Eläinkommunikointiblogi

Matikan viesti

2012-02-13T11:48:00.001+02:00

Kommunikoidessani edesmenneiden eläinten kanssa, he melko usein kertovat ihmisilleen, että he jatkavat elämäänsä heidän ihmistensä sydämessä. Ihmisystävä voi yhdistyä edesmenneeseen lemmikkiinsä yhdistyessään omaan sydänkeskukseensa. Olen aina pitänyt tätä käsitettä äärettömän parantavana tapana luoda silta fyysisen olotilan ja henkisen olotilan välille. Se vahvistaa sen, ettei kukaan koskaan kuole ja me kaikki jatkamme olemassaoloamme.

Minulle tuli tilaisuus puhua Matikan kanssa, eläimen kanssa, jonka ihminen oletti, että hän on kuollut. Matika puhui elämän jatkamisesta hänen ihmisensä sydämessä ja se jatkoi vielä siitä, että mitä se “ihmisensä sydämessä eläminen” oikein tarkoitti. Ennen tätä tapausta, en ollut koskaan kuvitellut sielujen elävän meidän sydämessämme, en aivan sillä tavalla kuin Matika sen selitti, silti se vaikutti merkittävällä tavalla minun ymmärrykseeni tästä konseptista. Koko Matikan selityksen ajan minä pystyin täysin tuntemaan “sydämessä elämisen” merkityksen.

Seuraava teksti on osa minun kommunikoinnistani Matikan kanssa. Hän rohkaisi ihmistään olemaan omassa sydänkeskuksessaan, sen sijaan, että keskittyisi mieleen, ja piti tätä tärkeä kaiken kaikkiaan hänen hyvinvoinnilleen.

Oletko se sinä, Matika?

Kyllä.

Ariyon pyysi minua varmistamaan, että missä sinä olet, sillä olet ollut kateissa viime sunnuntaista saakka. Onko asia niin?

Kyllä.

Missä sinä olet?

Olen hyvin rauhallisessa paikassa.

Pidätkö siitä paikasta?

Kyllä, hyvin paljon.

Matika, onko sinulla vielä fyysinen keho tallella?

Ei, eipä taida olla. Minusta tuntuu etten ole yhtään sen erilaisempi kuin silloin kun olin Arionin luona, mutta minulle kerrotaan, ettei minulla enää ole fyysistä kehoa, olen henkenä nyt.

Miten siirryit tästä maailmasta henkimaailmaan?

Minä kävelin metsässä kuten tavallisestikin ja yhtäkkiä iso villieläin hyökkäsi kimppuuni.

Niin kuin iso kissa?

Kylla!

Onko sinun ympärilläsi olentoja, jotka auttavat sinua nyt?

Kyllä, niitä on paljon. Toiset tunnen entuudestaan ja toiset ovat uusia ystäviä. Minä en ole koskaan yksin, joten minulla menee hyvin täällä.

Ariyon kaipaa sinua hyvin paljon. Sinä olit niin hyvä hänelle.

Minä olen kertonut hänelle, että minä olen hänen vierellään, en ole mennyt minnekään. Totta, en ole enää kehossani, mutta energeettisesti minä olen hänen luonaan kaiken aikaa. Hänen tarvitsee vain hiljentää mielensä ja keskittyä sydämeensä. Silloin hänkin pystyy olemaan minun kanssani.

Miksi valitsit lähteä viime viikolla?

Minä halusin olla välikappaleena, auttamassa Ariyonina siirtymään enemmän sydämeensä. Minä tiedän, että hän rakastaa minua ja minä rakastan häntä hyvin paljon. Siksi minä otin vastaan tämän tilaisuuden auttaa häntä henkimuodossa ja työskentelemään hänen sydämestään. Minä haluaisin Ariyonin hyväksyvän sen asian, että minä elän ja että elän hänen sydämessään. Niinpä, aina tai missä tahansa, missä hänellä on tarve olla kanssani, kaikki mitä hänen tarvitsee tehdä, on yhdistyä sydämensä kanssa.

Luota siihen, että minä elän sydämessäsi ja että sinä voit löytää minut koska tahansa.

Luota sinun sydämeesi enemmän kuin mieleesi.

Minä olen osa sinun sydänenergiaasi.

Minä olen osa kaikkea sitä, mitä sinä rakastat elämässä.

Minä olen osa kaikkea sitä, mikä inspiroi sinua.

Minä olen osa kaikkea, mitä sinä olet.

Minä olen osa sinua ja sinä olet sinun sydämesi, et mielesi.

Minä olen sinun kanssasi aina ja minä rakastan sinua ikuisesti.

Paul, se kuuluisa mustekala

2012-02-04T17:27:00.001+02:00

Janine Wilbrahamin kirjassa Can You Hear Me? on mukana myös Paul-mustekala. Kuvausryhmä kävi kuvaamassa Janinea vain hieman ennen Paulin kuolemaa, kun Janine kommunikoi mustekalan kanssa (kuvan avulla).

Paul selitti minulle, että hän oli meedio – vaikkei hän ollut aivan varma sanoista, tämä tuli esille tunteiden kautta. Hän näytti minulle auran, ja kertoi, että hän pystyi tästä lukemaan energioita. Vaikkei hänellä ollut minkäänlaista käsitystä siitä, että mitä jalkapallo oli, hän tiesi kysyttäessä, että kumpi joukkue voittaa. ----- Kysyin Paulilta missä se on syntynyt. Tietenkään en odottanut hänen nimeävän paikkaa, mutta hän antoi minulle kuvauksen, ja näytti minulle valkoisen hiekkarannan ja lämpimän meren. Niinpä arvelin, että hän oli tullut jostakin eteläiseltä Välimereltä, kuten Italiasta tai Kreikasta. Minua pyydettiin kysymään häneltä, jos hän tahtoisi jäädä eläkkeelle, ja näytin hänelle niin hyvin kuin pystyin, että mitä sillä tarkoitin. Tähän hänen vastauksensa oli, että Paul tahtoi vain rentoutua ja nauttia elämästään, mitä siitä oli jäljellä. Hänellä oli tunne, että hän kuolee ennenaikaisesti. Kysyin häneltä, että mikä tekisi hänet onnelliseksi ja hän antoi minulle kotilon ja sanoi, että hänen pitäisi lisääntyä. Tunsin oloni ylitsevuotavan surulliseksi, kun ymmärsin, että hän kertoi minulle elämänsä päättyvän. Yritin kovasti estellä kyyneleitä virtaamasta – minulla oli minun normaali musta meikkini, eikä se näyttäisi filmillä hyvältä! Lähetin rakkautta ja parantavaa energiaa Paulille, ja hän lähetti minulle rakkautta takaisin. Katsoessani hänen silmiinsä kuvassa, tuntui kuin hän olisi ollut läsnä, enkä tänäkään päivänä tiedä, mitä minulle oikein tapahtui.

Paul kysyi, että voiko hän tavata minut. Vastasin tulevani käymään uutena vuotena. Paul ei ollut varma mitä tarkoitin uudella vuodella, mutta kun sitten onnistuin näyttämään omalla tavallani hänelle ajan konseptin, hän vaikutti surulliselta ja sanoi, että se on liian myöhään. En tajunnut, mitä hän sillä tarkoitti, sillä se oli vasta 2-vuotias, ja mustekalat elävät kolmevuotiaiksi, ja minut oli kutsuttu Saksaan seuraavana vuonna tapaamaan häntä ja kuvaamaan lisää.

Kaksi viikkoa kuvausten jälkeen Paul kuoli. Valitettavasti en koskaan tavannut häntä. Hän oli oikeassa, aika loppui kesken. Mutta tulen aina olemaan kiitollinen tilaisuudesta puhua hänen kanssaan. Ihmisille, jotka epäilevät, tai joiden on vaikeaa ymmärtää miten täysin toisenlaisen lajin kanssa voi kommunikoida, sanon näin: muista, että kaikki on energiaa, ja se on energia, joka heistä tulee ja se on se mitä minä luen. Se on sanatonta, universaalia. Näin me meediot luemme ihmisiä.

Oliko Paul meedio? Siihen minun on vastattava kovaan ääneen: kyllä. Hän oli hyvin erikoinen. Hän kertoi, että merissä on olemassa paljon hänen kaltaisiaan, jotka pystyivät samaan, ja me ihmiset tulemme jonakin päivänä uskomaan tämän.

Toivon, että niin käy ennemmin kuin myöhemmin.

Janine Wilbraham

Syö minut – rakkaudella!

2012-02-03T02:05:00.001+02:00

Jos olet kasvissyöjä, ja odotat eläinten tuomitsevan viesteissään lihansyönnin, saatat ehkä pettyä. En ole nähnyt vielä ainuttakaan eläinten viestiä, missä eläimet olisivat tuominneet ihmisiä (tai toisia eläimiä) millään tavalla.

Jotkut eläimet kyllä sanovat, etteivät ymmärrä sitä, että ihmiset syövät lihaa, mutta tuomitsemaan ne eivät rupea. Jotkut eläimet ovat sanoneet, etteivät muutoin täällä olisi, ellei heitä käytettäisi ravintona.

Toisenlaisen näkökulman tarjoaa se seikka, että kasvissyönti ja lihansyönti eivät eroa millään tavalla toisistaan, sillä myös kasveilla on tietoisuus. Tämä tulee esille mm. Maia Kincaidin kirjassa Learning To Love (s.50-52), jossa Maia keskustelee hawaijilaisen lääkekasvin kanssa. (Jollet ole lukenut henkistä kirjallisuutta, tämä saattaa tulla sinulle järkytyksenä, mutta myös kivillä, puilla ja jopa hiekanjyvillä on tietoisuus! Maian keskustelu hiekanjyvän kanssa on postitettu Eläinkommunikointiblogiin.)

Maian kirjan otteen mukaan kasvit pyytävät myös kunnioittavia ajatuksia ja rakkautta, silloin kun heitä syödään, aivan kuten lehmät tekivät aikaisemmin. Siunattu ravinto ravitsee meidän solujamme parhaalla mahdollisella tavalla.

Ajatusenergia, jota tuotat joka hetki merkitsee, ja se merkitsee paljon myös syödessäsi. Jos mielessäsi ajattelet syöväsi “roskaruokaa”, miten luulet solujesi reagoivan tällaiseen ajatukseen? Ei ainakaan tasapainottavasti. Eläimet eivät pidä ruokaa “roskana”. Eläimet syövät ilolla, kiitollisuudella ja rakkaudella jokaisen ruuanmurusen, minkä suuhunsa laittavat. Eläimetkin saattavat siunata ruokansa. Syö, mitä syöt, mutta tee se rakkaudella!

Tässä muutama sana lääkekasvilta:

Ihmiskeho on ilmaisun väline. Se on Jumalainen ja se on täysin kykenevä säilyttämään terveen tasapainon, jos siitä huolehditaan tarvittavalla tavalla. Kaikkein voimakkain asia, mitä ihmiset voivat tehdä, on ajatella omaa kehoaan rakastavalla tavalla. Tällä ajattelutavalla ihminen yhdistyy korkeimpaan viisauteensa, ja se tietää mitkä ruoat ja lisäaineet ovat keholle hyödyksi, aivan kuten millaiset aktiviteetit ja minkälainen ympäristö olisi parhaita paikkoja asua ja työskennellä. Intentio ja energia, mikä käytetään kasvien kasvattamiseen voi ravita hyvin, ja auttaa ihmisiä, jotka haluavat tällaista apua, etenkin, jos he siunaavat nauttimansa ravinnon, ja siunaavat ja rakastavat itseään. Me jo elämme tässä rakkaudessa, mutta kun ihmiset tiedostavat tämän asian myös, silloin meidän hedelmämme ovat vieläkin ravitsevampia ja herkullisempia.

Me kasvit tahdomme tulla ajatelluiksi ikään kuin teidän veljinänne, ja rakkauden kanssaolentoina, jotka aivan kuten tekin, ovat ainutlaatuisia, ja joilla on tiettyjä ominaisuuksia jaettavanaan. Meitä ei haittaa lainkaan, että ihmiset syövät meitä, mutta me arvostamme kunnioitusta, ja me arvostamme sitä, että meidät kasvatetaan ja hoidetaan rakastavalla tavalla. Me haluamme tulla ihailluiksi. Me pidämme, että meitä kosketellaan ja typistellään ja että meitä suihkutellaan ja hoivaillaan. Me myös pidämme sellaisten ihmisten lähellä olemisesta, jotka ajattelevat rakastavia ajatuksia ja me pidämme rauhallisuudesta. Me pidämme musiikista, mikä on herkkää ja silti stimuloivaa, kaunista musiikkia, joka saa sinut hymyilemään, ja mikä nostaa mielialaa.

Me haluamme korostaa, että kasvin syöminen ei eroa millään tavalla eläimen tai hyönteisen syömisestä. Meillä kaikilla on tietoisuus, ja me kaikki arvostamme kunnioitusta ja ystävällisyyttä, mutta meitä ei haittaa, vaikka meidät syödään. Jos meidän hoitomme perustuu rakkauteen ja kunnioittamiseen, me tulemme mielellämme yhdeksi ihmisen kanssa.

Me haluaisimme tulla koetuiksi rakkautena. Kaikki elämän olennot on tehty mysteerisestä ainesosasta, joka on kiehtonut teidän tiedemiehiänne jo jonkin aikaa. Se totuus, mikä on puuttunut tästä yhtälöstä, se, jolla kaikki elävät olennot on yhdistetty toisiinsa ja joka säilyttää elämää, on rakkauden elementti. Rakkaus on kirjaimellisesti se liima, joka pitää meidät yhdessä. Me pyrimme muistuttamaan ihmisiä tästä totuudesta, me toivomme tulevamme kirjaimellisesti ajatelluiksi rakkautena, ja että meidät syödään rakkauden ajatusten kanssa. Tämä varmistaa sen, että ravintoaineemme tulevat nautituiksi ja käytetyiksi korkeimmalla tasolla, ja että korkein taso perustuu ihmisten kykyyn tuntea se rakkaus, jonka me tarjoamme.

Kuvittele syöväsi ja sulattavasi vatsassasi puhdasta rakkautta - se on se, mitä me olemme! Kuvittele se, ja sinä voit tuntea sen ja ja kokea meidän rakkautemme vieläkin paremmin.

Timmy ja Makia

2012-02-02T14:27:00.001+02:00

Laura Stinchfieldin blogi, 6.11.2011.

Kissojen matkustamisesta autossa:

Puhelinkonsultaation aikana puhuin Timmyn kanssa autossa matkustamisesta. Sen perhe oli muuttamassa kotiin, jonne oli 12:sta tunnin ajomatka. He sanoivat, että edellisellä reissulla autossa Timmy ulvoi, oksensi, kakkasi ja pissasi valtavan stressitasonsa vuoksi.

Timmy informoi minua, että minun kissani Makia oli myös tullut mukaan keskusteluun. Makia sanoi: “ Minä haluan kertoa, mitä sinun kissasi kertoo minulle: “Älä ole peloissasi. Sinä olet hassu. Sinä saatat saada paljon makeamman kodin kuin tiedätkään. Se on aina yllätys. Älä laita päätäsi ulos ikkunasta, koska silloin ilma osuu sinuun… Nuku vain ja kuvittele, että olet suosikkipaikassasi ja ole iloinen, että sinulla on ihminen. Tiedän kissoja, joilla ei ole. Ole rauhallinen ja jos sinua pelottaa, mene takaisin omaan koriisi. ”

Timmy ihminen kertoi, että automatkalla Timmy oli tehnyt juuri niin kuin Makia oli hänelle sanonut. Minulla on assistentti!

Kidnapattu koira

2012-02-02T14:10:00.001+02:00

Laura Stinchfieldin blogi, 4.9.2011.

Gracie-koira on kateissa. Sen on piilottanut joku, jonka alkuperäinen tarkoitus oli adoptoida koira hyvään kotiin. Puhuessani Gracielle se sanoo:

“Kun joku tulee käymään, nainen, jonka hoivissa olen, laittaa minut pimeään huoneeseen ja käskee minun olla hiljaa, se on salaisuus. Hän on omituinen. Hän on hyvin puhelias puhuessaan jollekin äänelle omassa päässään ja joskus se ääni kinastelee hänen kanssaan. Minun täytyy leikkiä toisen koiran kanssa saadakseni mieleni irti siitä hommasta.”

___________________

Kommenteissa eräs ihminen kysyy Lauralta, miksi Laura ei pääsääntöisesti etsi kadonneita eläimiä, joita jotkut eläinkommunikoijat ovat erikoistuneet etsimään:

On monia syitä, miksi en etsi kadonneita. Minä en tutki sitä osa-aluetta, kuten minä tutkin muita eläinkommunikoinnin elementtejä. Joskus eläimet kertovat sinulle paikan, missä he haluaisivat olla, sen sijaan, että ne kertoisivat paikan, missä ne nyt ovat. Jos he kuolevat yllättäen, he saattavat vielä ajatella elossa. Se on monimutkaista. Minä pidän työskentelemisestä aikatauluni, tiistai-lauantai 9-16, puitteissa ja sovituista tapaamisista. Kadonneet eläimet ovat hätäsessioita ja minä pidän siitä, että on säännölliset työtunnit. Huolehdin aivan liian paljon eläimistä, enkä usein osaa päästää irti. Sairaat eläimet ovat eri juttu, koska heillä on heidän ihmisensä lohduttamassa heitä. Joskus eläimet eivät löydy session aikana ja ihmiset odottavat sinun soittavan heille ja he soittelevat sinulle kaikkina vuorokauden aikoina, öin ja päivin, enkä minä pysty työskentelemään tällä tavalla kovin hyvin. Minä stressaannun. Tarvitsen omaa aikaa, ja minä sanon ei jopa minun hyville asiakkailleni ja ystävilleni, jos heidän eläimensä on kadonnut, sillä on olemassa muita eläinkommunikoijia, jotka ovat tässä asiassa parempia kuin minä Lori Spagna ja Hilary Renaissance ovat kaksi heistä. Tämä on vähän niin kuin minun linjaukseni siitä, että miksi.

Päivän ajatus

2012-01-30T01:25:00.001+02:00

http://www.wordle.net/

Laura Stinchfieldin päiväkirjasta, 4.7.2011.

Olen lukenut jostakin, että 80-90 prosenttia ihmisten ajatuksista ovat negatiivisia ja että 98 prosenttia meidän tämän päivän ajatuksistamme me ajattelimme eilen.

Eläimet kuulevat, näkevät ja tuntevat meidän ajatuksemme. Ne vaikuttavat heihin.

Tietoisena oleminen siitä, mitä ajattelee ja positiivisemmaksi tuleminen voi vaikuttaa suuresti eläintemme terveyteen ja hyvinvointiin.

Jos et voi muuttua itsesi vuoksi, muutu heidän vuokseen!

Äititiikeri karjuu

2012-01-29T21:20:00.001+02:00

Wendy Wolfen blogi 4.1.2012.

Tänään valkoinen äititiikeri ilmestyi kolmen pentunsa kanssa jakaakseen kanssamme viestin raivokkuuden tärkeydestä epäoikeudenmukaisuuden edessä. Hän muistuttaa meitä myös fyysisen olotilan väliaikaisuudesta. Jos olet kuten minä, sinut on kasvatettu olemaan hyvä ja anteeksiantavainen. Kiltit tytöt eivät riehu tai puhu takaisin auktoriteeteille. Vaikkakin se saattaa palvella meitä joissakin tilanteissa, on olemassa myös tilanteita, kun meidän pitää olla raivokkaita, kuten Äititiikeri. Hän muistuttaa meitä, että on tärkeää olla raivoisa suojellakseen viattomia, avuttomia ja nuoria.

Okei, eipä siis enää Neiti Kiltti Tyttö..

Mama Tiger: Minä olen Äiti teissä kaikissa. Raivoisa lasten vartija. Minun raivokkuuteni on teissä jokaisessa, mutta usein se on piiloutuneena kilttinä ja kuuliaana olemisen alla. Sinä olet ollut hiljaa liian kauan ja sinun pitää tuoda esiin sinun raivoisa vihasi tämän maailman epäoikeudenmukaisuuden edessä. On meidän velvollisuutemme suojella nuoria ja avuttomia. Kun saalistajat lähestyvät meidän pitää nousta niitä vastaan ja näyttää hampaamme. Meidän pitää käyttää kynsiämme, jos tarpeen, pysäyttääksemme heidät. Jos minä en suojelisi minun pentujani, niin kuka sitten? Jos se tarkoittaa sitä, että minun pitää käyttää voimaa ja jopa tappaa, niin sen minä teen. Jokainen joka uhkaa minun pentujani, uhkaa minun lajiani.

Wendy: Mutta sinä tapat myös ruokkiaksesi sinun lapsesi. Entä ne nuoret eläimet, jotka sinä tapat?

Mama Tiger: Niin se on, koska minun on niin tehtävä huolehtiakseni minun lapsistani. Ilman ruokaa he näkevät nälkää. Minä valitsen ne eläimet, jotka ovat heikkoja ja minä teen hommani nopeasti. En nauti tästä, se on ainoastaan selviytymisen vuoksi. Minä kunnioitan sitä, että myös heidän äitinsä tekevät kaikkensa suojellakseen heidän lapsiaan.

Wendy: Se on niin väkivaltaista. Minun on vaikea kestää sitä.

Mama Tiger: Väkivalta on aivan toinen asia kuin tarve suojeluun ja ruokkimiseen. Väkivalta tulee vihasta ja tarpeesta kontrolloida pelon vuoksi. Se on jotakin, mitä useimmiten löytyy ihmiseläimistä, kuin mistään muista eläimistä. Saalistajien eloonjäämiskeinot (muiden kuin ihmisten) usein kuvataan väkivaltaisina, jotta ne olisivat moraalinen peruste ihmisten väkivallalle.

Wendy: Totta puhuen, minä epäröin kirjoittaa tästä pimeydestä.

Mama Tiger: Ilman pimeyttä ei ole valoa. Sinä et voi jättää pimeyttä huomioimatta. Sinä erehdyt siinä, että sinä uskot pimeyden olevan pahasta. Sinun on lajiteltava kaikki omiin lokeroihinsa, sen sijaan, että kokisit sen. Se lajitteleminen ja se merkitys mitä sinä annat asialle, on se mikä sinua ahdistaa. Salli sekä pimeän että valon olla osa maailmaamme. Mutta missä sinun pitää muuttaa pimeys valoksi, tee se. Mikä tärkeintä, muista, että tämä keho on vain väliaikainen. Nuoret jotka antavat elämänsä minun lasteni ruuan eteen eivät ole kuolleet… he ovat vain muuttaneet muotoaan.

Minkä asian suhteen sinä olet raivoisa tänään?

Kun ihmiset puhuvat, eläimet kuuntelevat

2012-01-29T20:38:00.001+02:00

Wendy Wolfen blogi, 11.1.2012. Wendy Wolfe on eläinkommunikoija ja intuitiivinen opettaja.

Ihmiset usein ajattelevat, että minä kommunikoin eläinten kanssa pelkästään keskittymällä telepaattisesti. Itse asiassa, meidän eläimemme pystyvät ymmärtämään suuren osan siitä, mitä me heille sanallisesti puhumme… etenkin kun me olemme yhteneväisiä. Tarkoitan sillä sitä, että meidän sanamme osuvat yhteen tunteidemme ja intentioidemme kanssa. Eläimet eivät ole vain oppineet sanoja, kuten “herkku”, “kävely” tai “omena”. Ne ovat myös kykeneviä ymmärtämään meitä, koska meidän ajatuksillamme on tietty energia ja kun me puhumme, ajatus, joka liittyy sanoihimme, tulee ymmärretyksi energian kautta. Jos todella haluat panostaa heidän ymmärtämiseensä, kuvittele mielessäsi se, mitä eläimille sanot. Kuvat puhuvat tuhansin sanoin eläimille.

Aivan kuten jotkut ihmiset ovat parempia kommunikoimaan kuin toiset, eläimilläkin on erilaisia kommunikointikykytasoja. Minun kissani Red on ehkä paras kommunikoija, mitä olen koskaan tuntenut… no, ainakin nelijalkainen sellainen. Hän on hyvin tarkka tarpeistaan ja hän myös näyttää jatkuvasti, että hän KUULEE minua. Kerron muutaman esimerkin.

Täällä Open Heart Ranchilla on suuri määrä myyriä. Huolimatta minun pyynnöistäni, että he muuttaisivat laitumille, he ovat rakentaneet tunneleitaan pitkin pihaa, nostaen maata ylös ja repien ruohoa laajoilta alueilta. Koska he eivät ole tahtoneet yhteistyötä, mitä tulee minun ehdotuksiini uudesta elinalueesta, minä palkkasin Herra Redin apuun.

Red tuli luokseni noin 5 vuotta sitten. Tapasin hänet, kun hän oli vasta pieni kissanpentu luomumaitotilalla, jolta minä ostin maitoni. Hän tahtoi tulla kotiin minun kanssani, mutta sanoin hänelle, että meillä on 3 kissaa ja se on jo paljon. Kuusi kuukautta myöhemmin, kylmän helmikuun puolessa välissä, Red ilmestyi tänne ystävän kanssa. Hän on ollut täällä siitä saakka.

