Laura Stinchfield kirjoittaa Santa Barbara Independentissä 4.3.2012 eläinkommunikoijan ja eläinmeedion eroista – vain onko niissä eroa?
On olemassa eräs eläinkommunikoija, joka opettaa oppilailleen ja puhuu asiasta muutenkin hyvin yleisesti, että eläinkommunikoija ja eläinmeedio ovat hyvin erilaisia keskenään. Hän väittää, että kaikki eläinkommunikoijat puhuvat suoraan eläimelle, siinä missä eläinmeediot (pet psychic) ehkä saavat tietoa eläimeltäkin, mutta hänen mukaansa, pääasiassa puhuvat henkioppaiden, enkelten tai muiden läsnä olevien lähteiden kanssa, jotka ovat eläimen ulkopuolella. Hänen väitteensä eivät ole totta.
Minut tunnetaan kaikkialla maailmassa eläinmeediona. Puhun suoraan eläimen kanssa. Puhuessani eläimen kanssa, minä otan vastaan kommunikointia eläimeltä mielikuvina tunteisiin sidottuna, ja fyysisiä ongelmia tunteina kehossani. Minun mieleni muuttaa tämän tiedon sanavirraksi.
Eläinten kanssa tehtyjen sessioiden aikana, minä en saa tietoa henkioppailta, enkeleiltä tai muilta henkiolennoilta. Joskus edesmennyt ihminen saattaa ilmaantua paikalle sessioon. Jos niin käy, minä kunnioittavasti ja tiukasti pyydän tätä henkeä poistumaan ja lakkaamaan häiritsemästä minun keskusteluani eläimen kanssa. Tämä on sama tilanne, kuin jos kävisi tärkeää keskustelua toisen ihmisen kanssa ja sitten joku toinen tulee häiritsemään ja pyydät häntä poistumaan.
On totta, että toiset eläinmeediot käyttävät muita psyykkisiä aistejaan asiakassessioidensa aikana, mutta on myös totta, että eläinkommunikoijat toimivat näin myös. Minä itse tiedän muutamankin eläinkommunikoijan, jotka konsultoivat “henkioppaita” terveydellisissä asioissa, parantamisessa tai vain kertomaan sen, että miksi eläin on siinä tilanteessa kuin on. Tämä tietty eläinkommunikoija, joka väärin sanoo, että minä nojaan tietoon, joka ei tule suoraan eläimeltä, käyttää itse heiluria löytääkseen sairauden eläimen kehosta. Hän liikuttaa heiluria eläimen kehon yllä tai sen edustaman lajin kehon kuvan yllä löytääkseen huolestuttavat alueet.
Vaikkakin uskon, että joidenkin ihmisten käsissä heilurimetodi voi olla tarkka, itse en käytä tätä metodia. Minä kysyn, “Kuka heiluria heiluttaa?” Joidenkin mielestä se on henkiopas, enkeli, psyykkis-magneettinen tila, ihmisen oma intuitio tai eläin itse. Jos se tulee eläimeltä, niin eläimen pitäisi olla kykenevä kertomaan, että missä se tuntee epämukavuutta kehossaan, ja myös epämukavuuden tason, ilman heiluriakin.
Minä uskon, että eläinkommunikoijat ja eläinmeediot ovat yksi ja sama asia. Me puhumme eläimille telepaattisesti. On olemassa henkilöitä, molempien titteleiden alla, jotka eivät luota muihin psyykkisiin aisteihin tai keinoihin saadakseen tietoa eläin-ihmissuhteesta. On tärkeää, että jokainen eläinkommunikoija/eläinmeedio kertoo asiakkaalleen sen, miten he saavat tietoa sessioidensa aikana.
Minä olen hermostunut siitä, että tämä tietty eläinkommunikoija opettaa ja julkisesti levittää näitä väitteitään. Hän on joko tietämätön toisten alalla työskentelevien suhteen, tai sitten hän pyrkii luomaan väärää tietoisuutta eläinmeedioista. Minä korostan vielä: Ainoa informaatio ihmisen eläimeltä, mitä minä otan konsultaatioitteni aikana vastaan, tulee eläimeltä itseltään, eikä se tule millään muulla tavalla tai henkiolentojen kautta.
