiä ja lintujen laulaessa puissa. Sitten kuva muuttui kun he siirtyivät teurastamolle. Kaikki oli hyvin synkkää, mekaanista, kovaäänistä, raakaa ja pelottavaa. He korostivat sitä, että se oli hyvin “epäluonnollista” ja että se oli “hyvin pelottavaa”.
Mitä haluaisitte ihmisten tietävän niityllä teurastamisesta?
Lehmät sanoivat, että tämä sopii heille paljon paremmin, mutta että he haluaisivat saada mahdollisuuden “sanoa hyvästit” ystävilleen. Elämän saattaminen päätökseen oli heille hyvin tärkeä prosessi, josta syystä korrekti toiminta oli hyvin tervetullutta. Rituaalit ja se, että on tilaa “sulkea” elämä rauhassa oli tärkeää, sillä se auttoi lehmiä siirtymään eteenpäin kokonaisena sieluna.
Mitä haluaisitte ihmisten tietävän lihan syömisestä?
Lehmät käyttivät ilmaisusa “samankaltainen parantaa samankaltaisen” ja näyttivät, että lihaskudos on täysin samanlainen kuin ihmisen lihaskudos.Minun tulkintani tästä oli se, että joissakin tapauksissa lihan syöminen voi olla ihmisille hyödyllistä. Mutta he myös korostivat sitä, ettei lihassa ollut “elämänvoimaa” ja että jos ihmiset söivät lihaa, olisi myös hyvin tärkeää syödä hyvänlaatuista elämänvoimaa ja kuinka tärkeää olisi siunata ruoka ja kiittää siitä. He antoivat minulle kuvan ihmisestä siunaamassa ruokansa, ja miten ruuasta nousi valonsäde ja se kulki sen eläimen sieluun, joka oli sen ruuan eteen antanut henkensä. He antoivat ymmärtää, että monilla lehmillä oli “pirstoutunut sielu” teurastamisesta johtuen, mutta että joka kerta, kun joku sanoi kiitoksen ja siunauksen, pieni osa tätä sielua palasi niihin ja auttoi heitä tulemaan jälleen kokonaisiksi.
Haluaisin kiittää lehmiä, jotka tulivat puhumaan minulle tänään. Minä kysyin vain yhtä “edustajaa” tulemaan esiin, mutta he tulivat yhtenä laumana, näyttäen minulle miten voimakas heidän kollektiivinen tietoisuutensa oli. Minä haluaisin kysyä lehmiltä vielä monia lisäkysymyksiä ja postitan niitä kun niitä teen.
(Gabrielle: Minä en syö koskaan lihaa.)