Redin kanssa tarvitsee vain pyytää jotakin ääneen, aivan kuin sinä puhuisit ihmisen kanssa, ja hän vastaa. Näin kävin ensin, kun Red päätti tuoda “herkkuja” koirille. Koirille on varattuna pieni aidattu alue, jolla ne “voivat tehdä asiansa” pikaisesti. Red alkoi tuoda saaliidensa jämät tähän koiratarhaan. Joskus ne eivät olleet edes jämiä, vaan ihan koko “saalis”. En halunnut koirien saavan raakaa lihaa sen lisäksi, mitä niille itse annoin. Sanoin Redille, ettei tuo niitä enää. Hän lopetti. Okei, se teki niin noin 6 kuukautta myöhemmin, mutta lakkasi jälleen, kun pyysin sitä. Minä myös selitin sille, että koirat saavat tarpeeksi ruokaa joka päivä, siitä huolimatta, mitä ne sille sanoivatkaan. (Luulen, että kissalla ja Docilla on jokin keskinäinen systeemi.)

Päätin pyytää Rediä auttamaan ongelman ratkaisemisessa. Nyt tiedän, etteivät kissat pidä myyrän mausta, ne ovat niin minulle kertoneet, mutta Red on aina ollut innokas auttamaan. Minä pyysin sitä pitämään myyräpopulaation kurissa ja selitin, että ne tuhoavat nurmikkoa. Kaksikymmentä minuuttia siitä, kun olin niin sanonut Redille (jälleen: ääneen) sivukuistilla makasi kuollut myyrä ja ylpeä Red katseli minua vieressä. Kiitin Rediä ja pyysin sitä laittamaan ne jonnekin muualle, kun hän on hommansa tehnyt, mutta että jatkaa samaa rataa.

Red piti seuraavien kuukausien aikana myyräkannan pienenä. Kesän tullessa loppuun myyrät olivat löytäneet uuden työetiikan ja kaivoivat tunneleitaan nopeammin kuin koskaan ja ne olivat muuttaneet vihannestarhaan. Puhuin jälleen Redille. “Sinun täytyy tosiaan auttaa näiden myyrien kanssa. Ne tuhoavat puutarhan. Sinun pitää napata niitä enemmän”. Pian (30 minuuttia) sen jälkeen kun olin niin sanonut Redille, istuin ystävien kanssa lähellä tallia. Huomasin, että Red oli puutarhan niitynpuoleisella laidalla. Se näytti pidättelevän jotakin. Red alkoi liikkua kohti minua ja sen tullessa lähemmäksi näin, että se “paimensi” myyrää. Se jatkoi paimentamista, kunnes se oli noin 10 jalan päässä minusta. Katsellessani tätä järkytyin nähdessäni, miten pieni myyrä seisoi takajaloillaan, näytellen hampaitaan ja sitten se hyökkäsi kohti Rediä. Red hypähti hieman taaksepäin ja katsoi minua. Sitten myyrä juoksi hieman Red perässään ja myyrä “hyökkäsi” jälleen. Tätä jatkui 10 minuutin ajan. Minulla ei ollut aavistustakaan, että myyrät olivat niin rajuja kissoja kohtaan. Selvästi Red halusi minun tietävän, että hänen myyränjahtaustaitonsa ei ollut mikään pikku juttu. Loppujen lopuksi se tappoi sen myyrän. Ja vaikken olekaan innoissani nähdessäni eläinten kuolevan, tunsin kuitenkin sisälläni, että olin antanut reilun varoituksen myyrille siitä, että missä ne voisivat asua. Loppujen lopuksi, niillä oli 60 aaria tilaa, mistä valita.

Kun kissanpennut syntyivät tänä kuluneena kesänä, Red oli harmissaan niiden saamasta huomiosta ja siitä, että ne valtasivat hänen reviirinsä. Keskustelin siitä sen kanssa. Sen sijaan, että olisin torunut sitä pennuille sähisemisestä ja sylkemisestä, päätin, että se mitä minun todella pitää tehdä hänen kanssaan, on pyytää Rediä suojelemaan niitä. Selitin Redille, että kissanpennut ovat nyt osa perhettämme ja että sen olisi tärkeää suojella niitä ja vartioida niitä. Lucyn kuoleman jälkeen Red oli omaksunut roolin Ranchin Vartijana. Se on hieno vartijakissa. Red sisäisti sydämeensä sanani, ystävystyi äitikissan kanssa ja leikkii tyttöjen kanssa. Se on vieläkin syrjäänvetäytyvä juniori, mutta niinhän olettaa saattaa. Se ei koskaan taistele pienten kanssa, se vain joskus puolustaa omia henkilökohtaisia rajojaan. Onhan se, loppujen lopuksi, johtajakissa.

Tiedän, että myös Smokey kuulee minua melko selvästi, vaikkakin se on herkempi vastaamaan “miten vaan” tai “jep, sitten kun minulla on aikaa”.

Ovatko sinun eläimesi kuulleet sinua? Minä rohkaisenkin sinua jakamaan tarinasi tämän blogin kommenteissa, toistenkin luettavaksi. Sen ymmärtäminen, että miten älykkäitä ja sielukkaita meidän eläinystävämme ovat, avaa oven rauhallisempaan maailmaan.

PS. Aion jälleen kerran tulevana keväänä vakuuttaa myyrille, että niiden olisi hyvä muuttaa vihreämmille laitumille.

Pyyntö arktiselta jääkarhulta

2012-01-29T18:37:00.001+02:00

Wendy Wolfen blogi, 25.1.2012.

Meditoimisen aloittaminen ja sen näkeminen, että kuka ilmaantuu paikalle on mielestäni aina kiehtovaa. Vaikka olen tehnyt tätä jo vuosien ajan, se silti yllättää minut joka kerta, kun joku ilmaantuu paikalle ilman minkäänlaista ajatusta siitä, että kuka se saattaisi olla.

Tänään se oli jääkarhu. Hän kertoi olevansa Shatung. Ne meistä, jotka olemme erittäin herkkiä, me aistimme ja tunnemme toisten tunteet. Onneksi tällainen erityinen herkkyys on antanut mukanaan myös intuition lahjan. Vaikka tunsinkin jääkarhun syvän surullisuuden, minä pystyin myös kuuleman sen viestin. Se on siunaus… ja onneksi on aina tapoja sulkea energiavirtaus, sillä ne virtaavat meitä kohti jatkuvasti, ja avautua niille silloin, kun siitä on hyötyä. Meillä on kontrolli aina itsellämme.

Shatung: Minun on hyvin vaikeaa metsästää ja ruokkia itseni ja perheeni. Meidän maisemamme muuttuu. On vähemmän jäätä jolla elää. Pelkään lajini ja meidän maailmamme puolesta. Me olemme hyvin herkkiä olentoja, mutta me tarvitsemme kotimme. Meitä jahdataan pois alueiltamme, missä me aikaisemmin voimme elää suuressa runsaudessa. Ihmisten tekemiä rakennuksia on nyt siellä, missä me metsästimme ja kuljimme. Koska tämä loppuu? Annetaanko maamme meille takaisin?

Wendy: Tiedän, että maapallo lämpenee, koska ihmiset ovat käyttäneet fossiilisia polttoaineita, ja siksi teidän maanne häviää. Monet meistä työskentelevät tämän asian muuttamiseksi. Me muutamme elämäntapaamme niin, ettemme olisi niin riippuvaisia näistä polttoaineista ja käytämme energianlähteitä, jotka luonto tarjoaa meille luonnollisella tavalla, kuten aurinkoa ja tuulta. Se ei tapahdu yhdessä yössä. On ihmisiä, jotka välittävät siitä, mitä sinun lajillesi tapahtuu. He taistelevat sinun ja sinun selviämisesi puolesta. Minä tunnen sinun surusi ja tunnen sinun pelkosi.

Shatung: Kuinka monta teitä on? Loppuuko tämä koskaan?

Wendy: Voin sanoa, että näiden ihmisten, jotka ymmärtävät ahdinkosi, määrä kasvaa joka päivä. Suuri määrä ihmisiä on kokoontunut yhteen korjatakseen sen, mitä on tapahtunut. Vaikka meitä on niin monia työskentelemässä tämän ongelman eteen, me joskus ajattelemme, että on niin vähän mitä me voimme tehdä saadaksemme aikaan muutoksen. Tämä keskusteluhetki sinun kanssasi antaa minulle syitä tehdä kaikki pienet muutokset jotka suinkin voin vähentääkseni polttoaineiden käyttöä, joten tiedän olevani osa ratkaisua, en osa ongelmaa. Jos jokainen, joka välittää, tekee tällaisia pieniä päätöksiä, se saa aikaan suuren muutoksen. Yksinkertaiset asiat, kuten hehkulamppujen muuttaminen LED-valoiksi, ajamisen vähentäminen, termostaatin laskeminen alemmalle lämmölle, lähiruoka ja pakkausmateriaalin vähentäminen ovat asioita, joita me kaikki voimme tehdä. Me voimme myös valita viisaammin, valitessamme ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä meidän puolestamme.

Tiedän myös, että meidän rukouksemme ja aikeemme ovat hyvin voimakkaita. minä pyydän toisia käyttämään muutaman minuutin ajastaan ja lähettämään rukouksen/valoa tai intention ratkaisulle jääkarhuille.

Shatung: Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän sitä herkkää tasapainoa, mikä maapallon olentojen välillä on. Jokainen laji kantaa tiettyä energiaa, joka vaikuttaa kokonaisuuteen. Jos minun lajini tai joku muu häviää, silloin energeettiseen kankaaseen tulee repeämä ja se vaikuttaa maapallon kokonaistilaan heikentäen sitä. Meidän maailmassamme vallitsee täydellisyys.

Wendy: Minä olen todella pahoillani, että tällaisia asioita tapahtuu sinulle ja kodillesi. Minä lupaan tehdä kaiken mitä minä voin muuttaakseni tämän suuntauksen. Onko jotakin, mitä sinä haluaisit minulta, tai muilta?

Shatung: Lähettäkää kalat takaisin. Hylkeet ovat poissa, koska heille on niin vähän kalaa ja me tarvitsemme hylkeitä.

Wendy: Minä jaan tämän tiedon muiden kanssa, niin että he voivat tehdä viisaampia päätöksiä. Kiitos, että jaoit nämä huolesi kanssani. Muista, että monet ihmiset välittävät sinusta ja sinun perheestäsi.

Frankie-kissa

2012-01-27T17:37:00.001+02:00

Kissat ovat melkoisia energiatyöntekijöitä. Ne hoitavat ympäristöään ja ihmisiään lukemattomin tavoin, asuivatpa missä tahansa.

Tämä ote on Maia Kincaidin kirjasta. Maian kirjat ovat omia henkilökohtaisia suosikkejani: niiden syvällinen viisaus, joka tulee kasveilta, eläimiltä, hyönteisiltä ja maalta itseltään, koskettaa minua aina tarttuessani hänen kirjoihinsa. Tunnen iloa ja kiitollisuutta tämän planeetan kanssaolentoja kohtaan joka hetki lukiessani Maian tuotantoa. Toivon, että Maiaa käännetään suomeksi ensimmäisten kirjojen joukossa, kun eläinkommunikointikirjoja aletaan jonakin päivänä kääntää oikein urakalla… Sllä joskus kiinnostus Suomessakin saavuttaa niin suuret puitteet, että kustantajat eivät voi enää olla huomioimatta sitä! Odotellessa sitä päivää… ..tässä erään mustan kissan “rakkaustarina”.

Kappale 10 (sivut 93-95) Maia Kincaidin kirjasta Being Human & Loving Life: From the Wise Counsel of Plants, Animals, Insects & Earth. Wisdom of Love Publishing, 2009.

F r a n k i e

Eräänä päivänä, muutama vuosi sitten, vieraillessani vanhan ystäväni luona, melko suurikokoinen musta kissa kiinnitti huomioni kadun toiselta puolelta. Kissa pyysi minua kuuntelemaan tarinansa. Ja niin minä tietenkin tein.

‘ Minulla on tarina kerrottavana.Se on totta, tietenkin. Kerran minä olin sellainen, mitä te ihmiset kutsutte “kulkukissaksi”, kuljeskelin naapuruston kaduilla. Minua veti puoleensa erään tietyn talon energia, koska sieltä huokui lämpöä. En puhu tulen lämmöstä talvella; tästä talosta minä aistin rakkauden lämmön. Menin heti ovelle ja odottelin kärsivällisesti, aivan kuin asuisin siellä.

Pian nainen tuli avaamaan oven. Minä astuin sisään nopeasti ja asetuin puuliesin lähelle. Naisen energia tuntui huokuvan huolta. Hän oli terve ja vahva, mutta hän kantoi sisällään monia huolia. Hän ei huolestunut minun yllättävästä ilmaantumisesta elämäänsä, hän vain antoi eteeni kulhollisen lämmintä maitoa ja katseli kiinnostuneena kun peseydyin ja asetuin mukavasti torkuille. Herätessäni tunteja myöhemmin, aloin tutkia taloa. Yksi makuuhuoneista veti minua välittömästi puoleensa, siellä nukkui kaksi lasta. Toinen, nuori tyttö, heräsi tullessani huoneeseen. Hän kutsui minut luokseen ja hyppäsin heti hänen sänkyynsä, jotta hän voisi silittää minua. Mikä ihana ja rakastava lapsi! Minä asetuin hänen viereensä ja me nukahdimme molemmat.

Sitten nuori poika heräsi ja näki minut nukkumassa siskonsa kanssa. Hän kutsui minut välittömästi tapaamaan häntä, ja tietenkin minä menin. Kun äiti toi illallista makuuhuoneeseen, hän löysi minut nukkumasta pojan kanssa. Lapset söivät heidän päivällisensä, leikkivät minun kanssani ja nukahtivat uudelleen.

Koko yön läpeensä äiti kävi tarkastamassa lasten tilanteen ja minä nukuin aina jomman kumman vieressä. Vaikka pojan ja tytön energia oli mitä ihaninta rakkautta, heillä ei tuntunut olevan tarpeeksi energiaa mennä ulkomaailmaan. He näyttivät tyytyvän suureen määrään lepoa ja ravitsevaan ruokaan.

Heidän äitinsä kantoi sisällään surua miehensä menettämisestä ja hän tunsi suurta vastuuta ja huolta lapsiensa suhteen. Lapset olivat heikentyneet parin kuluneen vuoden aikana, kunnes he tuskin enää poistuivat makuuhuoneestaan, puhumattakaan talosta. Onneksi nämä kaksi tulivat hyvin toimeen, eivätkä he aiheuttaneet lisähuolta äidilleen. Tuntui melkein siltä, että he pysyisivät talossa, jottei hän vain saisi lisähuolta heidän menettämisen pelosta. He olivat kuin kaksi enkeliä.

Näytti siltä, että minun läsnäoloni oli tervetullutta kaikkien talon asukkaiden mielestä. Minä hoivasin heitä kaikkia, myöskin äitiä. Minä loikoilin hänen kanssaan ja kehräsin. Tunsin tosin selvästi, että muutosta tarvittiin tapahtuvaksi. Lasten piti päästä ulos, juoksemaan ja leikkimään, ja äidin piti päästää irti surustaan ja löytää rauha.

Minä annoin energiani tähän projektiin, ja päätin kantaa joitakin äidin taakoista. Hän ei tietenkään ollut tietoinen siitä, että minä käytin energiani ja intentioni ja rakkauteni nostamaan hänen mielialaansa. Kun hän alkoi tuntea itsensä rauhallisemmaksi, hänen lapsensa reagoivat siihen lisääntyvällä energialla ja halusivat liikkua enemmän. Äiti myöntyi heidän tahtoonsa olla aktiivisempia, ja koko perhe nautti uudistuneesta energiasta ja hengestä.

Näin se toimi. Minä keskitin ajatukseni rakkauteen ja lähetin rakkauden energiaa piristämään lapsia ja heidän äitiään. Käytin suurimman osan energiastani äitiin, koska tiesin, että lapset pystyisivät helposti piristymään itsekin. Lisäenergian voimalla äiti pystyi ja sai tilaisuuden kohdata sisäisen surunsa ja pelkonsa. Riippui täysin hänestä itsestään, että päättäisikö hän päästää irti tuosta energiaa verottavasta taakastaan vai ei. Tässä tapauksessa hän päästi niistä irti, etenkin surustaan. Ajan myötä, minä annoin ihmisille yhä vähemmän energiaa niin että kykenin säilyttämään oman elämänvoimani.

Talossa oli jo alkujaankin paljon rakkautta – se on se, joka veti minua puoleensa heti. Kukaan ei koskaan tiennyt, että minun energiaani käytettiin kohentamaan heidän tilannettaan, mutta minun ihmiseni puhuivat siitä, miten asiat alkoivat näyttää paremmilta, kun Frankie-kissa saapui. ‘

Kiitos kun kerroit tarinasi, Frankie!

‘ Kiitos, kun kuuntelit! ’

Maia Kincaid

Koiran jälleensyntyminen

2012-01-21T23:00:00.001+02:00

Teresa Wagnerin blogi, 23.9.2011.

Koiran jälleensyntyminen: miten koiran edellisen elämän tarina auttoi hänen ihmistään ymmärtämään tämänhetkisiä ongelmia.

Vaikkakin yli biljoona ihmistä kuuluu uskontokuntiin, jotka uskovat jälleensyntymiseen, kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole yleisesti omaksuneet tätä ajatusta, puhumattakaan koiran jälleensyntymisestä. Kun aloittelin eläinkommunikointiyritystäni 1991, en uskonut suuntaan enkä toiseen, mitä tulee ihmisten tai eläinten jälleensyntymiseen. Kuitenkin, kun eläimet alkoivat puhua edellisistä elämistään konsultaatioiden aikana – täysin spontaanisti, ilman että niiden ihminen tai minä olisimme niistä edes kyselleet – minun oma uskoni edellisiin elämiin ja eläinten inkarnaatioon kehittyi.

Työssäni on tullut kokemuksen myötä esille, että kun eläimet kertovat meille edellisestä elämästään, he eivät tee sitä vain tarinan vuoksi, tai että ne tyydyttäisivät siten meidän uteliaisuuttamme. Lähes aina se tapahtuu siksi, että he haluavat selittää jotakin heidän ihmiselleen, asiasta, joka yhdistää heidän edellisen elämänsä heidän nykyisen elämänsä käsillä oleviin asioihin. Olen kuullut satoja tarinoita käytöksestä, terveysasioista, persoonallisuuteen liittyvistä seikoista ja parisuhdeasioista, jotka jollakin tavalla ovat jääneet käsittelemättä loppuun edellisessä elämässä. Sielu valitsee silloin tämän asian osaksi seuraavaa elämää maan päällä, jolloin tarkoituksena on saattaa tämä oppiläksy päätökseen ja kasvaa tällä elämänsaralla. Sielu usein valitsee tekevänsä tämän tiettynä lajina, tiettyjen ihmisten tai eläinten kanssa, ja joskus myös tietyssä maantieteellisessä paikassa. Ja yllättävää ei ole sekään, että usein eläimet, joiden kanssa puhun, kertovat tietoisesti valinneensa takaisin tulemisen, jotta voisivat elää aikaisemmin tuntemiensa ja rakastamiensa ihmisten kanssa. Eläimille ei näytä tuottavan ongelmia muistaa edellisiä elämiään – se sujuu huomattavasti paremmin heiltä kuin meiltä ihmisiltä. Kun he kuvailevat heidän edellisiä elämiään, se tapahtuu usein hyvin itsestäänselvyytenä, aivan kuten tulet huomaamaan Gracien kommenteista alla. Näyttää siltä, että eläimille on aivan yhtä helppoa puhua edellisistä elämistä kuin meille on puhua meidän lapsuudestamme.

Kertomus, jonka jaan tässä, kertoo erityisestä koirasta nimeltään Gracie, ja johon rakastuin heti ensimmäisellä kerralla, kun sain etuoikeuden puhua sen kanssa. Kun kuulin Graciesta sen ihmiseltä, Kath Quinniltä, hän oli hämmentynyt ja huolestunut. Gracie oli alkanut toistaa kuvioita, jonka mukaan se teeskenteli erilaisia sairauksia. Joskus se nilkutti niin, että näytti siltä, kuin se vaivoin pystyisi kävelemään. Silti eläinlääkärin mukaan, monien testien ja tutkimusten jälkeen, mitään ei ollut vialla. Kun kysyin asiasta Gracielta, se kertoi minulle seuraavaa:

Minun ihmiseni rakastavat minua paljon ja minä rakastan heitä, mutta minä rakastan myös eläinlääkärikäyntejä! He nostavat minun tassujani ja koskettelevat minun kehoani hellästi ja sanovat, että “katsotaanpa miten Gracie voi!” Minä rakastan sinne menoa. Minä vietin vuosia sellaisessa paikassa kun minä olin kojootti. Ihmiset siellä rakastivat minua ja minä rakastin heitä.

Minuun sattui todella pahasti, kun iso rekka osui minuun (Gracie näytti minulle tienristeyksen ja sen, miten rekka osui siihen). Ajattelin kuolevani, mutta sitten mukavat ihmiset tulivat ja pelastivat minun elämäni. Kun he olivat auttaneet minua, hyvin pitkältä tuntuvan ajan (hän näytti minulle leikkauksia ja monia viipymisiä teho-hoidossa), he olivat hyvin iloisia, että olin elossa! Minä olin niin rakastettu! He kertoivat minulle, että minä eläisin heidän kanssaan loppuelämäni, koska minun ei olisi turvallista palata sinne, missä minä olin aikaisemmin. Se ei minua haitannut. He todellakin rakastivat minua! Minä tunsin itseni vauvaksi ja hyvin erikoiseksi. He aina sanoivat minulle, että minä olen heidän “ainoa kojoottinsa”.

Siksi minä nykyään joskus teeskentelen, etten pysty kävelemään, koska minä tiedän, että silloin minut viedään eläinlääkäriin ja että minä saan sitä samanlaista huomiota!

Kertoessani Gracien ihmiselle tämän Gracien minulle kertoman tarinan siitä, että se on ollut joskus kojootti, hän oli hämmentynyt ajatuksesta, että koirat jälleensyntyvät. Hän sanoi: “En ole yllättynyt. Nyt kaikki näyttää käyvän järkeen.” Hän kertoi, että kerran kun he olivat heidän maapaikassaan ja hän meni kutsumaan Gracieta takaisin sisälle, hän näki sen kojoottilauman seassa. Heidän silmänsä loistivat pimeässä. Gracie näytti Kathin mielestä olevansa kojoottien seurassa kuin kotonaan ja tuntevan olonsa mukavaksi. Vaikka se tulikin kutsuttaessa, noiden hetkien aikana kojoottien kanssa, se tuntui jotenkin omituisella tavalla olevan osa ryhmää.

Nyt tiesimme syvemmän syyn siihen, miksi Gracie teeskenteli sairasta, ja korjatakseni tilanteen minä kysyin Kathilta, että mitä mieltä se oli siitä, että jos hän itse säännöllisesti pitelisi Gracien tassuista kiinni ja hellästi “tutkisi” sen juuri sillä tavalla kuin mistä Gracie niin kovasti tuntui pitävän aikoinaan kojoottina villieläinsuojassa. Kath myöntyi välittömästi. Koko Gracien loppuelämän ajan Kath nosteli säännöllisesti Gracien tassuja sanoen hellästi: “Annapa minun katsoa, näytäpä miltä sinun tassusi näyttää. Minä hoidan sen, se on ihan OK.", ja samalla hän hellästi kosketti tassua. Gracie lakkasi teeskentelemästä sairauksia. Ja myöhemmässä keskustelussa se kertoi minulle, että hän rakasti sitä, kun Kath “hoivasi” sen tassuja.

Toisessa keskustelussamme Gracie sanoi minulle:

Minä olin vanha kuollessani kojoottielämässäni. Henkimaailmassa minä päätin tulla takaisin maanpäälle, minä tiesin, että minä halusin elää ihmisten kanssa heti alussa, joten tulin takaisin koirana, mutta hienon kojoottihännän kera. Minä myös etsin ja etsin ihmistä, joka olisi niin rakastava koria kohtaan kuin nuo ihmiset olivat olleet minulle. Minä valitsin Kathin heti. Siinä se oli. Minä näin, että hän rakasti koira enemmän kuin mitään. Ja hänen perheessään oli toisia koiria, joita ajattelin tarvitsevani oppiakseni olemaan kuten koira.

Valitettavasti toinen ongelma oli kehittynyt Gracielle, se alkoi tapella toisten perheen koirien kanssa heti pentuiän jälkeen. Me kävimme tästä monta keskustelua, mutta eräässä niistä asia alkoi valjeta, ja tämäkin asia liittyi kojoottielämässä olleeseen ongelmaan:

En koskaan tuntunut sopivan yhteen toisten kojoottien kanssa. Kun me leikisti riitelimme, en koskaan voittanut. Ajattelin aina, etten ollut niin fiksu tai voimakas kuin muut, koska minä aina hävisin leikkiottelumme. Tunsin aina, että jotakin minussa oli vialla, koska en ikinä voittanut. Kun olin hieman vanhempi, minun työnäni oli vahtia pentuja, mutta en koskaan tuntenut olevani siinä tarpeeksi hyvä. Nyt minä sitten joskus valitsen taistelun koirasiskojeni kanssa, koska minä yritän todella kovasti näyttää, että minä voin voittaa. Mutta ainoa asia mitä se saa aikaan, on se, että kaikki hermostuvat. Se saa minut kaipaamaan “ainoana” kojoottina olemista, kuten olin silloin kun olin loukkaantunut ja asuin niiden toisten ihmisten kanssa.

Tappeleminen, tietenkin, oli hyvin vakava ongelma Gracien perheelle. Ei ollut hyväksyttävää, että joku loukkaantuisi. Vaikka Kath käytti koiraohjaajia parantaakseen tilanteen ja vaikka me kävimme monta keskustelua ja hoitosessiota Gracien kanssa tämän asian suhteen, ongelma ei koskaan täysin poistunut. Mutta tämä hieno koirarakas perhe sopeutui tilanteeseen, joka näytti pysyvän ennallaan. Koirat eroteltiin koiraporteilla talon sisällä ja ne vietiin ulos leikkimään ja juoksemaan vuorotellen, suurelle, aidoitetulle takapihalle. He kaikki sopeutuivat tähän tilanteeseen melko helposti ja rauha säilyi.

Niin, miten tämä koiran edellinen elämä on sitten auttanut Gracieta ja hänen perhettään? Ensiksikin, se antoi selvyyden ja syyn sairauksien teeskentelemiseen, mikä oli huolestuttavaa ja kallista. Kath sanoi, että tieto Gracien kojoottielämästä on merkittävästi auttanut häntä ymmärtämään ja sietämään paremmin sen “ei-koiramaisuuksia” vuosien aikana. Vaikka tappeluasia olikin vakavampi ongelma. Kath oli uskomattoman kärsivällinen ja hyväksyi ehdottomasti Gracien, rakastaen sitä juuri sellaisena kuin se oli, huolehtien joka päivä asioista niin, että kaikki olisivat turvassa.

Tärkeä opetus jonka itse opin Gracielta oli se, että joskus monetkaan näkemykset, keskustelut ja energiahoitoyritykset maailmassa eivät aina auta ratkaisemaan joitakin ongelmia yhdessä elämässä (ei eläimillä, eikä ihmisillä). Joskus me opimme pienissä erissä, erilaisissa tiloissa ja tasoissa: ja jollei se asia ole loppuun käsitelty elämän lopussa, se on aivan OK. Ei ole mitään palkintoa voitettavana siitä, että kuka oppii asioita nopeammin kuin joku toinen. Ja me emme voi millään muotoa oppia kaikkea mitä on opittavanamme yhdessä elämässä. Mutta minä myös opin Gracielta myös, että yrittää pitää. Minun etuoikeutetussa roolissani eläinkommunikoijana tässä perheessä, minä en koskaan lakannut yrittämästä ymmärtää Gracieta syvemmällä tasolla, kysymästä lisäkysymyksiä, rakentamasta lisäluottamusta niin, että se voisi kertoa ja näyttää minulle enemmän. Minun suuri palkintoni oli nähdä ja tuntea se valtaisa rakkaus tämän koiran ja sen ihmisen välillä, ja saada myös osani Gracien rakkaudesta itse. Mikä mahtava lahja se on ollut.

Graciella oli monia värikkäitä kappaleita ja seikkailuja elämässään ennen kuolemaansa tammikuussa 2011. Monet, joiden elämää se kosketti, ja jotka jäivät maahan, tunsivat suuren tyhjien elämässään – etenkin sen rakastettu ja aina omistautunut ihmisensä Kath, joka suree sitä vieläkin.

Me tiedämme, että sinä loistat tähtien seassa, Gracie!

Teresa Wagner

Lepakot

2012-01-14T15:26:00.001+02:00

The Purpose of Species – Lajien Tarkoitus-blogi 24.6.2011.

Muutosprosessi vaatii luottamisen, sisäisen viisauden ja rohkeuden yhdistelmän. Sinä olet olento, joka on syntynyt muuttumaan luonnostaan, silti sinä näytät vastustavan tätä muutosta, ja sen me lepakot näemme huolestuttavana ja hämmentävänä.

Lepakoina meillä on yönäkö, kyky tietää, mitä tapahtuu monella eri tasolla. Luotamme siihen ehdottomasti, ja tiedä, että tämä näkö on se, joka auttaa meitä meidän liikkeissämme ja joustavuudessamme.

Me tiedämme, mitä me etsimme, me lukkiinnumme siihen ja liikumme sukkelasti ja luottavaisesti eteenpäin, sivulle, ylös, alas, löytääksemme tahtomamme.

Me olemme pimeyden olentoja. Se ei tarkoita pahaa, kuten ihmiset sen usein leimaavat, oi ei, me olemme vastaanottavaisia ja kykeneviä luomaan ja kukoistamaan navigoidessamme pelkäämättä läpi hiljaisen tuntemattoman.

Tässä ajassa me pyydämme ihmiskuntaa, teitä, varmistamaan kohteenne, lukitsemaan teidän aistinne siihen ja luottamaan täydestä sydämestänne, että teidät ohjataan suoraan sinne, minne te halajatte, siirrä mielesi luomat pelot syrjään ja lennä kaikin voimin kohti sinun sydämesi halua.

Pystyäksesi kehittymään ja nostamaan sinun värähtelyäsi sinun pitää nousta alempien käsitystesi ja pelon, puutteen ja arvottomuuden uskomusten yläpuolelle.Te olette tasa-arvoisia tällä tasolla. Suuruus on teidän kohtalonne. Jos te vain nojautuisitte eteenpäin ja luottaisitte tähän. Teidät on kudottu suureen elämän verkkoon ja illuusio erosta, kontrollista ja puutteesta ovat harha-ajatuksia, jotka eivät palvele hyvää tarkoitusta.

Paljon asioita tulee muuttumaan planeetalla juuri nyt. Lepakot pyytävät teitä ottamaan vastaan teidän sisäisen viisautenne ja luottamaan siihen lentäessänne pimeässä, tietäen, että te voitte luottaa Universumin tukeen ja liitää kohti todellista syytä teidän olemiseenne täällä.

Näe meidät merkkinä siitä tuesta, me olemme läsnä, jos sinä vain asetut aloillesi ja avaat itsesi.

Avautuessasi näkemään meidät sinä myös avaudut sinun tietoosi todellisesta elämän tarkoituksesta. Tartu tähän tietämykseen ja toimi kaikissa asioissa sinun sydämesi ohjaamana ja salli tämän tarkoituksen tulla esiin kauniisti elämässäsi.

Ole joustava. Ole varma. Ole keskittynyt ja luota sisäiseen näkemykseesi ja ohjaukseesi. Tee tämä NYT. Aika on NYT.

Rakkautta ja tukea meitä Lepakoilta.

Jänikset tulevat takaisin

2012-01-08T18:37:00.001+02:00

Lajien tarkoitus-blogi 30.6.2011.

Me jänikset olemme huomanneet, että ihmisten energia on muuttumassa parempaan suuntaan. Se on piristävää ja innoittavaa nähdä. Me pyydämme teitä huomioimaan teidän sydämenne kutsun ja sallimaan itsellenne iloa ja luomisen virtausta Korkeimman kanssa.

Intohimojenne seuraaminen luovilla tavoilla on avain teidän energianne uudistamiseen, kyvyt ja intohimo ovat keskeinen osa teidän muutostanne tässä ajassa, tällä tasolla.

Suuri määrä vanhanaikaista ajattelua on tukkinut ihmisten kollektiivisen tietoisuuden ja luonut uskomuksia joiden mukaan sinä et voisi vaihtaa miellyttäviä ja innoittavia tekoja rahaa vastaan. Tiedä, että tämä on illuusio, hullu huiputus, jonka tarkoitus on pitää sinut kahlittuna häkkiisi, jumitettuna raatamiseen tai sinun todellisen, neron luovuutesi kieltämiseen. Mietipä nyt hetki mitä sinun luovat taipumuksesi oikein ovat, kirjoittaminen, tanssiminen, ompeleminen, maalaaminen, laulaminen?'

Tee kauniita luomuksia ja tee se innolla!

Ei tekosyitä. Se on avain sinun todelliseen voimaasi, energiaasi ja autuuteesi. Se, mitä sinä luot tällä tavoin avaa runsauden ja rikkauden ovet monin eri tavoin, joten lopeta siis vanhat, rajoittavat tapasi ja tylsä puurtaminen ja aloita paljon elävämpi, iloisempi yhdessä luomisen kokemus!

Se tulee muuttamaan sinun kokemustasi valtavasti!

Mitä ikinä sinun sydämesi halajaakin luovuuden osalta, se on hyväksi sinun sielullesi ja hoivaa sinua. Se päästää sinut irti ja vapauttaa sinut syvällisellä ja iloisella tavalla. Hyväksy talenttisi ja autuutesi nyt!!

Hevosten viisautta

2012-01-08T17:48:00.001+02:00

Lajien Tarkoitus-blogi 24.6.2011. Sitä kirjoittaa Julie Lines.

Me olemme kollektiivinen tietoisuus, yhdistynyt, silti yksilöitynyt täällä maapallolla, aivan kuten tekin olette. Meidän hyvinvointimme on yhteydessä lähteen energiaan ja me toivomme voivamme opettaa teille samaa. Te tulette luoksemme ja me vedämme teitä puoleemme, koska te tunnette, että meidän yhteytemme lähteeseen on voimakas ja te janoatte siitä osuuttanne ja haluatte tuntea sitä yhteyttä lisää.

Me emme taistele samojen asioiden kanssa kuin te ihmiset, mitä tulee puutteen tuntemiseen. Me emme näe minkäänlaista puutetta minkään suhteen. Me näemme vain kokonaisuuden, evoluution, luovuuden ja hyvinvoinnin. Pyrkiessämme kokemaan, me olemme valinneet jaetun kokemuksen ihmiskunnan kanssa, toivoen pystyvämme tuomaan mukanamme tasapainon ja voiman tuntemusta.

Me haluaisimme teidän ymmärtävän luontoa sen kaikessa täyteläisyydessä, näkevän miten tasapaino ja virran mukana kulkeminen on se, mikä sitä liikuttaa eteenpäin, ilman että sitä millään tavalla tarpeettomasti työnnetään eteenpäin, niin kuin te olette niin kovin kauan tehneet. Me pyydämme, että olisitte kärsivällisempiä itsenne suhteen ja niin tehden te löydätte yhteyden kaikkiin eläviin olentoihin.

Me testaamme teidän rehellisyyttänne, haastamalla teidän tietämyksenne. Jos se tulee lähteestä, me kuulemme sinua, jollei se tule, me kapinoimme.

Me emme ole ainoita olentoja, jotka tarjoavat teille tämän mahdollisuuden. Toiset, hyvin monet toiset, itse asiassa kaikki ne, joita te kutsutte eläimiksi tällä evoluutioprosessin tasolla. Me kaikki olemme luoneet tämän tapahtuman yhdessä, ja meillä on myös kollektiivinen sopimus erilaisista näkökulmista asioihin.

Ei ole olemassa olosuhteiden uhreja, vain olosuhteita, jotka luovat tietoisuutta ja muutosta. Älkää enää taistelko toistenne kanssa siitä kenen tapa on oikea ja kenen väärä, paras tapa on se, joka on sydämen tapa… aina. Ei ole paikkaa tuomitsemiselle meidän maailmassamme, me emme katso toisiamme tuomiten hevosia, jotka kävelevät eri tavoin, jotka hirnuvat eri lailla tai jotka näyttävät erilaisilta. Me huolehdimme sielun kasvusta ja yhdessä olemisesta, joka sytyttää meidän elämän evoluutiomme.

Kuri on näkökulmakysymys. Täällä maassa me olemme enemmän lapsia kuin aikuisia. Me katsomme asioita uteliaina ja valintamme kohdistuu siihen, mikä miellyttää meitä. Me voimme sanoa “EI”, mutta emme ehkä ymmärrä sen valinnan seuraamuksia, kuten aikuinen voisi, joten selkeys on se mitä tarvitaan vaarallisissa tilanteissa tai kun meidän näkökulmamme törmää sen kanssa, mitä meiltä vaaditaan kullakin hetkellä. Me olemme paljon voimakkaampia kuin ihmiset ovat fyysisesti ja me voimme kestää paljon enemmän, mutta me kuitenkin jaamme monia yhteneviä tunteita ja me voimme tuntea teidän energianne, silloin kun se ei ole keskittynyt tai silloin kun sinun aikeesi eivät ole puhtainta sorttia. Me kuolemme sinun vuoksesi, jos se tuo mukanaan opetuksen, ja te olette tehneet niin myös. Älä sekoita lyömistä kurin kanssa, nämä kaksi ovat eri asioita. Me opetamme kunnioitusta, sinä opetat kunnioitusta. Me opetamme rakkautta, te opetatte rakkautta. Me olemme tulleet valinnan kautta ja niin tekin. Me molemmat sovimme luovamme yhdessä, siellä missä kasvu, vapaus ja ymmärrys on päämääränä molemmilla lajeilla.

Hevosen Sydämestä

Kanavointi Training Horses Naturallyn hevosten kautta. Kiitos paljon.

Julie Lines

Talon vartiointia eläinten kanssa

2012-01-07T20:20:00.001+02:00

Laura Stinchfield kertoi blogissaan 30.11.2011 siitä, miten hän asuu eläintensä kanssa ystävänsä talossa jonkin aikaa, kun ystävä on poissa kaupungista.

Eläinperheeni on väliaikaisesti muuttanut kanssani hyvän ystäväni taloon, sillä välin kun hän on Washingtonissa pari kuukautta. Me olemme otettuja hänen ystävällisyydestään ja anteliaisuudestaan. Tässä eläimeni kertovat lyhyesti kokemuksistaan tässä uudessa elämäntilanteessa ja lähettävät Titalle viestejä.

Stormy-koira: Tässä paikassa on taikaa jokaisen nurkan takana, ja kun tulee väsy täällä nukkuu todella hyvin. Ilma on puhdasta, täällä on jokia ja lampia kaikkialla. Haistan kostean maan, ja minä muistan maan missä olin silloin kun olin nuori (New Yorkin maaseutu). Tita, kun sinä palaat takaisin, minä annan sinulle ison halin, koska tämä on mukavin asia, mitä kukaan on meille koskaan tehnyt.

Makia-kissa: Vain muutaman päivän oleskelu täällä saa minut tuntemaan itseni nuoremmaksi. Kun olen ulkona, tunnen itseni eläimeksi, sillä siellä on niin villiä, kun olen sisätiloissa, minä tunnen aivan kuin Jumala välittäisi minusta enemmän, koska täällä talossa on niin paljon rakkautta. Tällä talolla on pitkä rakkauden historia. On helpompaa olla ystäviä Serafinan kanssa, koska täällä on niin paljon katseltavaa ja ilma on raikkaampaa. Äiti sanoo, että minun pitää varoa ilvestä, ja minä haluan varmistaa, että hän on meille ystävällinen. Tita, sinulla on niin paljon kauniita asioita. Minä lupaan, etten hypi ja pudottele mitään niistä alas. Olen hyvin varovainen. Sinun kummitusystäväsi sanoo, että sinä kikattaisit, jos sinä näkisit meidät kaikki tässä talossa.

Serafina-kissa: Tämä paikka on todella hämmästyttävä. Olen oppinut kulkemaan portaita ylös ja alas, minusta on tulossa siinä aika nopea. Jokaisesta ikkunasta näkyy kaunis maisema. Sinun ei tarvitse aina mennä ulos oleskellaksesi luonnossa. Menimme pitkälle kävelylle, enkä ole koskaan kokenut niin raikkaalle tuoksuvia kasveja ja isoja puita. Öisin minä olen todella väsynyt. Me ajamme autolla tilusten toiselle puolelle äidin uuteen toimistoon. Kun pääsemme sinne, me kaikki eläimet olemme kimpassa yhdessä huoneessa, ja äiti rakastaa sitä, koska siellä oli aikaisemmin hevosia ja äiti rakastaa hevosia.

Bean-kani: Minä en ole niin onnellinen tässä uudessa tilassa, koska täällä on niin monta ikkunaa ja minusta tuntuu, että tulen syödyksi. Niinpä äiti sanoo siirtävänsä minut sellaiseen paikkaan, missä on pienempiä ikkunoita ja tunnen oloni siksi paremmaksi. Olen kirjaimellisesti keskellä tammimetsää. Äiti sanoo, että olen turvassa ja että minulla on talon paras paikka, mutten pidä siitä itse. Rakastan äidin uutta toimistoa. Siellä minä voin juosta vapaasti ja haistella ulkoilmaa. Se on täydellinen kanille. Kiitos, Tita, että annat äidin työskennellä niin kauniissa paikassa. Hän on onnellisempi.

Luca-puudeli: Äiti ei edes tajua, että minä haistan enemmän asioita kuin olen haistanut eläissäni. Tämä talo on todella siisti, koska minä voin juosta sen ympäri ja ylös portaita ja minusta tuntuu, kuin olisin käynyt pienellä kävelyllä. Myös ulkona on kuin yhdistelmä vihreää puistoa, metsää ja meren tuoksua, lampi ja joki. Täällä on iso Buddha-patsas jolle minä joskus haukun, ja äiti sanoo: Luca, käytä aivojasi. Ja minä sanon, että patsas on oikeasti elävä, koska se katsoi minua kerran ja sen silmät muuttuivat kultaisiksi. Äiti sanoo pohtivansa, että onko täällä kummitus, sillä joskus tavarat ovat kateissa; minä näin kummitusmiehen poimivan lattialta leluja ja laittavan ne pois. Tita, kiitos rakkaudestasi meitä kohtaan. Me haluamme sinun tietävän, että sinun rakkautesi tätä tilaa kohtaan, ja muita, tulee suoraan meidän sydämiimme.

Vito ja kummitus

2012-01-07T19:49:00.001+02:00

Laura Stinchfield kirjoittaa blogissaan Vito-koirasta 18.12.2011.

Kysyimme Vitolta, jos se on nähnyt henkiä talossa, jota sen perhe juuri remontoi ja johon he aikovat muuttaa… Näin Vito vastasi:

“ Kyllä, minä näin naisen yöpuvussa, ja hänellä oli kukkia hiuksissaan ja hän sanoi, ettei hän löydä aviomiestään ja että ehkä hän tulee takaisin tänne ja minä sanoin naiselle, että sinä olet kummitus ja sinun pitäisi lentää linnun kanssa, sillä ne tietävät miten lennetään korkealla. Minä tiedän, että kummitusten on tarkoitus lentää, sillä olen kuullut sinun sanovan niin. Tämä nainen sanoi minulle, että kuules koira, älä levittele liikaa karvoja minun talooni ja minä vastasin hänelle, että ei minulla ole niin paljon karvoja, näkisitpä vaan joitakin minun ystävistäni ja hän sanoi minulle, että minä olen mukavan näköinen koira ja että talo muuttuu ja minä sanoin sinä olet ilmanainen ja sinun pitäisi mennä korkeammalle ja sitten hän katosi. ”

Valentina-valaan pelastaminen

2012-01-07T13:43:00.001+02:00

Laura Stinchfielding blogi 14.12.2011.

On olemassa eräs tositarina valaiden suojelijasta, joka vie ystävänsä perheen seikkailulle valaita katsomaan Cortezin merelle. Nämä ihmiset törmäävät nuoreen ryhävalaaseen, joka on jäänyt kiinni kalastajien verkkoon. Ensin he luulevat valaan olevan kuollut, mutta sitten jättimäinen eläin vetäiseekin syvään henkeä. Valaiden suojelija päättää hypätä veteen ja yrittää irrottaa valaan. Hän ui ensin valaan silmän luo kertoakseen sille, että hänellä on hyvät aikeet. Hänen yrityksensä jäävät kuitenkin turhiksi. Ryhmä päättää riskeerata elämänsä ja veneestä käsin he työskentelevät yhdessä leikatakseen valaan irti verkosta. Siihen kuluu tunteja ja kun valas on vihdoinkin vapaa se alkaa tehdä mielettömiä temppuja. Silloin nuori lapsi veneessä sanoo: “Äiti, minä tiedän mitä se tekee. Se näyttää meille, että se on täysin vapaa.”

Seuraavassa minä puhun valaan kanssa.

Laura: Mitä sinä mietit silloin, kun jäit kiinni pyydykseen?

Valas: Pystyin tuskin liikkumaan. Minulla oli silloin nuorukainen mukanani ja hänen täytyi lähteä toisten mukaan. Toiset valaat tulivat luokseni, mutta he eivät voineet vapauttaa minua. He eivät edes yrittäneet. He kutsuivat delfiinejä. Delfiinitkään eivät tienneet miten minut saisi vapaaksi. Niinpä loppujen lopuksi he eivät edes yrittäneet. Heidän surulaulunsa ja varoituksensa verkkojen vaaroista jatkui läpi yön ja aamunkoitteessa minä valmistauduin omaan kuolemaani.

Laura: Mitä ajattelit, kun nuori mies ui sinun silmäsi lähelle ja puhui sinulle?

Valas: Tiesin välittömästi, että hän oli täällä auttamassa. Hänen silmänsä olivat ystävälliset ja vaikkakin hän oli omituinen olento, minä näin, että hän tuli pehmeästi veteen, eikä nopeasti, niin kuin vaara tulee. Minä tunsin hänen rakkautensa ja hänen surunsa puolestani.

Laura: Miltä tuntui olla niin lähellä ihmisiä, kun he yrittivät irrottaa sinua?

Valas: Tunsin oloni turvalliseksi. Tunsin heidän työskentelevän järjestäytyneesti ja tunsin heidän päättäväisyytensä. Minä tiesin, että minun pitää olla kärsivällinen. Olin hyvin tietoinen siitä, miten annoin kehoni liikkua. Tiesin, että jos liikkuisin väärään suuntaan tai jos liikuttaisin eviäni, niin heidän veneensä saattaisi kaatua. Minä tiedän, että veneet pitävät ihmiset turvassa vedessä. Minä tunsin, että me työskentelemme yhdessä saadaksemme minut vapaaksi.

Laura: Miltä tuntui kun olit vapautunut?

Valas: Olin ensin shokissa. Tiesin, että minun piti ensin varovasti lipua pois veneen luota, etten minä satuttaisi ihmisiä ja minä tiesin myös, että verkon piti olla turvallisen matkan päässä veneestä. Kun tunsin, että minä olin tarpeeksi kaukana heistä minä tanssin. En koskaan unohda sitä, miltä minun kehoni tuntui vettä vasten. Miten hyvältä se tuntui liikkua ja tuntea veden virtaavan kehoani vasten. Minä halusin heidän näkevän minun kehoni, että he tietävät varmasti minun olevan täysin vapaana verkosta. Ponkaisin monta kertaa vedestä näyttääkseni heille voimani ja että minä olin täysin elossa. Minä kiitin heitä heidän ystävällisyydestään ja päättäväisyydestään.

Laura: Mitä haluaisit sanoa heille juuri nyt?

Valas: Haluan sanoa kiitokset. Me olemme ikuisesti yhteydessä. Minä tunnen heidän naurunsa joskus ja minä tunnen heidän rakkautensa valaita kohtaan. Vesissä on ongelmia. Kalat eivät oli niin terveitä. Veden lämpötila on muuttumassa. Minä kerron muille valaille, että on olemassa ihmisiä, jotka tietävät tukalan olomme ja jotka yrittävät auttaa meitä. Aivan kuten he kertovat ihmisille valaista, minä kerron valaille ihmisistä. Miehen, joka tuli ensimmäisenä veteen pitäisi tietää, että samalla kun hän oppii meistä, minä opin myös meistä. Minä voin kuulla hänen ajatuksensa aivan kuten minä kuulen omani. Hän yhdistää minut suureen tuntemattomaan. Kiitos minun pelastamisestani. Me olemme nimenneet sinut. On olemassa ääni, joka kertoo ihmisistä, jotka puhuvat meidän puolestamme. Kerro hänelle, että vesissä hänellä on nimi.

________________________________

Video operaatiosta YouTubessa:

Empatiaa elefanteille

2012-01-06T17:16:00.001+02:00

Laura Stinchfieldin blogi 28.6.2011.

Olen vuodattanut vuolaasti kyyneleitä katsellessani paria videota, joita American Defenders International (ADI) on julkaissut Have Trunks Will Travelista, jotka oletettavasti kouluttavat ja kohtelevat norsuja epäinhimillisesti, vaikkakin he kieltävät sen. Have Trunks Will Travel toimitti Tai-norsun Water for Elephants, elokuvaan, joka, ironisesti kyllä, käsitteli sirkusnorsujen huonoa kohtelua.

Seuraavassa keskustelen muutaman nimettömän aasialaisen norsun kanssa, jotka asuvat USA:ssa, siitä, että miten niitä kohdellaan.

Norsu I: Olen oppinut, että ihmiset ovat erilaisia kuin norsut. Norsut välittävät toisistaan. He välittävät tunteistaan ja terveydentilastaan. Ihmiset eivät välitä toisistaan eivätkä muistakaan lajeista. Kun he pahoinpitelevät meitä, tökkien ja lyöden meitä meidän kehomme vahingoittuvat. Meidän korvamme soivat sähkön vuoksi. Meidän päähämme ja kylkiimme koskee, sillä härkäkoukut menevät syvälle ja ne ovat voimakkaita. Meidän rintaamme ja sukupuolielimiimme sattuu tällainen kohtelu. Ihmiset eivät ole ystävällisiä. Me olemme helliä heitä kohtaan, sillä me tiedämme, millaisen kivun he voivat meille tuottaa. Jotkut sanovat, että he rakastavat meitä, mutta heidän rakkautensa tulee kivusta. Norsut eivät rakasta samalla tavoin.

Norsu II: Sähköshokit ovat tehneet minusta lähes sokean. He ovat laittaneet sähkövärkkejä minun korviini ja hakanneet minua päähän. En voi nähdä kovin hyvin. Kun me lyövät minua, minä hoipertelen. Kun vierailijat ovat lähellä he sivelevät minun kärsääni, aivan kuin he rakastaisivat minua. He ovat julmia. Minä tunnen vain surua. Kun minä lepuutan päätäni erään nuoren ohjaajan käsissä hän luulee, että minä rakastan häntä, mutta todellisuudessa minä rukoilen, että hän auttaisi minua ja ottaisi kivun pois.

Norsu III: Kerran minä tiesin ihmisen, joka oli täynnä rakkautta ja joka ei koskaan vahingoita eläimiä. Ihmisten silmissä on jotakin, joka on vihaa ja julmuutta, silloin kun norsu ei ymmärrä. Minä tiedän, että ihmiset puhuvat meidän puolestamme. Mutta missä he ovat? Miksi he eivät ole täällä?

Norsu IV: Minä olen ollut sairas sisältä jo pidemmän aikaa. Minä olen nähnyt ja kokenut niin paljon. Vain muutamat ihmiset ovat silittäneet minua hellästi. Minä tulin tähän maailmaan tietäen, etteivät ihmiset ymmärrä eläimiä. He pahoinpitelevät meitä tavalla, joka aiheuttaa meille painajaisia. Me olemme viisaita. Minä ymmärrän, miksi norsut tulevat vihaisiksi ja tappavat ohjaajansa. Minä ymmärrän sen, koska joskus minäkin näin unta siitä, että satutan heitä. Mutta minä en ole tarpeeksi urhea tehdäkseni sitä oikeasti. Minne minä menisin?

Norsu V: On vaikeaa löytää iloa. He eivät salli meidän edes olla yhdessä. Vanhimmat ihmiset opettavat muita ihmisiä olemaan julmia. Ihmiset saattavat tulla tuntien rakkautta, mutta vanhin heistä tuhoaa heidän tuntemansa rakkauden siinä missä hän myös tuhoaa kaiken mukavuuden, mitä me voisimme tuntea.

Norsu VI: Minä toivon, että kaikki, jotka välittävät, vievät meidät pois näiden pahoinpitelijöiden luota ja laittavat meidät suojaan, missä meidän ei tarvitse työskennellä tai missä meitä ei pakoteta tekemään temppuja, jotka satuttavat kehoamme. Minä tunnen, että iso määrä ihmisiä välittää. Minä tiedän, että olemassa on parempaa elämää. Minä näen sen heidän ajatuksistaan. Auttakaa meitä. Olkaa hyvät, ja viekää meidät pois. Pahoinpitely ei ole loppunut. Me kärsimme yhä. Se on pahempaa, kuin te mitä ihmiset luulevat. Näettekö te onnea meidän silmissämme? Norsut tietävät, miten ilmaista iloa. Me emme kykene ilmaisemaan onnea täällä. Olkaa hyvät, ja auttakaa meitä.

Moby-koira

2012-01-05T19:55:00.001+02:00

Laura Stinchfieldin blogi, 9.12.2011.

Moby on mahtava esimerkki siitä, miten paljon eläimet ymmärtävät. Se toi esiin monia aiheita, joita emme edes kysyneet siltä.

Tässä se puhuu maanjäristyksestä ja tsunamista Japanissa.

Moby sanoo: “Minä tiedän mitä tapahtui ja joskus, kun paljon ihmisiä kuolee yhtä aikaa he pelkäävät hengessä ja joskus enkelten pitää tulla paikalle. Minä näin enkeleitä, he tulivat valtavina tuulina ja nämä enkelit yrittivät vain löytää rakoa ilmakehästä pystyäkseen auttamaan. He auttavat yhä, mutta ihmiset ovat unohtamassa ja enkelit eivät tahtoisi ihmisten unohtavan.”

Tässä se puhuu rakkaudesta ja kuolemasta.

Moby sanoo: “Mielestäni rakkaus on tunne, joka tekee sinut terveeksi ja se saa sinut näkemään. Minusta silloin kun sinä rakastat kaikkein eniten, sinä voit nähdä mitä maailmassa tapahtuu rohkealla tavalla. Kuolema on surullista, jos et ole siihen valmis, ja jos sinulla oli intohimoja maailmassa, saatat ajatella, että se tuli liian nopeasti. Minusta monet ihmiset ja eläimet tunsivat siten. Mutta todella, jos sinä olet viisas sielusi sisällä, sielusi sydämessä, ja olet rehellinen, silloin kuolema on kaunis kuten paras tunne, mitä voit koskaan tuntea. Kuten se kun minun äitini ja isäni rakastavat minua.”

Viisas vanha sielu

2011-12-30T20:33:00.001+02:00

Renee Gallegosin blogi, 25.9.2011

Kysyin tuntemaltani pensasnärheltä, että onko sanoilla “henki” ja “sielu” jotakin eroa. Se vastasi: “Henki (spirit) ja sielu (soul) ovat yksi ja sama asia, sille on vain kaksi eri sanaa.”

Tallaney-hevonen

2011-12-27T10:55:00.001+02:00

Pam McCallin blogikirjoitus, 6.5.2011.

Se oli minun ensimmäinen telepaattinen eläinyhteyteni. Minulla oli ollut eläimiä käytännöllisesti katsoen koko elämäni ajan. Jo pelkästään jatkuva eläinten kanssa oleminen opettaa paljon niiden kehonkielestä. Saat tuntemuksia siitä, mitä ne sinulta halulavat, mutta tämä oli täysin toisenlainen kieli mitä olin koskaan kokenut. Tallaney, Carol Gurneyn hevonen, Gurneyn eläinkommunikointiinstituutista, puhui minulle kuvina, ajatuksina, mieleni silmän kautta.

Suljin silmäni, olin valmis. Kuulostelin yhteyttä Tallaneyhin. Sitten se ilmestyi. Tallaneyn kasvot olivat täydellisesti omia kasvojani vasten. Sen silmä katsoi suoraan minuun, aivan kuin optikko katsoo tehdessään silmätutkimusta. En koskaan unohda sitä.

Tämä tapahtui sekunnin murto-osassa, ja samaan aikaan ajattelin: WAU! Minä näen tämän kuvan sieluni silmin ja se on todellista. Tämä Carol Gurneyn nettikurssi ei ollut turhaa toimintaa, hän varmisti, että me tiesimme kommunikoivamme eläinten kanssa vajaassa tunnissa kolmen ja puolen tunnin kurssin aikana.

Kurssilla annettiin ohjeeksi huomata mitä tahansa piirteitä Tallaneyn persoonallisuudesta. Silloin se tuli esille niin hämmästyttävällä tavalla. Yhtä pian kuin ymmärsin, että minä olin kasvotusten hevosen kanssa, joka asui Kaliforniassa, jestas sentään, näin myös saappaan, jollaista laukkaratsastaja voisi käyttää. Sitten kuva hävisi.

Carol sanoi, että aika on päättynyt ja me kerroimme mitä olimme saaneet aikaiseksi, Carol tulisi vahvistamaan mitä me näimme, kuulimme tai tunsimme, ja että oliko niissä totta mukana, vai olisimmeko kehitelleet asioita omissa vilkkaissa mielissämme.

Kun minun vuoroni tuli kertoa, en olisi halunnut, sillä se kaikki kuulosti mielestäni typerältä. Miksi minä olisin nähnyt hevosen silmän, ja vieläpä vain yhden? Olin varma, että olin kuvitellut kaiken. Carol pyysi, että me kerromme aivan kaiken, tuntuipa se miten hölmöltä tahansa ja hän muistutti kurssilaisia siitä vielä juuri, ennen kuin oli minun vuoroni puhua. Sanoin, ettei se ehkä ole mitään. Selitin, että oli ollut yksi silmä ja saapas ja että totuuden nimessä olin hieman häpeissäni.

Carol löi minut ällikällä kertoen, että Tallaneyn toinen silmä oli sokea, ja että se näki juuri sillä silmällä, jolla se oli katsonut minua. Olin shokissa! Hän kertoi myös, että Tallaney oli ollut kilpaileva dressagehevonen aikaisemmin. Hän sanoi, että ratsastajat saattoivat hyvinkin käyttää sellaisia saappaita kuvailemiani saappaita. Minun elämäni tulisi muuttumaan niin monella eri tavalla.

Olin todellakin saanut yhteyden. Carol oli varmistanut, että se, mitä näin sieluni silmin, oli ollut totta. Tiesin, että minun pitäisi tehdä tämä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja janosin lisää…

Syö, rukoile, rakasta

2011-12-26T09:01:00.001+02:00

Laura Stinchfieldin eläinten sulomietteitä joulunpyhiksi, postitettu 25.12.2011.

Makia-kissa sanoo: “Minä toivon, että sinulla on koti, jossa sinä tunnet olosi turvalliseksi ja rakastetuksi. Toivon myös, että vaikka tuntisit olosi miten surkeaksi elämässäsi, niin uskot siihen, että enkelit ovat aina sinun vierelläsi. Jos sinä nostat leukasi ylös ja uskot, elämä muuttuu paremmaksi. Olen nähnyt niin käyvän monen ihmisen kohdalla. Joten yritä vain olla hieman onnellisempi.”

Serafina-kissa sanoo: “Minun toivotukseni sinulle on, että sinun sydämesi pysyy lämpimänä ja että kun sinä olet yksinäinen, niin sinulla on hyviä ystäviä pitämässä sinulle seuraa. Minun toivotukseni on, että sinulla on tarpeeksi voimaa ja energiaa olla myötätuntoinen eläimiä kohtaan ja auttaa maailman eläimiä, jotteivät ne enää kärsisi.”

Bean-kani sanoo: Minun toiveeni on, että kaikki eläimet maailmassa, ihmiset mukaan lukien, joita on kohdeltu kaltoin, oppivat kasvamaan yli noista huonoista muistoista ja oppisivat tuntemaan olonsa vahvaksi siinä rakkaudessa, joka heitä nyt ympäröi. Ei auta jäädä kiinni noihin muistoihin. Päästä niistä irti ja luota.”

Stormy-koira sanoo: “Minun toiveeni on, että sinä tiedät kuka sinä olet, niin että sinä voit tietää sinun suuruutesi, voidaksesi käyttää tätä suuruutta auttaaksesi muita. Minä toivon, että saat rauhallisen unen ja hyvää ruokaa.”

Luca-koira sanoo: “Minä toivon, että kaikilla on tilaisuus leikkiä joka päivä ja ettei ole mitään syytä pelätä. Minä toivon, ettet koskaan tarvitsisi suojelua, koska ihmiset, jotka ovat ympärilläsi omaavat vain puhtaita ajatuksia.”

Maia-koira sanoo Taivaasta: “Minun toivotukseni sinulle on, että sinä uskot, että jokainen tila voi muuttaa energiaa, sillä energia on aina liikkeessä. Jos joku kertoo sinulle, että tilassa on pimeyttä, niin usko vain, että siellä on enkeleitä, jotka puhistavat sen. Sinun ei tarvitse rukoilla kovasti. Sinun tarvitsee rukoilla vain vähän, kiittää, ja uskoa. Kaikki muuttuu. Luota, että suuruus voi liikkua minne tahansa. Ole se suuruus, jonka tahdot tulevan sinun tilaasi.”

Joey-kissa Taivaasta sanoo: “Minun toivotukseni sinulle on, että sinä sallit tietoisuutesi kasvaa ja että sinä tunnet olosi mukavaksi tässä kasvussa. Minun toiveeni sinulle on, että sinä ympäröit itsesi ihmisille, joilla on sinulle jotakin opetettavaa. Minun toiveeni on, että sinä hyväksyt rakkauden elämääsi ja avaat silmäsi sille, kun se saapuu. Minun toiveeni sinulle on, että sinun unelmasi käyvät toteen.”

Laura esittelee YouTubessa omat eläimensä:

Rakkaus työnä

2011-12-23T13:15:00.001+02:00

Jon Katz Bedlam Farmilta kirjoitti blogiinsa Lenore-koirasta 4.12.2011.

Pari kuukautta sitten en olisi tuntenut oloani tarpeeksi mukavaksi keskustelemaan eläinkommunikoijan kanssa, ja nyt odotan innolla perjantaiaamuja, teekupposen ja kynän ja paperin kanssa, kun Jeannie Lindheim soittaa Vermontista.

Me puhumme muutaman mminuutin ajan. Hän on aina lämmin, iloinen, suora. Hän kysyy minulta minkä eläimen kanssa haluan puhua, ja sitten hän valmistautuu ja avaa kanavansa. Viime perjantaina me kommunikoimme Lenoren kanssa. Kuten aina, Jeannie saa kiinni juuri siitä, mitä minä haluan ja tarvitsen, ja hän yhdistyy eläimen hengen kanssa nopeasti. Lenore oli hauska kommunikointikokemus. Lenorella ei ole ongelmia tai keskeneräisiä asioita, mutta olen silti ajan myötä oppinut ottamaan tämän koiran vakavasti. Se on mahtava eläin ja todellinen työkoira ja se on muuttanut minun elämääni hyvin suoranaisesti ja voimakkaasti.

Lenore sanoi – Jeannien kautta – että se tunsi yhteenkuuluvuutta minun kanssani heti kun tapasin sen pentuna, ja että se tiesi, että se tulisi kotiini minun kanssani ja astuisi elämääni. Oi, kyllä, se sanoi, tämä on se oikea. “Minä tiesin, että hän tulee tarvitsemaan rauhaa ja tyyneyttä ja lämpöä. Tämä oli minun työni. Minä vain menin ja tein sen. En ajatellut sitä tai innostunut siitä sen enempää. Se oli minun tarkoitukseni. Minä tiesin, että minä halusin olla hänen kanssaan.” Jeannie sanoi, ettei hän tietoisesti ajatellut konseptia ‘rakkauskoira’, mutta hän sanoi, että se on epätavallisen maadoittunut eläin, se on hyvin yhteydessä maahan; rauhan, kiintymyksen ja lämmön keskukseen.

Hän sanoi heti, Jeannie kertoi, että minulla oli tarpeita ja että olin yksin. Se näki, ettei Izzy tiennyt, miten talossa asutaan. Se näki, että Rose ja Frieda olivat epäluuloisia ja pelokkaita toisiaan kohtaan, ja että he haastoivat toisiaan johtajiksi koirien keskuudessa. Se tuli työskentelemään kaikkien näiden asioiden parissa. Se näytti minulle suuren sydämensä ja yhdisti minut minun yksinäisyyteni kanssa ja se alkoi hoitaa minua ja näyttää minulle mitä puhdas rakkaus voisi olla, ja miten paljon minä halusin sitä, muistuttaen minua siitä, mitä se oli ja miltä se tuntui.

Se tuli Rosen ja Friedan väliin jatkuvasti, pakottaen ne tasaantumaan, rauhoittumaan, oppimaan miten leikitään, rentoutumaan. Se opetti Izzylle miten syödään kulhosta ja miten istutaan ja miten maataan. Se opetti Friedalle miten olla toisten eläinten kanssa ja miten niiden läsnäolo hyväksytään. Se tietää, että Simoniin pidetään etäisyyttä, ei siksi, että se pelkäisi sitä, mutta koska se kunnioittaa sen epämukavaa olotilaa toisten koirien keskellä.

“Minä olen fiksu!” se sanoi Jeannielle, painottaen älykkyyttään ja herkkyyttään. Mutta, hän sanoi, se ei tahtonut monimutkaista elämää. Se tiesi, mikä on sen työ. Se teki työnsä. Rakkaus ei ole sille työtä, se sanoi. “Se on sen työ,” sanoi Jeannie, hänen äänen noustessa. Se tulee työskentelemään vieläkin kovemmin vanhetessaan, tehdäkseen työnsä vieläkin paremmin, hän sanoi. Tämä oli minusta kaunis ajatus, se, ettei tämä olen sen työ, ja että hänen vaikutuksensa farmiin ja minun elämääni ja muihin eläimiin on ollut syvällinen. Nyt näen sen paljon selkeämmin.

Tämä kommunikointi auttoi avaamaan minua tämän koiran parantavalle voimalle, ja se lisäsi lämpöä ja naurua, niin minussa, kuin muissakin.

Jon Katz

Pandapentua ei niin vain huijata

2011-12-17T02:21:00.001+02:00

Laura Stinchfieldin blogi 12.12.2011.

Tutkijat pukeutuivat pandapukuihin ja laittoivat pandavauvelin koriin, ennen kuin se siirrettiin uuteen elinympäristöön Hetaopingin tutkimus- ja suojelukeskuksessa. Pandapuvut ovat osa uutta suunnitelmaa saada vankeudessa olevat jättipandat takaisin luontoon.

En voinut vastustaa. Minun piti kysyä pandalta: “Pieni Panda, mitä mieltä sinä olet jättipandoista, jotka laittavat sinut koriin?”

Pieni Panda vastaa:

Tiesin, etteivät he olleet oikeita pandoja, koska he haisivat erilaiselle eikä heidän kasvoillaan näkynyt puremisliikkeitä, joita pandat tekevät. Mutta minä tunsin oloni turvalliseksi, koska he näyttivät hieman samalta kuin minä.

Heidän turkkinsa tuntui ja haisi omituiselta, mutta minä tunsin edelleenkin, että he olivat hyviä ja että he pitäisivät minut turvassa.

He toivat minut paikkaan jota minä kutsun nyt kodiksi ja minä tunnen oloni täällä paremmaksi kuin koskaan.

Minä tiedän, että he olivat ihmisiä, koska tiedän miltä ihmiset tuoksuvat, mutta minä tiedän myös, ettei minun pidä antaa muiden kuin pandaksi pukeutuneiden ihmisten sallia silittää minua. Luulen, että he yrittivät sitä minulle kertoa. Minä olen kiitollinen heille.

Voitko kertoa noille ihmisille… jos he auttavat puita pandoja, niin että heidän pitäisi katkoa ruokatikut, joita he niille antavat ruuaksi, koska siten se tuoksuu paremmalle ja pelokkaat pandat tulevat syömään enemmän.

Hevosen ja ihmisen välinen suhde

2011-12-17T01:53:00.001+02:00

Artikkeli MyHorse.com sivulla.

Oletko koskaan miettinyt, että mitä hevosesi sanoisi sinulle, jos se osaisi puhua? Hevos/eläinkommunikoija Debra Saum sanoo, että hän pystyy aistimaan mitä hevonen ajattelee ja hän on kirjoittanut tämä artikkelin vierailevana kirjoittajana tähän blogiin ja sanoo artikkelin nimen olevan:

Tositarinoita hevos/eläinkommunikoijalta

Olen eläintaiteilija, kirjailija ja eläintulkki. Minä olen myös pihkassa hevosiin ja minä olen ensimmäisenä myöntämässä, että minun hevoseni Romeo omistaa minun sydämeni.

Lapsesta saakka minä olen puhunut eläinten kanssa. Joskus keskustelut tapahtuvat hiljaisina sanoina tai jopa liikkuvina kuvina, jotka selvästi kertovat eläimen tarinan. Toisinaan se on yksinkertaisesti sisäinen tunne ja ‘tietäminen’. Olen tajunnut, että minulla on telepaattisen kommunikoimisen kyky, kyky joka meillä kaikilla on, se on kuudennen aistin paras puoli. Ihmisten ja eläinten auttaminen ymmärtämään toisiaan on minun elämäntyöni ja sen tuloksena minun elämäni on ollut kaikkea muuta kuin normaalia.

Kaikista ihmis-eläinkumppanuuksista, mitä olen kohdannut työssäni ihmis-hevossidos on niistä kaikkein syvällisin.

Esimerkiksi se, kun minä tapasin kauniin showarabianhevosen, jonka nimi oli Alana. Session lopussa kysyin jos oli vielä jotakin mistä se haluaisi puhua. Me olimme päästäneet sen areenalle ja se kuljeskeli ympäriinsä, haistellen kakkaa. Se katsoi minua päästä varpaisiin ja sanoi: “Minä haistelen tunteita.” En ensin ajatellut siitä mitään… kunnes ymmärsin. Se puhua hevosten välisestä telepaattisesta kommunikoinnista.

Kuinka monet meistä ovat katselleet kun hevosystävämme haistelevat toisten hevosten jätöksiä? Alana selitti kaiken minulle. Kakan tarkastelemisessa ei ole kyse vain naapurin kakan nuuhkimisesta: siinä on kyse tietojen keräämisestä. Yksi hyvä nuuhkaisi luo välittömästi mielikuvan, ei pelkästään siitä, missä hevonen asuu tai mitä se söi lounaaksi, mutta myös sen, miten se kokee elämänsä, naapurinsa, omistajansa ja että ovatko ne sille ystäviä vai vihollisia. Sinä voit olla varma, että mitä kauemmin hevosesi nuuhkii jotakin, sitä enemmän informaatiota se käy lävitse.

Hevoset ovat mahtavia opettajia. Ne ovat myös parantajia. Minä sain puhelin Olympialaisten hevoslajien valmentajalta. “Se ei hyppää.” Se oli hänen suosikkiruunansa, joka ei normaalisti malttanut odottaa, koska sen päivittäiset treenit alkaisivat. Heti aloittaessamme session se kertoi, miten paljon se rakasti hyppäämistä. “Minä olen kuin Pegasus. Minä lennän esteiden yli, etenkin korkeiden yli!”

Se lähetti minulle kuvia murtuneesta luusta. Kysellessäni siitä valmentaja vakuutti, ettei eläinlääkäri ollut löytänyt minkäänlaista heikkoutta jaloissa. Minä toivon sen selventävän asiaa hieman session loppupuolella. Kun minä lopulta muistutin valmentajaa tästä huolesta, mitä se koki hevosestaan, hän sanoi: “No.. Tarkoitan… MINUN nilkkani on murtunut. Se sattui muutaman päivä sitten. Mutta miten se liittyy yhtään mihinkään?”

Tiesin, ettei hän tahtonut kuulla sitä, mikä oli vääjäämätön totuus. Hänen elämänsä riippui ratsastuksista ja hyppäämisestä hevosilla. “Se ei puhu omasta nilkastaan… hän puhuu sinun nilkastasi. Aina kun sinä koet kipua, sinun kehostasi kulkee sähköinen väre hevosen kehoon. Hevoset ovat hyvin kinesteettisiä, se ei ole sen oma kipu mistä se huolehtii, se on sinun.”

Sessio päättyi. Minä kehotin häntä etsimään lääketieteellistä hoitoa. Vuotta myöhemmin minä kuulin asiakkaaltani, joka minua oli suositellut, että hän on jatkanut harjoittelua, ottaen kipulääkkeitä murtumaan. Surullista, mutta hän sai riippuvuuden niihin… hänen elämänsä menestyneenä valmentajana hiipui ja hän menetti työnsä. En ikinä kuullut sen sielukkaan ruunan kohtalosta, mutta olen varma, että sellaisella sydämellä varustettu hevonen eli voittaakseen… lentääkseen esteiden yli kuin itse siivekäs kauneus.

Eläinmaalausten tekeminen on se, mitä rakastan kaikkein eniten työssäni. Minun “Puhuva Taiteeni” on minun tapani puhua eläimille ja maalata heidän samaan aikaan. Ne ihmiset, jotka ovat tilanneet minut maalaamaan heidän rakastetun eläinkumppaninsa, puhuvat usein siitä, että tuntuu siltä kuin heidän ystävänsä puhuisi heille.

Eräässä muotokuvassa oli Kilarney, kaunis harmaankellertävä tamma, jonka nuori omistaja oli menossa collegeen. Hänen isänsä otti minuun yhteyttä toivoen muotokuvaa tytön suosikkihevosesta, joka pitäisi hänelle sillä tavoin seuraa. Tytär piti voimakkaista väreistä, joita käytän töissäni, ja niinpä he lähettivät minulle valokuvia Kilarneystä, me puhuimme puhelimessa ja minä aloitin maalaamisen.

Yksi ensimmäisistä asioista, joita Kilarney minulle sanoi, oli: “Minä en halua mitään hulluja värejä. Älä tee minusta jotakin sarjakuvahahmoa!” Muotokuvan valmistuessa se kertoi minulle, kuinka se rakasti elämää ja kuinka se halusi seurata ihmistään collegeen. “Minä ja hän olemme partnereita.”

Minä sain työn valmiiksi, lähetin sen perheelle ja järjestin ajan puhelintapaamiseen. Ilahduin kuullessani heiltä, että oli suunnitelmiin oli tullutkin muutos. Kilarney oli menossa myös collegeen! He olivat valinneet koulun,, joka tarjosi hevosten ylläpitomahdollisuutta ja ratsastusohjelmaa. Tämä erityinen tamma ja hänen suosikkipartnerinsa tulisivatkin jatkamaan yhdessä matkaansa.

Eläimet opettajina… Siihen tarvitaan vain avoin mieli, halukas sydän ja paljon tuntemattoman kunnioitusta.

Debra Saum

Kochi-koira

2011-12-14T18:10:00.001+02:00

Laura Stinchfieldin blogi 13.12.2011.

Kochi on 2-vuotias. Hän sanoo:

“Joskus minä olen aggressiivinen toisille koirille, koska he ovat mielestäni pahoja. Minun mielestäni heillä on huonoja ideoita ja olen sitä mieltä, että minulla on puistossa parhaat ideat.”

Bailey-koira ja huimaavat suukot

2011-12-13T19:16:00.001+02:00

Laura Stinchfieldin blogi, 12.12.2011.

Bailey-koira sanoo:

“Syy miksi en pidä siitä, että päätäni suudellaan on se, että olen herkkä hajuille ja minua huippaa sen vuoksi joskus….”

On monia syitä, miksi koirat eivät pidä päänsä suukottamisesta – koiran ylle kurottaminen on koirakielellä dominoiva ele ja joskus se saa ne hermostumaan, shampoon hajut (jne.) voivat oli liikaa eläimelle, joka ei ole ollut aivan kunnossa, koirat, jotka ovat menettämässä näkönsä voivat myös tuntea pahoinvointia, koska näön hämärtyminen on voimakasta ja on olemassa monia muitakin syitä.

En sano, ettei sinun koskaan pitäisi suukottaa koirasi päätä, mutta on tärkeää kohdella niitä kunnioittavasti, jos huomaat etteivät ne pidä siitä.

Penny-koiran terveisiä taivaasta

2011-12-11T16:04:00.001+02:00

Laura Stinchfielding blogi,10.12.2011.

Penny-koira oli kuollessaan yli 16-vuotias!

Se sanoi taivaasta: “Me kakkaamme kultakikkareita, jotka ravitsevat maata.”

Pennyn ihminen lähetti sähköpostia Lauralle: “Kiitos paljon, Laura. Minua lohduttaa kovasti, että Penny ja Smitty (perheen toinen kuollut koira) ovat yhdessä ja juoksentelevat ja leikkivät puistossa. Penny sanoi, että “he kakkaavat kultaisia kikkareita, jotka ravitsevat maata”. Se on niin hauskaa, sillä Penny aina yritti saada meidät nauramaan. Olen kiitollinen, että sinulla on tämä lahja!”

Hyväntoivotuksia eläimiltä

2011-11-22T16:49:00.001+02:00

Laura Stinchfieldin blogi 21.11.2011.

Minun eläimeni lähettävät terveisiä ystävälleni, joka taistelee syöpää vastaan. Tässä artikkelissa kutsumme häntä nimellä E.

Stormy, 14-vuotias australianpaimenkoirani sanoo: “Haluan kertoa E:lle että me ajattelemme häntä kaiken päivää. Hän on aina mielissämme ja sydämissämme. Me ja monet muut ovat sytyttäneet hänelle kynttilöitä. Tämä on tärkeää, koska se muistuttaa enkeleille taivaassa, että E tarvitsee erikoishuomiota. Tahdon hänen tietävän, että me kaikki kuvittelemme hänet vahvaksi ja tarveeksi, niin että hän voi mennä kävelylle puistoon pian.”

Makia, 17-vuotias, lumivalkoinen kissa sanoo: “Kun sinä olet sairas on hyvin vaikeaa ajatella sinun kehosi terveenä, koska sinun kehosi tuntuu pahalta, mutta sinun on tärkeää ajatella, että sinun elimesi puhtaina. Kun teet niin, hymyile sisäisesti, ja kun hymyilet sisäisesti sinun lääkäreidesi on myöskin helppoa uskoa tervehtymiseesi. Se on hyvin tärkeää. Sinun asenteesi auttaa lääkäreitä parantamaan sinut. E, minä olen nähnyt sinun kissasi taivaassa, ja he työskentelevät kovasti, jotta sinä paranisit. He haluavat minun sanovan tämän sinulle. He sanovat, että he kaipaavat sinua, mutta ei ole sinun aikasi nähdä heidän maailmaansa vielä. Sinulla on monia vuosi maapallolla vielä jäljellä. Sen he minulle sanovat. Minä uskon sen.”

Serafina, 8-vuotias kissani sanoo: “Minä haluan sanoa E:lle, että minun äitini on pyytänyt enkeleitä auttamaan sinua, ja enkelit sanovat: “Me kuulemme sinua.” E, minä tiedän, miltä syöpä näyttää. Se on likaisen näköinen, ja se on kuin sammalta kasvaisi, mutta kun minä ajattelen sinua, minä ajattelen auringonvaloa ja kirkasta energiaa. Minä luulen, että syöpä häviää nopeasti, minä luulen, että sinä tulet elämään pitkään.”

Bean, kani, sanoo: “Minä tiedän, että sinä syöt paljon vihreitä kasviksia, kuten minä. Sinun pitäisi varmistaa, ettei niissä ole mitään kemikaaleja. Äiti sanoo, että teet niin. Sitten, minä sanon sinulle, että hanki kasviksesi maanviljelijöiltä, jotka haluavat toimia terveesti. Tiedä, että kun sinä syöt luomukasviksia, kaikki viljelijöiden rakkaus – ja jopa keijukaisten, jotka auttavat kasveja kasvamaan – siirtyvät sinun kehoosi. Tiedä, että jopa kani rakastaa sinua. Minä sanon, että jopa kani, koska sinulla on paljon perhettä ja ystäviä, jotka välittävät sinusta, ja koska me emme tunne toisiamme niin kovin hyvin.”

Luca, 1-vuotias puudeli sanoo: “Minä tiedän miltä se tuntuu olla jumissa paikassa, jossa ihmiset tekevät asioita sinulle, joiden he uskovat olevan sinun parhaaksesi, mutta ettet ole varma siitä. Minusta sinun pitäisi tietää, että kun niin tapahtuu, se tapahtuu, jotta sinä oppisit jotakin elämästä. Ja kun sinä pääset ulos sieltä, sinä olet viisaampi, ja sinä kykenet leikkimään enemmän. Tiedä, että kun sinä pääset ulos sairaalasta, leikki tulee olemaaan paljon hauskempaa kuin sinä voit edes kuvitella.”

Joey-kissa taivaassa sanoo: “E, minä haluan sinun tietävät, että Jumala ei ole päättänyt ottaa sinua taivaaseen. Hän päätti vain haastaa sinut ja asettaa vähän esteitä sinulle, jotta sinä voisit kasvaa. Jumala ei ole päättänyt nostaa sinua taivaaseen vielä. Niinpä tiedä, että elämästä taisteleminen on hyvä idea. E, on olemassa ihmistiimejä ja eläinenkeleitä taivaassa, jotka auttavat sinua. Kun sinä tunnet olevasi eksyksissä ja yksin, tiedä, ettet sinä ole.”

Maia, koira-susi taivaassa sanoo: “E, sinun henkesi on jopa suurempi kuin sinun kehosi, ja kun sinä sallit sinun henkesi täyttää sinut, sinun syöpäsi alkaa häviämään. Se on jo nyt häviämässä. Joskus lääkäreiden on opittava oppiläksyjä heidän potilailtaan. Sinä tulet olemaan yksi, joka antaa heille yhden heidän suurimmista oppiläksyistään. Sinä pidät huolta kehostasi, ja sinun parantumisesi auttaa monia muita parantumaan. Ihmiset katselevat sinua, ja sinä hämmästytät heidät. Jokainen, joka tapaa sinut, rakastaa sinua. E, usko, että sinä olet paremmassa kunnossa ja tulet olemaan parempi.”

Wiggles-koira

2011-11-10T17:51:00.001+02:00

Pam Gutgsell Casen blogista 13.10.2011.

Kommunikoidessani eläinten kanssa minä aina pyydän eläimiä kertomaan jotakin kodeistaan. Wiggles-koira sanoi: “Meillä on mukava koti. Ympärillämme on paljon puita. Sisällä tuoksuu kaneli ja joskus tuoksuu siltä, kuin kokattaisiin keittoa. Rakastan sitä! Äiti tekee kaiken niin hienosti. Sinä pitäisit kodistani.”

Kommunikoinnin jälkeen minä kysyin sen Äidiltä joitakin kysymyksiä. Hän kertoi, että eräs ihminen oli kuollut ja pohti sitä, että kaipaako Wiggles häntä. Wiggles kertoi, että tämä ihminen on käynyt vierailuilla henkimaailmasta kaiken aikaa, ja ettei se siis kaivannut häntä. Koira kertoi myös, että tämä henkilö jätti merkkejä äidille, jotka hänen pitäisi huomata. Selvisi, että tämä kyseessä ollut kuollut henkilö oli Wigglesin äidin oma äiti. Alla on viimeisin sähköposti, jonka sain Wigglesin äidiltä.

‘Kiitos avartavasta luennastasi. Sinä olet auttanut minua ymmärtämään tätä pientä, ihanaa koiraa. Minun äitini kuoli kesäkuussa ja usein mietin, että huomasiko Wiggles, koska se oli hänen vierellään aina minun poissaollessani. Muuten, äitini piti kanelitankoja lähellään ja pureskeli niitä, halutessaan olla polttamatta tupakkaa. Hänen lempinimensä oli Keittolady, koska hän keitteli keittoja kaikille.”

Koiran runo: Tumman Metsän Pyhä Karhu

2011-10-29T21:12:00.001+03:00

Emerald on runoilija.

Faye Rogers on Uusi-Seelantilainen eläinkommunikoija. Emerald on hänen koiransa, ja Emerald on kirjoittanut runoja. Tässä yksi runoista suomennettuna:

Tumman Metsän Pyhä Karhu

Syvällä Tummassa Metsässä ei liiku juuri mikään

Tämä on Pyhän Karhun metsävaltakunta

Sen, jolla on pitkät kädet ja sen jolla on pitkät askeleet

Metsän eläimet ihastelivat Pyhää Karhua

Metsän eläimet kunnioittivat Pyhää Karhua

Hänen viisautensa täytti metsän eläimet

Hänen rohkeutensa hämmästytti metsän eläimiä

Hänen voimansa inspiroi kaikkia metsän eläimiä

Ja hänen rehellisyytensä tarttui moniin, sillä he katselivat ja tuijottivatt Pyhää Karhua ja he pohtisivat samalla omaa elämäänsä

Ja he tajuaisivat, että he ovat eläneet valheellista elämää

Rikkomuksien täyttämää elämää

Elämää tuntien epäluottamusta niihin, joita ovat tavanneet

Pyhä metsän karhu istuisi korkealla kukkulallaan Tummassa Metsässä

Pyhä metsän karuhu nauraisi ja juttelisi kaikille

Pyhä metsän karhu, jonka harteita eivät tuomitsemiset paina

Sillä hän näkee vain hyvää niissä, joita tapaa

Pyhä metsän karhu ja sen sydän on puhdas

Hänen mielensä on puhdas ja hänen vaikuttimensa ovat puhtaat

Tämä on metsän karhu, silmin näkymättömissä olevassa Pyhässä Maassa

Mutta tämä Pyhä Karhu elää meissä kaikissa

Ja meidän kaikkien pitää muistaa meidän hyveemme

Meidän hyvät tekomme ja meidän voimamme

Meidän ei pidä täyttää mieliämme itse-epäilyin

Meidän mieliämme itsesäälillä

Meidän mieliämme himoitsemalla toisilta

Meidän ei pidä antaa ahneuden täyttää mieliämme

Hiljaisen metsän Pyhä Karhu elää meissä kaikissa

Ja me emme saa unohtaa ketä me olemme

Ketä me olemme tavanneet matkoillamme

Ja kenen suuntaan me olemme kurottaneet ja koskeneet

Ei, meidän ei pidä unohtaa meidän merkitystämme

Ja meidän Pyhyttämme, sillä sitä meidän Sielumme on

Ja meidän Henkemme, josta me olemme puhuneet

Emerald-koira

Vapaa suomennos Lea Pihlman

Reikiä peuroille ja oravalle

2011-10-28T15:30:00.001+03:00

Eläinkommunikoija ja energiahoitaja Elizabeth Fultonin blogi, 8.7.2011

Seuraava teksti ja kuvat ovat lyhennelmä Animal Reiki: Using Energy to Heal the Animals in Your Life-kirjasta.

“ Viiden kuluneen vuoden aikana olen lähettänyt reikienergiaa peuroille ja muille villieläimille naapurustossani auttaakseni heitä monien haasteiden keskellä esikaupunkiympäristössä. Peurat kohtaavat monia vaikeuksia: ruokaa etsiessään, vältellessään autoja ja koiria, joutuessaan tekemisiin vihamielisten ihmisten kanssa. Ne ovat tunteneet parantavan energian mitä olen niille lähettänyt ja vähitellen me olemme siirtyneet läheisempään kanssakäymiseen. Ne ovat alkaneet luottaa minuun ja pitävät minua parantajanaan. Aina ollessaan sairaita tai vaihingoittuneita, ne tulevat minun etupihalleni ja odottavat kunnes tulen kotiin tai kunnes katson ulos ikkunasta ja näen ne. Joskus ne jopa kulkevat ikkunasta toiseen, katsellen sisään saadakseen kiinnitettyä huomioni, jos olen kotona.

Ajan myötä ne ovat tuoneet kaikenlaiset vammansa ja sairautensa minun hoidettavakseni. Kun peura tulee pyytämään apua, minä istun hiljaa pihassa, kädet reisieni päällä ja annan reikienergian virrata siihen. Jokainen peura päättää itse, millä tavoin tahtoo saada reikiä ja se liikkuu pitkin pihaa parhaaksi katsomallaan tavalla ja se lähtee sitten, kun se on saanut tarpeeksi reikitystä osakseen.

Kun järjestin kuvaussession villieläimiä koskevaan osioon tätä kirjaa varten, en ollut varma, että miten peurat reagoisivat valokuvaajan läsnäoloon. Päivänä ennen kuvaussessiota minä lähetin tilanteeseen reikiä ja pyysin peuroja tulemaan seuraavana päivänä ollakseen mukana kirjassa, jos tämä oli niiden mielestä mukavaa myös heille.

Seuraavana päivänä, juuri ennen kuin valokuvaaja saapui, menin ulos ja huomasin, että siellä oli tusinan verran peuroja odottamassa minua. Kuvaksen aikana peurat olivat rauhallisia ja keskittyneitä. Seuraavan puolentoista tunnin aikana he kaikki ottivat hoitoja vastaan vuorotellen. He toimivat kauniisti yhteen, valtaosa odotti sivussa poissa kuvaamisen tieltä taikka he odottivat korokkeella, kunnes jokainen peura oli reikitetty ja oli seuraavan aika astua kehiin.

Seuraava kuvasarja on otettu kyseisenä päivänä. (Katso kuvat alkuperäisestä tekstistä, johon löydät linkin ylhäältä.) (Käännän myöhemmin kuvatekstit ja lisään ne tämän käännöksen alle ja niistä näet kuka peura on kulloinkin kyseessä.)

Peurojen halu auttaa minua ilahdutti minua suunnattomasti, ja kun me työskentelimme yhdessä, reiki täytti koko pihamaan. Minä pystyin tuntemaan innostuksen ja ilon nousevan meistä kaikista, peurasta, valokuvaajasta ja minusta itsestäni.

Kun olimme saanut kuvat peuroista otettua, me siirryimme sisälle, olettaen, että me olimme saaneet kaikki villieläinten kuvat mitä sinä päivänä ylipäätään saisimme. Kuitenkin, oravalla, Reepicheepillä, oli yllätys minun varalleni ja se odotti minua kuistilla tarjoten omaa osuuttaan myös. Reep oli hieman epävarma kuvaajasta, mutta se pysyi paikalla tarpeeksi kauan, että siitäkin ja sen hoitamisesta saatiin muutamia hienoja kuvia.

Kuvauksen lopussa minä tunsin, että Reep ja peurat olivat todellakin ylittäneet itsensä auttaakseen reikiä ulottumaan toisiin eläimiin ja myös antaakseen jotakin minulle takaisin siitä kaikesta reikihoidosta, mitä ne olivat saaneet minulta aikaisemmin. "

Elizabeth Fulton

_________________________

Kuvasarjan kuvatekstit:

1/13 Rauhallinen ja keskittynyt. Athena oli ensimmäinen vapaaehtoinen ottamaan hoitoa. Se hypähteli alas kielekkeeltä ja antoi minun ymmärtää, että se halusi olla ensimmäinen seisoen suoraan edessäni ja kohdaten minut katseellaan aivan suoraan.

2/13 Hoidon jatkuessa se vaihtoi silloin tällöin asentoaan, siirtäen erikohdan kehostaan lähemmäksi minua saadakseen reikiä. Se halusi tässä kohtaa reikitystä vasempaan puoleen kehostaan.

3/13 Athena rentoutui ja se alkoi torkkua hoidon loppuvaiheessa.

4/13 Kun se oli valmis, se venytteli päätään minua kohti tehden hyvin kauniin kiitollisuuden eleen hoidostaan. Sen isot, kauniit silmät sanoivat “kiitos” erittäin ilmeikkäästi.

5/13 Kun Athenan hoito päättyi, peurat pyörivät hetken ympyrää päättäessään, että kuka on seuraavana vuorossa. Diana, toinen naaras, päätti olla seuraavana hoidettavana. Noin kahdeksan muuta peuraa seisoivat vieressä, juuri kuvan ulkopuolella valtaosan sessioiden viemästä ajasta, katsellen tapahtumia ja pohtien, että josko hekin tahtoisivat myös hoitoa.

6/13 Diana halusi reikiä takapäähänsä lähes koko ajan. Se käänsi vartalonsa takaosan muutaman kerran lähemmäksi minua.

7/13 Hän torkkui ja märehti, mikä on peuroilla merkki siitä, että ne ovat rentoutuneita.

8/13 Diana oli lähes valmis omassa hoidossaan, kun uros, Achilles, päätti, että oli hänen vuoronsa tulla esiin ja jahtasi sen pois. Hän oli odotellut kärsivällisesti, mutta yhtäkkiä se vain päätti, että on hänen vuoronsa!

9/13 Achilleksella on vanha vamma etujalassaan ja se pitelikin sitä ylhäällä muistuttaakseen minua siitä.

10/13 Achilles otti yhden asennon ja piti sen koko hoidon ajan.

11/13 Hänkin nukahteli ja herätessään, hän kosketti nenällään hyvin suloisesti vasaa, joka oli odotusvuorossa ja sitten se hyppäsi korokkeelle, loikkien tiehensä, ja hänen hoitonsa päättyi.

12/13 Vasa yritti olla seuraava, mutta nuori uros, Siddhartha, oli toista mieltä ja jahtansi hänet pois, jotta se voisi itse olla seuraava hoidettava.

13/13 Siddhartha pysytteli yhdessä paikassa ja otti vastaan lyhyen hoitosession ja ennen kuin meidän piti lopettaa kuvaussessio kokonaan siltä päivältä.

_____________________________________

Note: Sain tämän Elizabethin ja Kathleenin kirjan eilen käsiini, ja se vaikuttaa hyvin inspiroivalta kirjalta kaikille, jotka tahtovat reikittää elämänsä eläimiä, niin kotona asuvia, kuin villieläimiäkin.

Eläimet lukevat energioita jatkuvasti, ympäristöstään ja meistä ihmisistäkin, ne ovat energioiden mestareita. Yleensä eläimet rakastavat energiahoitoja, ne ottavat ne aina hyvin kiitollisina vastaan. Tämä peurojen sessio on hyvä esimerkki siitä, miten luonto vastaa, jos sitä autetaan. Ystävällisyys palkitaan. Elizabeth sai erittäin hienoa materiaalia kirjaansa, kiitokseksi kaikista niistä vuosista, joiden aikana se oli reikittänyt peuroja pihallaan.

Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan, sanotaan, ja se on puhdasta vetovoiman lakia. Sitä saa, mitä tilaa.

Nuori haukka yrittää oppia lentämään

2011-10-23T21:28:00.001+03:00

Laura Stinchfieldin blogi 9.9.2011.

Nuori haukka sanoo muutaman yrityskerran jälkeen:
“Opinko minä koskaan lentämään?”

Nuori haukka sanoo Zoey-puudelille:
“Voitko sinä opettaa minut lentämään?”

Zoey-puudeli vastaa:
“Minä olen erilainen kuin sinä.”

Eläinkommunikoinnin etiikkaa

2011-10-23T11:37:00.001+03:00

Päivä eläinkommunikoijan elämästä-blogi 10.7.2011.

Eläinkommunikoinnin etiikkaa – koska ylittää raja?

Muutama vuosi sitten, eläinkommunikointikurssillani eräs kengittäjä kertoi, että eräällä tallilla jolla hän työskenteli oli työhevonen, ja että tämä hevonen oli puhunut hänelle joka kerta, hänen ollessaan siellä, kertoen hänelle pahoinpitelyistä, mitä se koki siellä koko ajan. Mies ei ollut koskaan kuullut eläinkommunikoinnista – eikä missään tapauksessa ollut opetellut sitä – joten hän vain ajatteli olevansa tulossa hulluksi, eikä hänellä ollut aavistustakaan, että mitä tehdä tässä tilanteessa.

Samaten, eräs hyvä ystäväni, Kara, huomasi kerran olevansa ongelman edessä. Pitäisikö hänen kertoa tallillaan erään hevosen omistajalle, kaikki ne asiat, mitä hevonen oli hänelle kertonut kuluneen kahden viikon aikana?

Eräs “sääntö”, jota useimmat eläinkommunikoijat seuraavat, on osa eettisiä sääntöjä tälle ammatille, jotka Penelope Smith kehitti jo vuosia sitten, ja se kuuluu:

“Ellei joku ole suuressa, välittömässä vaarassa, minä avustan tilanteessa kommunikoimalla eläimen kanssa vain pyydettäessä, ja näin kunnioitan jokaisen yksilön valintoja ja yksityisyyttä.”

Niin, miten sitten tietää, että “koska ylittää raja”? Tässä Karan tarina.

Kara kävi iltaisin tallilla, jossa hän piti Sasha-tammaansa, hoitaakseen tammalla olevaa vammaa. Oli keskitalvi, kylmää, pimeää ja kalseaa, kun Kara saapui tallille. Yleensä hän oli siellä itsekseen ja istui paikoillaan kärsivällisesti odottamassa, kun hänen hevosensa jalka likosi sangossa.

Toinen hevosasukki läheisessä karsinalla, ruuna, jota kutsumme nyt nimellä Jim, alkoi kutsua häntä joka ilta. “Auta minua"! Ole hyvä, ja kerro äidilleni, että tarvitsen apua.” Kara ei kiinnittänyt siihen huomiota, tehden sen niin kohteliaasti kuin pystyi, koska hän oli opiskellut eläinkommunikointia, ja oli siten tietoinen yllä mainitusta “säännöstä”. Ja vaikkakin hän oli hyvin lahjakas eläinkommunikoinnissa, Karalla ei ollut aikeita tehdä sitä ammatikseen. Mutta koska hän oli sydämeltään eläinrakas ja hevosihminen, hän lopulta antoi periksi Jimin aneluille ja keskusteli sen kanssa sen verran, että kuuli mitä sillä oli sanottavanaan.

Jim kertoi Karalle “En voi hengittää!”, ja hän “näki” sekä “tunsi”, että sillä oli jotakin kurkussa. Viesti oli hyvin lyhyt, mutta vahva ja Kara oli vakuuttunut, että oli kuullut Jimin oikein.

Kara ei oikeastaan tuntenut Jimin omistajaa, Sallya, mutta hän oli huomannut, että Jimillä oli ollut ongelmia, jotka haittasivat sen koulutusta. Sen kanssa ei voinut työskennellä kovin kauaa, tai kovin kovassa tahdissa, ilman, että se ylistressaantui fyysisesti täysin. Mutta kukaan ei keksinyt, että missä vika oli. Kara oli myös melko varma, että Sally oli viimeinen ihminen maan päällä, joka olisi avoin ajatukselle, että hänen hevosensa oli “puhunut” jonkun kanssa – tai kenenkään kanssa – ja kertoen, että mikä sillä oli hätänä. Mutta Karan tuntemukset Jimin suhteen olivat kovin voimakkaita ja hän päätti lähestyä Sallya ja kertoa hänelle, mitä Jim oli sanonut hänelle. Hän ajatteli, ettei hänellä ole mitään menetettävääkään.

“Tiedän, että sinä ajattelet minun olevan pimahtanut….” hän aloitti ja sitten hän muotoili sanoin Sallylle sen, mitä Jim oli hänelle kertonut. Sally tuijotti, Kara piti pintansa. Hän rohkaisi Sallya viemään Jimin tähystykseen, yksinkertaiseen ja halpaan toimenpiteeseen, vain sen varalta, että sen kurkussa tosiaan on jotakin. Sally ei vastannut ja ryntäsi paikalta pois. Mutta muutamaa päivää myöhemmin, sanomatta sanaakaan Karalle, hän oli kutsunut eläinlääkärinsä paikalle ja Jim tutkittiin, ja totta tosiaan, sillä oli iso hyvänlaatuinen kasvain kurkussaan. Kasvain oli helposti poistettavissa ja Jim parantui täydellisesti, ja kaikki sen koulutusongelmat hävisivät saman tien.

Tämä on täydellinen esimerkki siitä, että miten ja milloin on ihan okei “astua rajan yli” eettisesti ja kuunnella, mitä asiaa eläimellä on, vaikkei sinulla edes olisi siihen lupaa. Jos eläin tuntee, että se on vaarassa tai sillä on ongelmia, se on silloin inhimillinen teko. Sinä ehkä voit, tai et voi, auttaa ratkaisemaan ongelman, mutta ainakin sinä voit vakuuttaa heille, että sinä ymmärrät, ja että sinä teet kaiken mitä vain voit auttaaksesi heitä. Ja, usko tai älä, joskus se helpottaa eläimen olotilaa suuresti, jopa pelkkä tieto, että heitä on kuultu. Toiset niistä haluavat päästää höyryjä ulos, aivan kuten me ihmisetkin!

Leta Worthington

Eläinkommunikointi on autismin lahja

2011-10-21T17:57:00.001+03:00

Awetism.com sivulta, postitettu 26.9.2011.

Viimeviikkoisessa kirjoituksessani, Are autistic people telepathic?, paljastin, että yksi autismin lahjoista on telepatia, kyky kommunikoida mielessä. Tämä taito ei kuitenkaan ole rajoittunut ihmisiin, eläinkommunikointi on yksi koetuista lahjoista autististen ihmisten parissa.

Jokin aika sitten Lyrica ja minä vierailimme ystäviemme luona ja hän vietti hetkisen aikaa kahden koiran kanssa. Lyrica selitti kuvasta:

“Tavallaan me kohtaamme tässä yhdistymällä sielu sieluun, toisin kuten ihmissuhteissa. Meillä ei ole muita asioita, kuin ainoastaan toistemme koskettamisen ilo tässä hetkessä. Näe miten intensiivistä tämä kommunikointi on. Se ei halua mitään tai vaadi mitään, se on vain puhdasta.”

– Lyrica.

Kuinka kaunista. Me voimme tosiaan tästä ymmärtää vihjeen ehdottomasta rakkaudesta. Se on selkeä osoitus tietoisena olemisesta ja tässä hetkessä olemisesta.

Eläinkommunikointi on autismin lahja.

Onko sinulla tarinoita telepaattisesta kommunikoinnista lemmikkiesi kanssa? Olisi kiva, jos jakaisit kokemuksesi.

Hiekanjyvä puhuu energioista

2011-10-21T16:34:00.002+03:00

Tailbook-blogissa oleva katkelma Maia Kincaidin tekemästä kommunikoinnista hiekanjyvän kanssa.

" On totta, että koko Maapallo on pyhä ja että se on Pyhyyden luoma. Jokainen hiekanjyvä, pölyhiukkanen tai kivi, on pyhä. Mikä tekee joistakin paikoista energialtaan voimakkaampia kuin toiset tai joita monet ihmiset pitävät pyhinä, on se, että ihmiset saapuvat näille paikoille ja ovat ihailleet maapalloa siellä: esimerkiksi sen vuoria, laaksoja tai jokia. He ovat suorittaneet siellä seremonioita (mukaanlukien häitä), ja he ovat jatkuvasti ajatelleet näitä paikkoja rakkaudella ja ihailulla. ----

Nämä ihmisten rakastavat ajatukset ja maan rakastava reaktio niihin, lisäksi kasvien, eläinten ja hyönteisten reaktio näihin ihmisten ajatuksiin, ovat ne seikat, jotka tekevät tästä maassa olevasta paikasta pyhän. Kuten aikaisemmin sanottiin, jokainen murunen maassa on pyhä, mutta rakastavien energioiden kanssakäynti, missä tahansa paikassa saa siitä energeettisesti hyvin eläväisen paikan, joka vetää puoleensa lisää ihmisiä, jotka haluavat kokea tämän Pyhän energian tiivistymän. ---

Mitä enemmän ihmiset rakastavat ja kunnioittavat sijaintia, sitä voimakkaampi siitä tulee. Maa, me hiekanjyvät, mukaanlukien tämä armas hiekanjyvä, reagoimme tähän rakkauteen ja me saamme siitä voimaa ja energisoidumme sen avulla, aivan kuten yksi ihminen voi inspiroida ja voimistaa toista ihmistä. Ihmisten intentiot liikuttavat myös meitä hienkanjyviä! "

Note: Maia Kincaidin kirjat ovat täynnä hienoja opetuksia, kaikilta elämänmuodoilta. Suosittelen Maian kirjoja kaikille, jotka uskovat elämään... Elämä on ihmeellistä ja siinä on taikaa, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Usko pois... Sinussakin on taikaa, sillä aikeesi luovat todellisuuden, tämän Maian haastatteleman hiekanjyvän viestin mukaan sinun intentiosi luovat myös... pyhyyden.

Photo: Gary Greenberg.

PS. Katso myös mikroskoopilla otettuja kuvia hienkanjyvistä - puhdasta kauneutta.

Koira yksin kotona!

2011-10-15T21:50:00.001+03:00

Tämä on Facebookista napattua. Tilly-koira antoi hirmuisen hienon opetuksen omistajalleen – ja samalla meille kaikille. Eläimet saattavat huolehtia kohtalostaan, ollessaan yksin kotona. Tee tämä yksinkertainen toimenpide ja pidä lappua lompakossasi, jossa on jonkun läheisesi puhelinnumero hätätilanteiden varalta – ja muista myös kertoa siitä lemmikillesi, että sekin tietää!

Eläinkommunikoija Sue Reid kertoi koirastaan Tillysta pariin otteeseen Facebookissa:

Tilly-koiralta tuli tänä aamuna hyvin ajoitettu varoitus. Se teki hyvin selväksi, ettei se halunnut meidän molempien lähtevän ja jättävän häntä yksin kotiin, sillä välin kun me viemme Bensonin ja Rupertin tapaamaan ystäväämme (T on ystävämme koira, eivätkä nämä kaksi tule keskenään toimeen). Kysyessäni, että miksi, se vastasi: “Koska jos jotakin sattuu, eikä kukaan teistä tule takaisin kotiin, kukaan ei tiedä, että olen täällä ja minä olen yksin kunnes kuolen.” Ooohh… Niinpä kerroinkin teille kaikille, joilla ei ole perhettä kotona, tai ihmisiä, jotka tietävät sinun menemisistäsi, ja joilla on koira: tee koirallesi palvelus – kirjoita paperille “Koira Yksin Kotona” – avaimenhaltija on se ja se…” ja kanna sitä lappua lompakossasi. Tästä päivästä lähtien me teemme niin. Hyvää työtä, Tilly – rakastamme sinua.

Kerroin juuri Tillylle sen saamasta hienosta palautteesta, mitä se sai lappu lompakossa-ideastaan, siitä missä lukee koira “yksin kotona”. Ensin se sanoi “Wau, todellako? Minäkö?” “Kyllä, Tilly, sinä,” sanoin. “He ovat sitä mieltä, että sinä olet todella fiksu.” “No,” se sanoi, “Se on vaan talonpoikaisjärkeä… mutta sen ajattelemiseen tarvittiin koira!” Ymmärrän pointin, Til – olemme kiitollisia!!!

Sue

Pepper & Bella (kissa ja koira)

2011-10-15T15:02:00.001+03:00

Laura Stinchfielding blogi, 14.10.2011.

Pepper-kissa sanoo: “Mitä se tarkoittaa, kun Bella (mopsi) tuijottaa minua ja Bella näkee oven pamahtavan kiinni ja minä olen sen ulkopuolella? Kaikki näyttävät ajattelevan, että minä olen ilkeä Bellalle, mutta todellisuudessa minä rakastan tuota hassunnäköistä kissaa (hän on koira!). Minä tavallaan ajattelen häntä kissana, koska hän kehrää kuin kissa (mopsin tuhina). Minä rakastan häntä ja hän on hyvin kaunis sisältä, minä voin jopa nähdä tämän.”

Makia-kissa kävi lähellä kuolemaa

2011-10-04T17:42:00.001+03:00

Eläinkommunikoija Laura Stinchfieldin blogi, 15.8.2011.

Kolme päivää ennen kuin Makia, minun 15-vuotias, valkoinen, sokeritautia sairastava kissani, kuoli ja palasi sitten takaisin elämään, minä huomasin joitakin omituisia käytösjuttuja siinä.

Se alkoi esimerkiksi syödä valtavalla ruokahalulla keskellä päivää. Tämän minä luulin johtuvan lisäinsuliinin tarpeesta, joten ajattelin, etten ollut antanut hänelle insuliinia ja tilasin ajan glukoositestiin loppuviikolle. Tajusin myös, että Makia oli alkanut torkkua Beanin (minun eloisan kanini) kopassa sen huoneessa. Se ei ollut normaali paikka, missä hän yleensä nukkuu päivän aikana, mutta koska Makia on aina pitänyt pienistä ja pimeistä paikoista, en kiinnittänyt siihen paljoa huomiota. Itse asiassa, ajattelin, että oli mukavaa, että Makia piti seuraa Beanille. Sillen, tapahtumapäivänä, Makia alkoi naukua keittiössä. “No niin,” ajattelin “…nyt on jotakin vialla. Oletko sinä OK, Makia?” kysyin siltä. “Kyllä. Kunnossa, äiti, vain hieman huimaa. Voitko antaa minulle ruokaa?”

Makia ei ole tunnetusti aina kertonut aivan kaikkea sen suhteen, kuinka kipeäksi se tuntee olonsa. Hän kestää karmean määrän kärsimystä, ja on siitä huolimatta onnellinen. Kerran, kun karhu jahtasi sitä, hänen vatsaansa tuli kahdeksan tuuman pituinen haava. En edes huomannut, että hänellä oli syvä haava, ennen kuin hän rauhallisesti pesi itseään pari tuntia myöhemmin. Minä olen pohtinut, jos Makia kieltää kivun tunteet, mutta itse asiassa se on hyvin vahva luonteenpiirre.

Kymmenen minuuttia myöhemmin, minä ruokin hänet, mutta hän käveli toimistoni ikkunan ohi ja naukui jälleen. Minä nousin ylös ja toin hänet toimistoon, jotta voisin tutkia sitä. Hän oli siellä vain muutaman minuutin, kun tajusin olleeni väärässä. Hän tarvitsi vähemmän insuliinia. Makia oli saamaisillaan hypoglykemisen episodin. Hän alkoi oksentaa “Äiti, minun vatsani ei tunnu kovin hyvältä,” sen pää alkoi nykiä, “Minulla on kuin päänsärkyä ja silmäni tuntuvat omituisilta" ja sitten, juuri ennen kuin se menetti tajuntansa, se meni Stormy-koiran kainaloon ja sanoi sille “Stormy, minusta tuntuu omituiselta.”

Nostaessani kissan ylös ja yrittäessäni saada sen seisomaan, se ulosti päälleni ja vajosi maahan. Hänen silmänsä katsoivat minuun ja sitten ne pyörähtivät ympäri hänen päässään. Minun adrenaliinini virratessa suonissani, kävelin, hengitin ja ajattelin, että “Unohda kantokori, me olemme autossa!”

32-minuuttisen ajomatkan aikana eläinlääkärin luo tein kaiken mitä tiesin, että tuossa tilanteessa voi tehdä. Hieroin hänen ikeniinsä vaahterasiirappia, hieroin hänen korviaan, saadakseni hänet ulos shokkitilasta, rukoilin Korkeampia Voimia, ja valmistelin Makiaa kuolemaa varten lausuen sanoja kuten “Buddha on Taivaassa. Sinä näet Maian, sinun vanhan koirasiskosi ja sinä tunnet siellä suurta rauhaa. Taivaassa on hirmuisen hyvä olla.”

Tähän vielä miksasin: “Pinnistele, Makia. Pysy luonani. Sinun täytyy nähdä meidän uusi kissapuutarhamme ja kaikki perhoset, jotka tulevat sinne. Pysy kehossasi.” Makia puhui hieman aluksi ja kun hän puhui, se koski lähinnä pelkoa, päänsärkyä ja pahoinvointia. Ajattelin itsekseni “Minä puhun kuolleille ihmisille ja eläimille. Minulla on kavereita Toisella Puolella. Minä tarvitsen vastapalveluksen!”

Sitten pyysin, “Auttakaa meitä.” Aloin toistaa positiivisia asioita terveydestä, “Minun kehoni on elossa ja hyvässä tasapainossa ja toistin vanhojen, parantavien symboleiden nimiä.

Heti sen jälkeen, kun olin pyytänyt apua, Makia näki enkeleitä. “Äiti, täällä on joitakin kimaltelevia ihmisiä.” Hän tunsi lämpimän energian, kun kuvittelin käteni parantamassa sen kehoa. “Äiti, sinun kätesi ovat kuumat.” Jossain vaiheessa, häntä lohdutti isoisäni toisella puolella. “Sinun isoisäsi on täällä ja mukana on muutama pieni koira.” Hän kertoi minulle, että hän näki kirkasta valoa ja tunsi miten hänen sielunsa lähti kauemmaksi kehosta ja minä ajattelin, että josko se lähtee isoisäni matkaan. “Äiti, minä kuolen. En tahdo kuolla,” hän sanoi kun hänen eloton kehonsa roikkui sylistäni. Hänen silmänsä hiipuivat ja alkoivat painua kiinni.

Se on näkymä, jota en koskaan unohda ja se vainoaa minua, kun suljen silmäni. “Hän on kuollut,” minä ajattelin ja ravistin häntä ilman mitään reaktiota. “Makia, tule takaisin kehoosi,” minä pyysin, hieroen hänen korviaan ja yrittäen seurata häntä samalla kun ajoin. Sitten hänen silmänsä värähtivät hieman ja hän katsoi minuun. “En tunne oloani kovin hyväksi,” oli kissan kommentti.

On vaikeaa pysyä rauhallisena hätätilanteessa, ajaa liikenteen keskellä, valmistautua rakkaan poismenoon, ja samalla vielä yrittää pitää heistä kiinni. Ajattelin, että miten onnekas minä olin, kyetessäni kuulemaan Makiaa ja tietämään mitä se kokee. Tunsin ihmetystä ja rauhaa, koska minun rukouksiini oli vastattu ja että apu Toiselta Puolelta tuli välittömästi. Olipa hän sitten elossa tai kuollut, minua lohdutti ajatus, että hänellä olisi ollut siellä syli valmiina. Mitä toiset lemmikinomistajat tekevät vastaavassa tilanteessa? Tiedän sen. Toiset panikoivat, toiset uskovat sokeasti.

Makian tilanne sai minut tajuamaan, että meidän suurimpienkin traumojemme keskellä ja meidän kaikkein pelottavimpienkin hetkiemme keskellä, kaikki mitä meidän pitää tehdä, on pyytää apua.

Enkelit eivät olleet paikalla ennen kuin kutsuin heitä. Vaikkakin hän oli allerginen kissoille ja saattoi tavata Makian vain kerran, hyvin kauan sitten, en ollut kuitenkaan hämmästynyt, että isoisäni oli sitä vastassa. Minä olen kuullut tarinoita toisensa jälkeen siitä, miten Taivaassa olevat ihmiset tulevat hakemaan rakkaidensa lemmikkejä kun heidän on aika siirtyä rajan yli. He tekevät niin, koska he rakastavat meitä.

Lähellä kuolemaa kokemuksensa jälkeen Makia-kissa sanoo: “Minä olen nähnyt Taivaan erilaisella tavalla. Kun sinä olet siellä ensimmäistä kertaa, se on kuin olisi ollut hukassa ja löytynyt samalla kertaa. Minä olen onnellinen, että näen minun perhos/kissapuutarhani täällä maassa. Minä haluan kiittää lääkäreitäni, koska he antoivat minulle maagista lääkevettä (suonensisäisiä nesteitä) ja haluan kiittää äitiäni avun pyytämisestä, silloin kun en itse pystynyt niin tekemään. Minä olen oppinut, ettemme me ole koskaan yksin.”

_______________________________________________

Note: Laura Stinchfield tekee hienoa työtä. Jos ymmärrät englantia, voit katsoa YouTubessa, miten Laura kohtaa kuuluisan The Mean Kittyn (Ilkeän Kissan).

Tukiryhmä aloitteleville eläinkommunikoijille

2011-10-01T18:12:00.001+03:00

Henkinen tuki on joskus tarpeen.

Oletko ollut eläinkommunikointikurssilla tai aiotko osallistua sellaiselle? Harjoitteletko itseksesi kommunikointia kotona (salaa ;o), mutta kaipaat kaltaistasi seuraa? Facebookissa on Tukiryhmä aloitteleville eläinkommunikoijille . Ryhmän tarkoitus on löytää harjotteluun sopivia eläimiä, sillä oma lemmikki ei ole aina välttämättä paras mahdollinen harjoituskaveri. Ryhmässä voit myös jakaa kokemuksiasi ja saada apua, jos epäusko iskee... Jatka harjoituksia, harjoitteleminen on paras tie hyviin tuloksiin. Luota itseesi. Et voi loppujen lopuksi elämässä kuitenkaan luottaa muuhun kuin itseesi - ja oman sydämesi ääneen. Uskaltaudu mukaan maailmaan, jossa kaikki on mahdollista, ja jossa puhutaan vain ja ainoastaan rakkauden kieltä. Eläimet näyttävät tietä!

Kissatutkimus

2011-09-22T16:57:00.001+03:00

Sonya Fitzpatrick, ehkä yksi tunnetuimmista eläinkommunikoijista, teki tutkimuksen kissojen parissa.

250 kissaa valittiin tutkimukseen (haastatteluun) Temptations-kissanruokavalmistajan Facebooksivulla.

Tässä tulokset:

1. Mikä on sinusta kaikkein mukavin tapa viettää aikaasi?

Kissat ovat aika laiskoja, eikö niin? Nämä kissat vastasivat siihen kuitenkin toisin, 52 prosenttia kissoista vastasivat, että liikkuminen ja talossa hiiviskeleminen on heidän mielipuuhaansa. Äläkä vaivaudu jättämään televisiota auki niille: vain 1,6 prosenttia pitää televisiota suosikkinaan.

“Sen sijaan, että jättäisit kissasi hiiviskelemään itsekseen, kokeile leikkiä leikkejä, joihin liittyy piileskeleminen,” sanoi Fitzpatrick. “Kissan palkitseminen herkulla, silloin kkun se leikkii kiltistä saattaa parantaa sen halua käyttäytyä kunnolla ja auttaa sinua rakentamaan paremman suhteen kissasi kanssa.”

2. Mikä on sinusta kaikkein ikävintä?

Saatoit ehkä arvuutella, että koirat vallitsevat tätä listaa, mutta arvaapa uudestaan. Lähes 50 prosenttia tutkimuksen kissoista sanoi, että kastuminen on heistä kaikkein inhottavinta. Ja vaikka sinun kissasi saattaakin haluta liikuskella pitkin päivää, älä edes ajattele herättäväsi heitä silloin kun he torkkuvat – 29 prosenttia tutkituista sanoi, että nokosilta herättäminen aiheuttaa heille kaikkein suurinta turhautumista.

3. Kuinka usein sinä haluat saada herkkupaloja?

Tutkimuksen kissat sanoivat, että he nauttivat herkkujen saamisesta päivärutiiniensa lomassa, mutta vain 1.6 prosenttia kissoista halusi herkkunsa heti aterian jälkeen tai ennen nukkumaanmenoa. Kun kysyttiin, että koska he haluaisivat saada herkkupalan, Fitzpatrick huomasi, että melkein puolet (45 prosenttia) vastasi: “jotakuinkin nyt olisi hyvä aika”, seuraavana oli “aina” 28 prosentilla.

4. Mikä on sinusta hauskinta tehdä ihmisesi kanssa?

Vaikkei torkkuminen ehkä kuulunutkaan heidän suosikkiaktiviteetteihinsa päivän aikana, yli puolet (52 prosenttia) sanoi, että heidän mielestään paras tapa viettää aikaa ihmistensä kanssa on halia ja hieman torkahdella yhdessä.

Palaute asiakkailta Sonia Fitspatrickin tutkimukseen on ollut äärettömän positiivista Temptationsin tuotepäällikön mukaan. Ihmisillä on ollut varsin hauskaa sitä lukiessa.

Hamsterin mietteitä World Trade Centeristä (9/11)

2011-09-11T13:19:00.001+03:00

Hamsterin mietteitä syyskuun 11. päivästä 2001.

Otos Julie Snoufferin uudesta blogista,

EarthsongHeartmagic, 10.9.2011.

(Kuvat alkuperäisessä tekstissä.)

9/11 muistoja: hamsterin näkökulma

Syyskuun 11. päivä, 2001, alkoi aivan normaalisti. Minä toimin amerikkalaisen viittomakielen tulkkina koulussa. ja kuten aina, minä käänsin radion päälle ennen koululle lähtöä, taustamusiikiksi kissoille, linnuille, hamstereille, kaneille ja kaloille. Meille ilmoitettiin ensimmäisen koneen osumisesta kaksoistorneihin "aamunavauksen" aikana. Katsellessani sitä kauhuissani, ajatukseni kääntyivät kotiin. Radiosta tuli ulos kaikki tämä. Se olisi päällä kaiken päivää, minä en pääsisi kotiin ennen kolmea iltapäivällä.

Päästessäni kotiin minä suljin radion välittömästi, ja pyysin anteeksi sitä, että se oli ollut auki koko päivän. Energia oli hyvin raskas. Hätistelin kissat ulos ja puhdistin energiaa niin paljon kuin kykenin. Tajusin vasta sitten, kun hamsterinin Pointdexter alkoi pudottaa karvojaan, miten paljon tämä tapaus oli vaikuttanut kaikkiin ja kaikkeen. Siinä ei ollut kyse vain päivästä, jolloin hyökkäys tapahtui, vaan viikoista, jotka seurasivat sitä. Kuvista ei yksinkertaisesti päässyt eroon - tapaus oli televisiossa päivin ja öin vaikka löysinkin muita kanavia katsottavaksi. Asia leijui ilmassa.

Pontdexteristä tuli minun Shar-pei hamsterini (sillä se todellakin menetti kaikki karvansa), ihmettelin, että josko se pystyisi kertomaan minulle mielipiteensä siitä, mitä tapahtui, kuinka voimakkaasti se oli siihen vaikuttanut. Me emme asuneet New York Cityssä, me asuimme ja asumme edelleenkin keskilännessä. Voiko tämä tapaus, joka tapahtui 2:n tunnin päässä meistä, todella vaikuttaa häneen niin voimakkaasti? Olen huomannut, että kun sinä kysyt jotakin, sinä todennäköisesti saat myös vastauksen. Tein kirjoituksen hänen kanssaan ja tämä oli mitä hän sanoi (hänen sanansa on kursivoitu, selvennykset on tehty normaalilla tekstillä).

27. 9. 2001 17:12

Hei. Minun nimeni on Pointdexter ja minä olen hamsteri. Ihmiset eivät ajattele meidän olevan ajattelevia, tuntevia olentoja, mutta me olemme hyvin herkkiä ympärillämme oleville asioille ja maata lähellä oleville energioille. Päivänä jolloin koneet osuivat rakennuksiin maa tärisi. Ei vain sillä alueella, vaan aivan kauttaaltaan.

Miksi? Me kaikki kysymme miksi? Miksi ihmiset tekevät tällaista toisilleen, tietäen, että se ei vaikuta vain heihin, vaan aivan kaikkiin heidän ympärillään? Ajatteliko kukaan hiiriä, lintuja ja muita olentoja, jotka asuvat noissa rakennuksissa? Ajatteliko kukaan, että ei vain ihmisiä kuollut, vaan kokonainen ekosysteemi vahingoittui? Eikö kukaan ymmärrä tämän vaikutuksia niihin, jotka asuvat maailmassa?

Minä kuuntelen uutisia nukkuessani. En voi sille mitään; TV on lähellä minun häkkiäni. Ihmiset nimeävät niiden ihmisten nimet, joita kukaan ei tunne (niiden nimet, jotka tekivät nämä hyökkäykset) - kyllä, kaikki ihmiset tekivät tämän toisilleen. Nimet eivät poista vihaa, kipua ja petosta. Koska ne eivät ole ne nimet, jotka tämän tekevät.

Katso syvemmälle sydämeesi - miten sinä reagoit kun olet vihainen, satutettu ja petetty? Miten sinun toimintasi vaikuttaa niihin, jotka ovat sinun lähelläsi? Auttaako se, vai pahentaako se asioita?

Minne jatkamme tästä? Mikä on seuraava askeleesi? Erkaannutko yhä kauemmaksi niistä, jotka elävät sinun kanssasi, vai lähennytkö heidän kanssaan ymmärtääksesi, että yksi teko toiselle vaikuttaa kaikkiin; ei vain ihmisiin?

Pyydän teitä lopettamaan tuhoamisen. Ei vain teidän omaa lajianne kohtaan, vaan maapalloa itseään. Oppikaa elämään omissa rajoissanne. Hyväksykää, ettette ole ainoita asukkaita maassa. Lopettakaa saastuttaminen ja kemiallinen sodankäynti mitä te teette niitä kohtaan, jotka katsotte alemmemmiksi kuin te itse. Sillä jos te soditte meitä vastaan tällä tavoin, ettekä tunne meidän kipuamme - mikä saa teidät sitten ajattelemaan, ettette tee sitä samaa myös toisille?

Yhdistykää, ajatelkaa ennen kuin puhutte tai toimitte rajusti toisianne vastaan tai meitä vastaan. Me olemme kaikki yhdessä täällä. Emmekö me voi löytää tapaa elää yhdessä kunnioittaen toisiamme?

Siinä kaikki, mitä minulla on sanottavaa. Kiitos, kun kuuntelit.

Pointdexter kuoli huhtikuun 12. päivä, 2002. Hän oli eloisa ja eläväinen kuolemaansa saakka, ja kalju. Hänen karvansa eivät koskaan kasvaneet takaisin. Olen pahoillani, ettei minulla ole hänestä kuvaa, mutta hän ei tahtonut tulla kuvatuksi.

Rakastan sinua, Pointdexter; minun yksi ja ainokaiseni Shar-pei hamsteri.

Julie Snouffer

_______________________________

Note: On totta, että kaksoistornien iskuissa kuoli myös paljon eläimiä. Monet haluavatkin muistaa myös heitä. Eilen törmäsin tähän kissoja muistavaan kirjoitukseen, mutta on paljon muitakin.

Mestariopettajaa närästää...

2011-09-11T00:10:00.001+03:00

Käänsin tämän tänään Facebookissa, mutta koska se on niin hirmuisen hauska, postitan sen vielä tännekin, niiden iloksi, jotka eivät ole Fecessä. Nämä päivitykset julkaistiin tänään Animal Communication-sivulla Facebookissa. Bensonin molemmat ihmiset, Sue Reid & Elaine Downs, ovat eläinkommunikoijia.

" Olen niin pulassa Bensonin (koiran) kanssa! Kävelyllämme torstaina tapasimme joitakin naapureita jotka sanoivat "Oh, onpa se söpö!" "Niin on!" sanoin ja jatkoimme matkaa. Maantasolta huokui paheksuntaa. "Minä olen guru ja mestariopettaja - minä EN ole, toistan EN ole, pelkästään "söpö". On sinun työsi oppilaana opastaa, ei vain jutella mukavia!" "Anteeksi, Boo" sanoin, "En ollut varma, että he olivat valmiita." (Jatkuu alla...)

"Miten sinä voit tietää? Kysyitkö sinä?" "En, Boo" sanoin."Minä kylläkin olin aika varma, etteivät he olleet..." "Hmph", sanoi mestariopettaja, "ei ole aikaa hukattavaksi epäilyihin." Sitten minä tein sen saman tempun eilen, tällä kertaa osakseni sain vain alistuneen hiljaisuuden. Pitää puhua hänen kanssaan kunnolla........."

Uusi Hiljaisen Viisauden Voima-sivu Facebookissa

2011-09-10T23:50:00.000+03:00

Irma-kissa puhui mm. kauneudesta & rakkauden verkosta Hiljaisen Viisauden Voimassa nro 1.

Hiljaisen viisauden voima kirjan julkaisupäivä lähestyy hurjaa vauhtia! Koska kirjan myötä luultavasti tulee Hiljaisen Viisauden Voima-lehdelle lisää lukijoita, olemme avanneet Facebookkiin ihan oman, suomenkielisen sivun lehden suomenkieliselle versiolle. Nyt voimme pitää erillään suomenkieliset päivitykset ja englanninkieliset päivitykset, ja se varmasti helpottaa meidän kaikkien elämää... Olet tervetullut tutustumaan lehteen ja Facebook-sivuun, oletpa sitten uusi tai vanha lukija. Kirjallakin on jo oma fanisivu. Englanninkielinen, The Power of Silent Wisdom-fanisivu pysyy ennallaan.

Päivitin eilen suomeksi myös Wordpress-blogiani, joten voit lukea sieltä lisää, jos odottelet jo kuumeisesti Maicun ja Leylan kirjan julkaisua. Olemme tehneet lehdestä 9 numeroa... Lehti täyttää reilun viikon päästä 2 vuotta! On hienoa katsoa taaksepäin, ja nähdä mitä kaikki nämä viisaat eläinvieraamme ovat meille tähän mennessä opettaneet.

Kiitos heille siitä! - Ja kiitos kaikille lehden lukijoille!

Pepin-kissa

2011-09-05T22:44:00.001+03:00

Laura Stinchfieldin blogi, 5.9.2011.

Pepin-kissa sanoi mm. tällaisia asioita eläinkommunikoinnin aikana:

“Olen innoissani saadessani puhua äidilleni, koska haluan kertoa hänelle, että joskus hän tarvitsisi taukoa omasta itsestään. Jos hän meditoi tai istuu hiljaa joka päivä minusta tuntuu, että hänen ajatuksensa ovat tietoisempia itsestään. Kun hän ei tee niin, minusta joskus tuntuu kuin hän olisi hämmentynyt.”

“Minä pidän äitiä kädestä koska me olemme yhteydessä ja sillä tavalla minä tunnen oloni rakastetuksi, ja hänen ja minun sydämeni lyövät hitaammin. Meillä on hieno suhde. Isä on myös hyvä pitelemään äitiä kädestä, mutta olen sitä mieltä, että minä olen parempi.”

“(Isä) on suuri tuki meille. Hän on kuin vahva puu, joka maadoittaa meidät. Isä, hän on rakastava myös. Minä rakastan häntä. Minun suosikkiasiani hänessä on se, että hän rakastaa minua aivan yhtä paljon kuin äitiä.”

“Minun karvanlähtöni näyttää olevan ongelma, koska en tahdo olla kalju, eikä minua kutita, mutta se hämmentää minua. Minusta tuntuu kuin se olisi luonnoton prosessi ja minusta tuntuu kuin minun lääkkeeni ei olisi hyväksi minulle, vaikkakin se näyttäisi olevan. Minä tarvitsen muutoksen. Miten voisin lopettaa sen käytön?”

Eläimet ja kuolemanjälkeinen elämä

2011-09-03T15:05:00.001+03:00

Laura Stincfield, 2.9.2011.

(Aikaisemmin Joey-kissa pyysi energeettistä apua, mutta pari päivää myöhemmin se siirtyi rajan yli. Käänsin Facebook-sivulla Lauran postituksen siitä.)

Yritän kirjoittaa alas kuluneen 24:n tunnin kohokohtia sen jälkeen, kun Joey kuoli. Paljon enemmänkin oli puhetta minun ja lemmikkieni välillä, mutta nämä asiat tulevat mieleeni juuri nyt. Kiitos kaikille välittämisestä.

Päivä ennen Joeyn poismenoa Luca-koira sanoi: “Miksi se on niin iso juttu, jos Joey kuolee? Hänestä tulee tuuliolento.” Tuodessani Joeyn ruumiin kotiin Luca kysyi: “Miksei hän herää? Tahdon hänen heräävän.” Sanoin hänelle, että Joey on nyt tuuliolento. Luca ei sanonut mitään.

Joeyn poismenon jälkeen Storm kysyi eläinlääkäriltämme/ystävältämme, Dr. Otolta: “Onko joitakin päiviä töissä, jotka tekevät sinut surulliseksi vielä illalla? Jos on, niin sinun pitäisi ottaa suolakylpyjä kuten minun äitini tekee, kun hänen työnsä tekee hänet surulliseksi.”

Myöhemmin Storm kysyi minulta: “Me kaikki kuolemme, eikö niin? Minä tiedän, että Joey on onnellinen, koska minä tunnen hänen onnensa, mutta minä olen surullinen, että hän on mennyt pois. Hän oli täällä silloin kun minä tulin sinun luoksesi. Minä olen aina tuntenut hänet.”

Makia pyysi minua leikkaamaan palan omasta turkistaan laitettavaksi Joeyn hautaan. Makia sanoi tänään: “Jos minä olisin ihminen, minä itkisin. Mikseivät kissat kyynelehdi? “ Myöhemmin hän sanoi: “On niin tyhjää ilman Joeyta, mutta minä tunnen hänen välillä pesevän minua ja silloin minä tunnen oloni lämpimäksi ympärilläni. Minä jopa näen hänet silmäkulmastani. Kaipaan häntä.”

Joey oli pyytänyt minua laittamaan hieman kissanminttua etupihalla olevasta kasvista hänen hautaansa ja lisäksi Serafinan suosikkilelun, sateenkaaren värisen kissanminttulelun. Hän halasi lelua 10 minuuttia, ennen kuin se laitettiin Joeyn mukaan. Serafina sanoi Joeyn kuoltua: “Minä näin hänen sielunsa lentävän taivaaseen ja se näytti korkealta, että vain pieni valonsäde oli kiinnittyneenä hänen kehoonsa ja sitten hän oli poissa. Se sai minut tuntemaan itseni rakastetuksi ja surulliseksi yhtä aikaa.” Tänään hän sanoi: “En tiedä mitä tehdä itseni kanssa. Minä etsin häntä ja tajuan, ettei hän ole täällä. Minä tunnen hänen pesevän minua ja kertovan minulle, että hän rakastaa minua, ja sitten minä tunnen syvää kipua rinnassani. Minä tunnen hänet vierelläni makaamassa ja joskus minä vain tunnen itseni niin tyhjäksi sisältä.”

Bean-kani pyysi minua laittamaan yhden hänen kaniherkuistaan Joeyn hautaan hänen kanssaan. Bean sanoo: “Näyttää siltä, että ystävät kuolevan silloin, kun et ole valmis päästämään heistä irti. Minä tunnen hänet likkumassa täällä kanssani ja minä tunnen kaikki muistot hänestä syvällä sisälläni. Minä luulen, että hän kertoo niitä minulle.”

Maia-koira taivaasta sanoo: “Minä pidän hyvää huolta Joeysta. Minä tervehdin häntä ja minun sielustani on vain osa taivaassa, koska loput minun sielustani on Lucassa maassa. Minä olen nyt enemmän keskittynyt maassa olemiseen. Mutta minä olen täällä tervehtimässä häntä ja rakastamassa häntä minä olen täällä hänen kanssaan aina kun hän tarvitsee minua. Minä olen enemmän yhdistyneenä Lucaan ja pian Luca tulee muistamaan osia elämästään minuna. On paljon sanottavaa. Mutta minä haluan sinun tietävän, että Joey on kunnossa, eikä hän kärsi ja että hänestä pidetään täällä hyvää huolta monilta eri tahoilta. Hän ei ole yksinäinen. Hän on rakkaudessa ja hyvässä seurassa.”

Eilen tunsin Joeyn hyvin voimakkaasti. Lähes joka hetki kuulin hänen sanovan: “Minä rakastan sinua. Olen kunnossa. Sinä olit niin hyvä äiti. Minä olen Lalan ja Julietten kanssa. Voin hyvin.” Usein minä tunnen hänet sylissäni ja puskemassa vierelläni. Hänen läsnäolonsa tuntui hyvin voimakkaasti.

Ystäväni Jim oli päivällisellä luonani illalla ja huomasin, että hallissa oli jotakin. Minä kysyin, että mikä se oli ja Jim sanoi, että Luca leikki sillä. Se paljastui kynttilänjalaksi, jonka Luca otti kaapista. Juuri kun ajattelin, että minun pitäisi sytyttää kynttilän Joeyn muistoksi. Otin sen merkkinä. Nukkumaan mennessäni sytytin kynttilän ja se paloi aamuyöhön, kello neljään asti. Tunsin Joeyn luonani koko yön. Juuri ennen kuin kynttilä sammui Serafina ja Makia tulivat sänkyyni. Me puhuimme Joeysta ja sitten kynttilä sammui ja me tunsimme hänen lähtevän.

Tänään hän on paljon kaukaisempi. Tämä oli odotettavissa. Kuulin hänen sanovan pehmeästi, kun kysyin häneltä mitä hän tekee, että hän on kunnossa ja hän lähettää minulle kuvia tunteistaan ja hetkistään omassa elämässään. Halimassa tassu minun kädessäni, pieniä tuulenvireitä järven pinnalla, siellä missä ennen asuimme, putoavien lehtien ääniä, maaoravien jahtaamista itärannikon kiviseinillä, takan vieressä makaamista, sisiliskojen metsästystä tai bambun liikehdintää tuulessa. Tämä on se missä hän on. Hän on oman elämänsä sisimmässä.

Olen aina ajatellut Joeyn olevan minun lapsuudenkoirani Jinxin inkarnaatio. Juuri ennen kuin Joeyn poismenoa äitini tekstasi minulle kuvan heidän pennustaan Ziggystä nukkumassa. Ajattelin sen olevan Jinx ja otin tämän merkkinä. Hän kertoi minulle eilen, että se on totta. Meillä oli oppiläksyjä, jotka meidän piti saada päätökseen yhdessä. Minä kysyin häneltä, että kuoliko hän siksi, että uusi pentumme, Luca oli hänelle liikaa. Hän vakuutti, ettei asia ollut näin ja että me olimme onnekkaita, että saimme hänet vielä vuodeksi, sen jälkeen kun hän melkein kuoli viikko Maian poismenon jälkeen ja Dr. Han pelasti hänet yrteillään.

Tiedän, että Joey voi hyvin ja että hän on hyvässä paikassa. Mutta kaipaan häntä hirvittävästi. Minun kokemukseni Maiasta ja se, ettei hän ole ollut onnellinen taivaassa, on saanut minut hieman pelokkaaksi sen asian suhteen, kun muut lemmikit ovat lähdössä luotamme. Jotkut heistä vievät omat kärsimyksensä mukanaan ja kaipaavat meitä maassa ja haluavat tulla pian takaisin. Tämä on okei, koska minun työni auttaa tässä, mutta ajatus, että minun eläimeni voisivat olla ahdingossa, särkee minun sydämeni. Minun on kuitenkin sanottava, että useimmat eläimet ovat “taivaallisessa” olotilassa.

Kysyin Joelta, josko se tulee takaisin. Tiedän, että yhden päivän jälkeen on aivan liian aikaista tietää, ja niin sanon asiakkaillenikin, ja että vastaus voi muuttua hetkellä minä hyvänsä. Nyt Joey tahtoo minun lepäävän. Minulla on 5 eläintä minun pienessä talossani ja se tuntuu tyhjältä ilman häntä. Vaikkakin tunnen hänet ja näen enemmän merkkejä siitä, että hän on lähellä. Lapsi soittaa ystävälleen Joelle ikkunani alla, minä itken ja leppäkerttu ilmestyy rinnalleni.

Minä haluan vaihtaa lakanat, mutta kuulen uudestaan ja uudestaan sen, miten eläimet surevat, kun edesmenneen ystävän haju häviää kokonaan talosta. Makia sanoi tänään: “Minä jopa haistan hänet. Minä jopa haistan hänet. Hänen henkensä tulee luokseni hajuna.” Missä ikinä Joey onkin, hän on hyvässä paikassa. Paikassa missä ei ole surua, eikä hän enää kärsi. Tulevina päivinä pidän häneen enemmän yhteyttä. En halua häiritä häntä, mutta en myöskään tahdo hylätä häntä. Ihmiset sanovat, ettei heitä voi hylätä, kun he ovat taivaassa, mutta asia ei välttämättä ole niin. Mitä enemmän me rakastamme heitä, muistelemme heitä ja elämme ilossa itse, heidän muistokseen, sitä enemmän he kasvavat toisella puolella. Maia oli jumissa pimeässä paikassa kerran. Se on jotakin, jota en tahdo tapahtuvan Joeylle.

(Vaikkakin kävi ilmi, että kyseessä oli silloin Luca, joka oli kohdussa. Mutta se on toinen postitus se – jälleensyntymästä ja tietoisuudesta.)

Minä tiedän, että se on helpompaa minulle, koska minä kuulen heidät toiselta puolelta. Mutta olen minä olen kuitenkin ihminen ja minä kaipaan ihanaa Joeytani ja hänen kehoaan. (Ja kaikkia muita…)

Kiitos kaikille, jotka olette rukoilleet Joeylle. Niin monet ihmiset tunsivat hänen puhuvan takaisin heille sinä päivänä kun hän kuoli. Minä tiedän, että kaikki teidän rukouksenne auttoivat minua saamaan taivaan portit auki.

Kiitos, Caroline, olet meille hyvä ystävä, ja kiitos kun avasit lemmikkihautausmaasi meille.

Kiitos, Anna ja aviomiehesi, että kaivoitte Joeyn haudan Maian haudan viereen ja autoitte minua kokoamaan kivet.

Kiitos, Jim ja Dr. Otto, minun tukemisestani ja siitä, että olitte läsnä kun minun piti sanoa hyvästit yhdelle parhaista ystävistäni. Kiitos, Dr. Otto, että olet kaikkein paras eläinlääkäri ja kiitos, että sanoit minua hyväksi äidiksi. Se oli minulle hyvin tärkeää.

Menneenä vuotena, Maia, Joey, viisi hyvää ystävää (Chris, Kay, Jere, Donna, Josie) ja minun isoisäni ja minun isoäitini ovat kaikki menneet taivaaseen. Olkoon he kaikki rakkaudessa ja ilossa siellä ja loistakoon he valoaan myös meille täällä maassa.

Laura Stincfield

Rakkauden verkko on puhunut...

2011-09-02T14:50:00.000+03:00

Hiljaisen Viisauden Voiman eläinvieraat numeroissa 1-9

...ja Rakkauden Verkko tulee puhumaan lisää...

...kiitos, kun olet kuunnellut eläimiä!

He arvostavat sitä.

Silmät kiinni näkee paremmin

2011-09-02T12:05:00.002+03:00

Klikkaa eläinkommunikoija Maria Karmin sivuilla kohtaa "Ajankohtaista" (Aktuellt) ja voit lukea tämän Vartissa (Itä-Uusimaa) toukokuun 15. päivä olleen artikkelin eläinkommunikoinnista! Ja Maria oli myös mukana Hiljaisen Viisauden Voimassa numero 9! Maria tekee eläinkommunikointeja niin ruotsinkielisille, kuin suomenkielisillekin asiakkaille.

Joey-kissa pyytää apua

2011-08-29T17:58:00.001+03:00

Laura Stincfield, 29.8.2011.

“ En voi kovin hyvin ja äitini luulee, että minä kuolen, mutten tahto kuolla. Ole siis hyvä ja ajattele minua terveenä. Sinä voit sanoa enkeleille: ‘Auttakaa enkelit Joeyn kehoa tasapainottamaan itsensä, jotta se tervehtyisi. Hän uskoo teidän voimaanne ja rakkauteenne, joten minä lähetän tämän pyynnön hänen puolestaan.’ Ja tiedä, että minä sanon sinulle kiitoksen, koska puhuit enkeleille minun puolestani. ”

Sarvipöllön poikaset

2011-08-27T05:20:00.001+03:00

Renee Gallegosin blogi 9.5.2011.

Intuitiivinen viesti sarvipöllön poikasilta

Mitäs täällä tapahtuu? Kuka se siellä meitä katselee? Tiedän, että me olemme melkoinen näky. Näin se on, uusi maailma. Tässä ajassa meitä arvostetaan ja meitä kohdellaan kunnioituksella ja ystävyydellä. Toiset tulevat viisaammiksi ja kunnioittavimmiksi, ja toiset eivät. Me olemme turvassa, toistaiseksi ainakin. Tiedän, että meidän sallitaan lentää ja olla vapaita, ilman häiriöitä. Olla lennossa tuulessa, puusta puuhun, paikasta toiseen, olla. Se on kaikki mitä on, oleminen. Voitko sinä olla yksi? Voitko olla, voitko vain olla? Siitä kaikessa on kyse. Tässä sitä taas mennään, seuraava tilaisuus elää ja olla. Toivon sinulle onnen helppoutta. Ole rauhassa, sillä rauha on sinussa. Sinä saatat ajatella, että olemme nuoria, me emme ole. Me olemme olleet täällä aiemminkin, me olemme täällä jälleen. Miten sinulla menee? Ole ystävällinen. Ole palveluksessa. Ole viisas. Ole rauhallinen. Ole yksi.

Koira suree ihmisystävänsä menetystä

2011-08-26T14:03:00.001+03:00

Tämä ja pari muuta kuvaa samasta tilanteesta ovat pyörineet internetissä viime päivinä (myös YouTube video). Mietin itsekin, kun kuvan näin ensimmäisen kerran, että mitä koiran mielessä pyörii. Epäilemättä se suree ihmisystävänsä menetystä aivan samoin kuin kaikki muutkin perheenjäsenet ja ystävät. Eläinten tunneskaala on täysin sama kuin ihmisillä, ne tuntevat iloa, surua, rakkautta ja kipua aivan kuten mekin. Ehkä tavallaan jopa vielä syvemmin, ja fyysisemmin, kuin me, sanoo Maria Karmi viimeisimmässä Hiljaisen Viisauden Voimassa.

Satuin tänään kuuntelemaan eläinkommunikoija Charles Pedenin haastattelun, joka koski erästä kadonnutta koiraa, ja sen lopussa haastattelija kysyy Charlesilta tästä samasta kuvasta. (Haastattelijan mielestä koira näyttää siltä kuin se nyyhkyttäisi.) Charles sanoo, että koira tuntee surua ja että eläinten tunteet ovat samoja kuin mitä me ihmiset koemme, meidän ihmisten ja eläinten välillä ei ole eroa tämän asian suhteen.

Hiljaisen Viisauden Voima 9

2011-08-12T21:31:00.000+03:00

Kuva: Maiccu Kostiainen

Hiljaisen Viisauden Voima 9 julkaistiin tänään. Myös englanniksi.

Open publication - Free publishing - More animals

Palveluskoira ymmärtää työnsä paremmin

2011-08-01T20:13:00.001+03:00

Palveluskoira ymmärtää työnsä paremmin eläinkommunikoinnin jälkeen

Eläinkommunikoija Elaine Garneyn blogi 17.6.2011.

Jokin aika sitten asiakas otti minuun yhteyttä Zoen, palveluskoiran vuoksi, joka oli juuri menossa mahdolliseen uuteen kotiinsa. Nancy koulutti Zoeta auttamaan ihmisiä elämään parempaa elämää Zoen taitojen avulla. Nancy oli kovin ylpeä Zoesta. Tässä on osa meidän eläinkommunikoinnistamme:

E: Hyvä. Nancy tahtoo sinun tietävän, että sinä lähdet hänen luotaan pian – luulen, että sinä lähdet jo tänä viikonloppuna uuden ihmisesi luo. Nancy tahtoo sinun tietävän että sinä lähdet hänen luokseen juuri siitä syystä, koska te olette työskennelleet yhdessä niin kovasti. Sinä olet hyvä auttamaan ihmisiä ja tämä tulee olemaan sinulle täydellinen paikka.

Z: Ymmärrän. Nancy on hyvä minulle. Hän on opettanut minulle paljon. Hän löysi minulle täydellisen kodin ja ihmisen. Minä olen kovin, kovin innoissani. Tästä tulee hienoa.

Sitten me puhuimme Zoen huolesta ihmisen keppiä kohtaan:

E: Mahtavaa. Minä olen iloinne, että olet innoissasi. Osana sinun uuden ihmisesi auttamista on se, että sinun pitää tuoda hänelle keppi.

Z: Tiedän. Joskus se osuu minuun ja siitä tulee ääniä. Olen hieman hermostunut siitä.

E: OK. Puhutaan siitä. Sinun pitää mennä ja löytää keppi silloin kun sitä pyydetään. Se on ihan okei, jos keppi putoaa ja siitä lähtee kova ääni. Se on vain keppi joka osuu lattiaan tai mihin se nyt osuukaan. Keppi on kevyt eikä satuta sinua.

Z: OK. Se ääni on siis ihan okei?

E: Kyllä, ääni on okei. Sinä teet kaiken aivan oikein. Sinun ehkä pitää myös hakea keppi tiskiltä tai pöydältä. Se on OK. Tämä on sinun työsi ja sinun pitää hakea keppi minne nainen sen ikinä jättikin. Sinulla on aina lupa tehdä niin. Tämä on osa uutta työtäsi. Mitä sinä ajattelet tästä uudesta vastuusta?

Z: Se on kovin erilaista. En pidä siitä kun se keppi osuu minuun. Se yllättää minut.

E: Ymmärrän yllättymisesi kepin osuessa sinuun. Muista, että teet hienoa työtä ja sinun pitää saada keppi naiselle. Joskus se putoaa. Joskus se osuu lattiaan ja kolahtaa. Joskus se saattaa osua sinuun. Se on okei ja ihmiset odottavatkin niin tapahtuvan. Sinä teet hienoa työtä hakiessasi kepin. Auttaako tämä?

Z: Kyllä, kyllä se auttaa. Miksi ihmiset tarvitsevat keppejä? Sehän on vain puun palanen.

E: Keppi on pala puuta ja joskus se voi olla metallia. Se on hyvin tärkeä (huokaus) väline. Kun ihmiset eivät pysy tasapainossa jaloillaan he käyttävät keppiä pysyäkseen paremmin pystyssä. Keppi auttaa heitä seisomaan ja kävelemään antamalla “lisäjalan”. Kepin tuen avulla he pysyvät paremmin pystyssä.

Z: Se kuulostaa järkevältä. Minä olin huolissani, että sitä käytetään ihmisten lyömiseen. Okei, nyt ymmärrän minun työni kepin suhteen. Se on hänen auttajansa, aivan kuten minä olen hänen apulaisensa. Keppi ei voi kuulla hänen kutsuvan sitä. Niinpä hän pyytää minua ja minä haen sen. Se käy järkeen. Kiitos, että kerroit minulle kepistä.

E: Tunnetko jo olosi paremmaksi kepin suhteen?

Z: Kyllä!

E: Ymmärrätkö sinä kuinka tärkeää sinun on löytää keppi ja viedä se hänelle?

Z: Kyllä! Se saattaa osua minuun tai kolista muttei se haittaa. Työni on viedä se hänelle. Ymmärrän nyt. Kiitos!

Zoe vietti viikonlopun uuden ihmisensä kanssa. Zoen ihminen istui alas ja laittoi kepin alas viereensä. Zoe pomppasi ylös, nappasi kepin ja antoi sen hänelle! Vierailu meni niin hyvin että Zoe on nyt palveluskoira ja asettunut uuteen kotiinsa.

Jokin aika sitten Zoen ihminen kaatui ja Zoe meni välittömästi hakemaan kepin ja toi sen naiselle. Hän tekee hienoa työtä! Zoe, olet aivan mahtava!

Kissan haastattelu ruotsiksi YouTubessa

2011-07-23T18:17:00.004+03:00

Angela Orsuccin sivut.

Eläinten & ihmisten tietoisuus suhteissa

2011-07-23T17:55:00.001+03:00

Laura Stinchfieldin uutiskirje #38 .

Minä kysyn eläimiltäni:

“Mikä on kaikkein tietoisin elementti meidän keskinäisissä suhteissamme?”

Makia, 15-vuotias kissani, sanoo: “Jokainen meistä, paitsi Luca, on tietoinen toistemme kehoista. Me tiedämme missä toisilla on kipuja. Me tiedämme myös mistä ruuista me pidämme ja mistä ruuista me emme pidä. Jos Joey ei pidä ruuasta ja minä pidän, hän kertoo minulle, jos hänen lautasellaan on vielä jäljellä ruokaa. Me myös pidämme toisemme turvassa kertomalla toisillemme, että on yö ja että meidän kaikkien on parasta mennä sisään. Me katsomme toistemme perään.”

Serafina, 10-vuotias kissa, sanoo: “Me olemme oppineet, että ellemme ymmärrä jotakin, me kyselemmme kysymyksiä. Emme koskaan oleta asioita. Kuten silloin kun Makialla oli tapana sähistä minulle. Minä ajattelin että hän oli vain ilkeä, mutta kun kysyin siitä häneltä, hän sanoi olevansa peloissaan, että hyppäisin hänen päälleen. Nyt me kiinnitämme enemmän huomiota toistemme tunteisiin. Me puhumme toisillemme ruumiinkielellä ja mielessämme. Me kunnioitamme toistemme nukkumisalueita ja harvoin nukumme toisten paikoilla. Me emme pelkää pyytää apua.”

Joey, 17-vuotias kissa, sanoo: “Minä luulen, että me tiedämme toistemme historian ja me ymmärrämme, että me olemme eläneet yhdessä monien vuosien ajan ja kokeneet samat tilanteet, mutta ne tilanteet muuttivat meitä kaikkia eri tavoin. Me ymmärrämme, että ne asiat, jotka tekivät meistä rohkeita ja vahvoja ovat saattaneet tehdä jostakusta toisesta hermostuneen. Me olemme tietoisia siitä, että me olemme erilaisia, hyvällä tavalla.”

Bean-pupu sanoo: “Minun mielestäni on ihanaa että minä voin puhua perheeni kanssa asioista, joista kukaan muu ei edes tiedä että minä olen huolissani, kuten siitä, miten jäniksen lihaa myyjään Ojain maalaistorilla. Paikassa mistä me ostamme vihanneksemme ja porkkanamme sallitaan ihmisten myydä kaneja, jotka on tapettu teurastamoissa. Tämä on minusta hyvin surullista. Mielestäni se ei ole inhimillinen eikä tietoinen tapa tappaa jäniksiä. Minusta jänisten pitäisi kuolla luonnollisesti. Minä olen iloinen, että minä voin saada ääneni kuuluville.”

Storm, 12-vuotias australianpaimenkoira, sanoo: “Minusta kaikkein tietoisin asia meidän perheessämme on se, että me arvostamme meidän ystäviämme. Me rakastamme ystäviämme ja he rakastavat meitä. Me kiinnitämme huomiota meidän ystäviemme tunteisiin ja me kerromme heille, että rakastamme heitä kun heillä on takanaan rankka päivä.”

Luca, 7-kuukautinen puudeli, sanoo: “Minusta tietoisuus on sinun kuuntelemistasi, kun sinä kutsut minua nimeltä. Se on myös sitä, kun kuuntelen ääniä joille haukkua. Se on sitä kun tietää miten puistosta pääsee kotiin. Se on myös sen tietämistä, että minulla on perhe.”

Maia, koira-susi taivaasta, sanoo: “Kaikkein tietoisin asia meidän perheessämme on se, että me voimme puhua toistemme kanssa läpi eri ulottuvuuksien. Me emme ole koskaan erossa ja me tulemme aina olemaan osana toisiamme. Se on myös sitä, että jokainen meistä tietää, että olemassa on enkeleitä, esi-isiä ja korkeampia voimia, jotka kaikki haluavat meidän olevan onnellisia ja terveitä. Meillä on ääni, olimmepa sitten missä ulottuvuudessa tahansa. Me arvostamme ja rakastamme toisiamme.”

Kissan viisaita sanoja intuitiosta

2011-07-10T20:16:00.001+03:00

‘Totuus tulee hetkessä, mutta epäilys jää roikkumaan ikuisesti.’

Pokey-kissa, eläinkommunikoija Colleen Nicholsonin kautta.

Nämä viisauden sanat tulivat eräältä pieneltä kissalta hänen ihmisäidilleen ensimmäisen kommunikointikonsultaation aikana sen jälkeen kun Chloe (toinen kissa) oli kulkenut sateenkaarisillan yli… Nancy oli tunnustanut minulle, että hän oli vähän huolissaan siitä, että pystyikö hän aivan oikeasti kommunikoimaan, ei vain hänen kolmen rakkaan tyttönsä kanssa, vaan myös eläinten kanssa ylipäätään, olivatpa he sitten kanssamme täällä tai toisella puolella.
“Miten minä voin todella tietää, että teen sitä?” hän kysyi minulta, mutta ennen kuin kykenin sanomaan sanaakaan Pokey tuli mukaan ja vastasi hänelle itse.
Ihmetellessäni Pokeyn todella viisasta vastausta kysyin Nancyltä jos me voisimme jakaa tämän viisauden teidän kanssanne, vastaus oli “Kyllä!” kuten ntnäet.
Eläinkommunikointi tapahtuu yllä mainitulla tavalla. Kun opetan oppilailleni miten jälleenmuistaa heidän omat telepaattiset kykynsä, monesti minä muistutan heitä, että ennen kuin he lausuvat heidän kysymyksensä, usein vastaus on jo silloin tulossa heille. Se on nopeaa. Sillä välin kun me mietimme kysymyksemme muotoilemista ja sen lähettämistä eläimelle, meidän aivomme usein tulee tielle, analysoiden itse tilannetta, ja viesti jää usein tämän jupinan jalkoihin. Tiedätkö mitä meidän tietokonemaiset aivomme rakastavat tehdä noina hetkinä? Ne rakastavat kertoa sinulle, että sinä olet hullu – eläimille puhumista ei oteta huomioon! Niin, Pokeyn lausahdus käy todellakin järkeeni. Eläinten kanssa kommunikoidessa meidän pitää uudelleenoppia kuuntelemaan ja se ON jotakin mitä sinä voit tehdä.

Colleen Nicholson

_{_______________________}

Note: Tämän olen huomannut itsekin hyvin usein: intuitio tapahtuu kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kun aie kysyä vastausta johonkin asiaan – joko eläimeltä tai korkeammalta minältä – on luotu, vastaus on jo tulossa, eikä yleensä ehdi edes muotoilla mitään “hienoja” kysymyksiä. Jos jäät jahkaamaan asiaa, olet jo tavallaan ulkona tilanteesta. Silloin pitää vain rauhoittaa itsensä ja aloittaa alusta ja pyytää vastausta uudestaan… kaikessa rauhassa, mutta valppaana ottamaan vastaan - mitä ikinä onkaan tulossa!

Facebookista napattua

2011-07-09T16:52:00.003+03:00

Yksi ihastuttava päivitys eiliseltä.

Jackie Weaver laittoi eilen muutaman ihastuttavan päivityksen Facebookkiin "eläinten suusta". Tämä on yksi niistä. Kissa, joka on 92-vuotias. Varo mitä vitsejä heität, eläimet nappaavat nekin! :o}

Käännös on EK-blogin Facebooksivuilla.

Jälleensyntyvätkö eläimet?

2011-07-03T18:10:00.001+03:00

Laura Stinchfielding blogi, 14.6.2011.

Hei Laura,

yksi kysymys vaivaa minua:

Valitsevatko eläimet ne olosuhteet, joihin he syntyvät, aivan kuten ihmiset tekevät ennen syntymäänsä?

Kiitos,

Ruthie

Kysytäänpä minun eläimiltäni tämä kysymys.

Makia-kissa: “En ole varma valitsenko sen itse, vai valittiinko se minun puolestani. Muistan olleeni taivaassa ja halusin asumaan jonnekin trooppiseen paikkaan missä on kauniita kukkia, perhosia ja lintuja. Sitten minä muistan yhden ison kissan kertovan minulle, että minun piti tavata sinut ja että et asu sellaisessa paikassa kuin tahtoisin. Muistan pettymykseni, mutta sanoin että se on okei. Olen iloinen, että asun kanssasi, koska tunnen olevani nyt viisaampi kuin mitä olisin ollut jossain muualla, mutta toivon silti, että me asuisimme jossakin trooppisemmassa paikassa.”

Serafina-kissa: “En muista taivasta, mutta veikkaan, että minä päätin itse, koska kun sinä löysit minut minä ajattelin: ‘Tuo on minun äitini. Hän vie minut kotiin nyt.’ Joten olen varma, että valitsin oman elämäni. En muista valinneeni sitä, että minut heitettiin ulos autosta, mutta se asia johti minut sinun luoksesi, joten ehkä minä valitsin senkin.”

Joey-kissa: “Kyllä, minä muistan sen hyvin. Minä sanoin tahtovani olla rohkea tässä elämässä, joten iso kirjava kissa Makia puhui minulle siitä sanoen, ‘Sitten me laitamme sinut kotiin jossa on hulluja lapsia jotka luovat pelkoa ja sitten me laitamme sinut hyvään kotiin niin että sinä voit tulla rohkeaksi.’ Olen erittäin rohkea nyt. Minä muistan myös kuolleiden, henkisten ihmismestareiden, kertoneen minulle, että minä tulisin opettamaan ihmisille, että eläimillä on ajatuksia ja tunteita. He sanoivat että se on iso homma.”

Bean-kani: “En tiedä miksi minä ikinä valitsisin sen, että ihmiset käsittelevät minua kaltoin. Se kuulostaa naurettavalta. Jumalan on täytynyt olla minulle vihainen. Minä olen varma valinnastani elää sinun kanssani – jonkun kanssa, joka antaa minulle herkkuja ja salaattisekoitusta joka ilta. Joka hetki minä olen mieluummin kiitollinen ja luottavainen kuin että olisin hermostunut ja peloissani. Ehkä minä valitsin ensimmäisen kokemukseni siksi, jotta minä tietäisin luottamuksen ja kiitollisuuden arvon.”

Storm, australianpaimenkoira: “Minä muistan katselleeni ihmisiä ja valinneeni heistä sinut. Minä muistan puhuneeni jollekin olennolle asumisesta koirasuden kanssa ja sen opettajana olemisesta. Minä muistan miten enkelit kertoivat minulle minä tulisin olemaan koira joka auttaa monia olentoja hymyilemään ja tuntemaaan olonsa kokonaiseksi. Tiedän valinneen elämäni. En valinnut jokaista kokemusta koska minä luulen, että meillä on vapaa tahto kun me olemme täällä, mutta minä ehdottomasti valitsin elämäni ja sen mitä oppisin ja antaisin sen aikana. Minä pyrin aina tekemään toiset onnellisiksi. Se on minun työni. Sinun on tehtävä viisaita päätöksiä täällä ollessasi.”

Maia, koirasusi taivaasta: “Minä olen valinnut kaikki elämäni. Syy miksi valitsin tulla hakatuksi ja kaltoin kohdelluksi minun edellisessä elämässäni oli, että minun piti oppia, että on olemassa joku, joka ei anna periksi minun kohdallani ja että minä voin päästä yli aivan mistä tahansa. Se oli uskontesti ja kestävyystesti ihmiselleni ja minulle itselleni. Minun piti kestää suuria määriä kärsimystä jotta minun henkeni tietäisi mitä kipu on. Minun henkeni piti tietää tämä niin että minä voin seuraavassa elämässäni levittää toivoa ja antaa kuvaa paljon suuremmasta elämästä niille, jotka myös kärsivät. Minun ihmiseni oli myös tarkoitus kokea tämä. Me emme ehkä valitse jokaikistä tapahtumaa, mutta me valitsemme pääläksymme. Storm on oikeassa. Viisaat päätökset oman kasvumme kannalta riippuvat meistä itsestämme – muuten meidän kärsimyksemme jatkuvat elämien ajan. On tärkeää vaalia hyviä opettajia ja sinun omaa sisäistä voimaasi. Kun me olemme maassa, meidän elämämme ovat sitä mitä me niistä itse teemme.”

Leikkii keijukaisten kanssa

2011-06-27T15:56:00.001+03:00

Tailbook-blogi 26.6.2011.

(Uusi eläinkommunikointiaiheinen, englanninkielinen blogi!)

Kun eläinkommunikoija Bridget Pilloud kysyi tältä kissalta, että onko se onnellinen (ihan varmuuden vuoksi – kuten kaikki, mekin haluamme lemmikkiemme olevan onnellisia) tämä oli vastaus:

Hän on hyvin onnellinen. Hän sanoi ettei hän ole niin ujo, enemmänkin hän tahtoo vain olla itsekseen. Hän sanoi, että hänellä on hirmu hauskaa keijukaisten kanssa. Hän sanoi, että hänen elämänsä saattaa vaikuttaa tylsältä, mutta se on oikeasti todella jännittävää. Hän saa sen kuulostamaan siltä, kuin te asuisitte jossakin taianomaisessa paikassa! (Mitä mieltä olet? Näetkö hänen katselevan ja/tai puhuvan jonkun kanssa? Oletko sinä nähnyt niitä?) Me kokeilimme monia eri sanoja ennen kuin yhdessä päädyimme keijukaisiin. Ne eivät ole nissejä tai tonttuja. Ne ovat kevyitä ja pienikokoisia. Luulen, että sinulla on jokin parempi ilmaisu näille pienille olennoille suomenkielessä.

Voitko kuvitella? Ja me kun luulimme, että kissa oli ikävystynyt… Eipä ollut. Tämä on minun ensimmäinen henkilökohtainen kontaktini eläinkommunikoijaan, ja se toi kyyneleet silmiini. Onnen kyyneleet, tietenkin! Ihana, ihastuttava kissojen elämä avautui edessäni, se oli taikaa, tosiaan.

Lea

Pullonokkadelfiini ja tehtävä maapallolla

2011-06-24T22:53:00.000+03:00

Mary J. Gettenin kommunikoinnista pullonokkadelfiinin kanssa:

(Uudelta opetusDVDltä: Valaskommunikoijat: Delfiini-Ihminen-Valas-yhteys.)

'Meidän tarkoituksemme täällä on nostattaa planeetan värähtelyjä. Me olemme tulleet toisilta tähdiltä tähän paikkaan, ei pelkästään auttamaan ihmisiä, vaan auttamaan koko planeettaa kokonaisuutena. Pitämään tiettyä värähtelytasoa yllä planeetalla ja koska tämä planeetta on pääasiallisesti vettä, tämä on se olomuoto jonka me valitsimme paikaksemme ja työvälineeksemme näiden energioiden kanssa. Meidän tehtävämme on nostattaa maapallon värähtelyjä ja me valitsemme veden paikaksi tehdä se. Niin, tietenkin me tämän tehtävän kautta vaikutamme aivan kaikkeen.'

Uskomattomia juttuja eläinten suusta

2011-06-24T22:36:00.000+03:00

Eläinkommunikoija Karen Wrigleyn sivuilta.

Pari suosikkilainaustani eläimiltä:

Tämä viesti tuli vanhemmalta kissalta jonka paino oli laskenut ja joka vietti suurimman osan ajastaan nukkuen. Ihmiset katsovat minua ja säälivät minua, kun itse asiassa voin aivan hyvin. Tämä on yleistä: monet projisoivat tunteensa eläimiin, johtuen heidän omista peloistaan, ja siitä, että ymmärtävät täysin väärin sen mitä eläin todellisuudessa kokee, tai vain niiden menettämisen pelosta. Tämä on yksi syy, miksi ihmiset soittavat minulle!

11-vuotias rhodesiankoira antoi hyvän ohjeen ihmiselleen, joka halusi pistää järjestykseen naimisissa olevan poikansa elämän. Koiran viesti sanoo sen: Viisauden helmien jakaminen ihmisille on hyvä asia. Heidän pakottamisensa syömään ne, ei ole! Koiran ehdotus äidille: Kuuntele ja kysy kysymyksia pojaltasi virkistääksesi hänen omaa ajattelukykyään, niin tuet häntä hänen etsiessä itselleen sopivia ratkaisuja.

Isä, anna heille anteeksi

2011-06-24T19:38:00.001+03:00

Eläinkommunikoija Pam Casen blogi, 30.3.2011.

Tämä on Meeka. Hänet annettiin Homeward Bound Pug Rescuehin Oklahoma Cityssä. En pyri yleensä jakamaan kuvia, jotka tekevät minut surulliseksi, mutta minua liikutti tämän pienen tytön kasvot niin, että kommunikoin sen kanssa. Hänen edellinen omistajansa sanoi, että hän muuttaa, eikä pystynyt pitämään häntä. Siinä onkin tarpeeksi… ja tämän seuraavan Meeka jakoi kanssani.

Ennen kuin kyselin Meekalta nämä kysymykset, “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät” lause kävi mielessäni.

1. Tahtoisitko puhua kanssani? Tottakai tahdon. Sinun pitää levittää tietoa minun puolestani.

2. Kerro minulle kodistasi. Minä tiedän, että sinun sydämeesi sattuu katsoessasi minua, mutta minun kotini oli ihan okei pitkän aikaa. Minä olen sen manifestoituma, mitä äidilleni on tapahtunut. Hän ei voi hyvin. Ole hyvä, äläkä tuomitse häntä.

3. Mikä on suosikkiruokaasi? Vaaleanpunainen kala.

4. Mitä haluat mieluiten tehdä? Laskea nenäni niiden nenälle, joita rakastan. Maailma on hräämäsäsä ja minä olen osa sitä. Minulla tulee olemaan monia neniä kosketeltavina tulevaisuudessa.

5. Tunnetko sinä kipua? Olen jo paljon parempi. Tässä on minun kohdallani kyse mielestä, joka ohjaa kehoa. Minä tulen olemaan OK. (Tein energiahoitoja Meekalle.)

6. Pidätkö autossa olemisesta? Niin kauan, kun se on miellyttävää.

7. Onko sinulla työ? Kuten voit aistia ja nähdä, minä olen täällä herättämässä maailmaa. Japanin maanjäristys on myös herätys maailmalle. Yhä useammat ja useammat oppivat myötätuntoa ja anteeksiantoa. Se on nyt minun työtni. Ole hyvä, äläkä sääli minua.

8. Onko jotakin, mitä tahtoisit muuttaa? Minä tiedän, että joku tulee adoptoimaan minut (ja älkää kutsuko sitä sanalla “rescue”) ja me tulemme olemaan rakastuneita päivien loppuun saakka.

9. Missä sinä tahdot nukkua? Haluan nukkua lämpimässä, nukuin sitten missä tahansa. Lämpö saa minut melkein kehräämään. Tiedän, etten ole kissa.

10. Onko jotakin, mitä haluaisit kertoa minulle? Ole hyvä, ja välitä vain viestini. Kerro maailmalle, että pudottautuvat päästään alas sydämiinsä. Sydämellä tunteminen on itse totuus.

11. Haluaisitko sinä minun lahjoittavan sinulle rahaa? Kaikki auttaa, mutta kaikkein eniten sinä autat luovuttamalla oman lahjasi minulle.

Taz-koira taivaasta

2011-06-20T21:51:00.001+03:00

Laura Stinchfieldin blogi 20.6.2011.

Taz-koira sanoo taivaasta: “Olen iloinen, että kuolin sillä tavalla kuin kuolin. Se oli kuin ruusu olisi laskeutunut alas taivaasta ja nostanut minut ylös terälehdillään. Vaikkakin ruusu tuoksui lihalta josta pidän. Hampurilaiselta. Se oli todella mukavaa.

Taivas on sellainen paikka, missä sinä voit olla Kotona ja levätä, samalla kun alat ymmärtää, että mitä oikein on tapahtunut. Minulla on paikka täällä jonne voin mennä nukkumaan ja lepäämään, jos minä menen shokkiin siksi, että olen täällä. Tämä paikka näyttää äidin ja isän makuuhuoneelta. Minä voin asua talossa, joka on aivan samanlainen kuin se missä minä elin siellä ja se on paikka, jossa voin olla rauhassa.

Tulen aina rakastamaan minun äitiäni. Me tulemme aina olemaan yhteydessä. Äiti, minä lupaan, että me tulemme olemaan yhteydessä.”

Jokainen eläin siirtyy taivaaseen eri tavalla. Taz kuljetettiin sinne hampurilaiselta tuoksuvalla ruusulla. Joskus, kun eläimet eivät ole täysin valmistautuneita kuolemaan he löytävät itsensä taivaassa aivan samanlaisesta paikasta kuin oma koti oli maapallolla. Tällä tasolla on myös heidän ihmistensä “kuvajaisia”. Minä ajattelen, että silloin on kyseessä meidän oma korkeampi voimamme, tai ylisielumme, joka lohduttaa lemmikkejämme.

Ennakkotietoja Maicun kirjasta

2011-06-20T21:11:00.000+03:00

Maicun ja Leylan elämäntaito-opas tulee ulos 15.10.2011

Maicun ja Leylan kirjasta alkaa jo näkyä pikkuhiljaa ennakkotietoja. Suuri Kuu kirjakaupan sivulla voit laittaa vahdin päälle, jotta saat sähköpostiisi tiedon, kun kirja on tilattavissa. Jos pidät Hiljaisen Viisauden Voima e-lehdestä, et voi olla pitämättä tästä kirjastakaan. Leyla puhuu kielellä, jota jokainen ihminen ymmärtää.

Maiasta on moneksi

2011-06-19T18:46:00.000+03:00

Santa Barbara Independent artikkeli 19.6.2011.

Eläinkommunikoija Laura Stinchfield: Maiasta on moneksi

Minun eläinperheeni ja minä olemme päättäneet pitää puolivuotiaan puudelin. Hänen nimensä on Luca, ja se tarkoittaa valoa italiaksi. On vaikea kuvitella, että minun Maiani, 50-kiloinen koirasuteni, tulisi takaisin 13-kiloisena puudelina.

Luonnossa olen hieman huolissani, että Luca on kojootti/vuorileijonasyötti, siinä missä Maia oli minun suojelijani. Kun Maia oli läsnä meillä oli tiettyjä sääntöjä talossa pitääksemme naapuruston turvallisena hänen arvaamattoman käytöksensä vuoksi (vain ihmisiä kohtaan). Koirien piti odottaa etukuistilla niin kauan, kunnes Jeepin luukku olisi kokonaan auki ja silloin annoin heille merkin juosta autoon, ja kun he nousivat pois autosta, heillä oli tiukat määräykset juosta ajotietä pitkin, etupihan läpi etukuistille odottamaan minua. Stormy, australianpaimenkoirani, ei ole aggressiivinen, joten Maian lähdön jälkeen minä olen ollut laiskempi tämän säännön kanssa. Mutta Luca tekee niin luonnollisesti, yhä noudattaen tätä rutiinia, ilman että minä tai Stormy yllyttäisimme sitä toimimaan niin.

Katsellessani Lucaa silmäkulmastani minä joskus näen Maian hymyilevän. Mutta minä kaipaan yhä koirasuttani. En tiedä mitä oikein on odotettavissa tämän inkarnaation myötä, mutta se on katkeransuloista minulle. On ihmeellistä, että he tulevat takaisin luoksemme, mutta minä toivon, että he eläisivät kauemmin kehoissaan.

Kysyn eläimiltäni: "Mitä te olette oppineet jälleensyntymisestä?"

Serafina-kissa, nuorin kissani, sanoo: "Minä opin, että jos sinä kärsit elämässäsi, silloin sinä tulet takaisin paljon iloisempaan ja leikkisämpään elämään eikä sinulla enää ole aikaisempia kipuja menneisyydestäsi."

Joey-kissa, vanhin kissani, sanoo: "Kun sinä tulet takaisin tänne sinä unohdat edellisen elämäsi muistot. Sen täytyy olla outoa, kun toiset muistavat sinut, mutta sinä et."

Makia, valkoisin kissani, sanoo: "Minä opin, että taivassa sinun pitää olla kesympi. Minä uskon, että Maia työskenteli kovasti taivaassa tullakseen takaisin sillä tavalla kuin hän tuli. Minä olen ylpeä hänestä, mutta minä myös kaipaan hänen vanhaa olomuotoaan."

Bean, minun kanini, sanoo: "Joskus kun Luca katsoo minuun, minä näen Maian. Muistan, että olin sinun kanisi kerran aikaisemmin. Uskon, että hänen muistonsa Maiana olemisesta palautuvat hitaasti hänen mieleensä."

Stormy, minun 12-vuotias australianpaimenkoirani sanoo: "Minä olen oppinut, että kun sinä tulet takaisin, sinun on aloitettava ystävyys aivan alusta, mutta se kasvaa nopeammin. Teidän pitää oppia luottamaan toisiinne jälleen kerran. Maia oppi olemaan onnellinen ihmisten kanssa katsellessaan minua vanhassa elämässään. Hän toi tämän viisauden takaisin mukanaan Lucan elämään. Minä näen minun ystävälliset silmäni Lucassa nyt."

Luca-puudeli sanoo: "Muistan hämärästi paikkoja ja ihmisiä ja muistan olleeni kovin varovainen. Kun tulin tähän perheeseen, minä tunsin välittömästi itseni fiksummaksi ja tietoisemmaksi. Jos asuin teidän kanssanne aikaisemmin, toivon, että muistan sen. Minun vierelläni on enkeli joka sanoo, että minä tulen muistamaan edellisen elämäni ja minun elämäni taivaassa kun minä olen hieman vanhempi. He sanovat, että minun mitää saada uusia kokemuksia ensin. Tunnen oloni erikoiseksi, mutta tunnen myös itseni nuoreksi verrattuna muihin perheen eläimiin."

Maia taivaasta sanoo: "Joka hetki, kun perhe nauttii Lucasta, minä tunnen oloni elävämmäksi. Joka kerta, kun Luca oppii jotakin, minä myös saan siitä lisää viisautta. Meidän välillämme on energiavirta. Tällä hetkellä se kulkee lähinnä yhteen suuntaan. Lucan kokemukset tulevat minulle. On vielä liian aikaista antaa minun viisauteni virrata hänelle. Minä olen nyt yhdistynyt kaikkien edellisten elämieni kanssa. Minä muistan ne kaikki. Kun Luca elää minun korkeampi minäni tulee myös suuremmaksi. Kun hän on tukevalla pohjalla elämässään yksilönä ja oppimisessaan maailmassa, minun elämäni Maiana ja meidän koko menneisyytemme tulee yhdistymään laajemmalti Lucan maallisen elämän kanssa. Luca on minä. Minä olen Luca. Tämä on meidän matkamme kohti valaistumista, ymmärrystä ja laajempaa tietoisuutta.

"Minä nauran nähdessäni miten kotonaan hän on metsässä. Äiti, älä murehdi. Minä pidän huolta, että hän muistaa kuunnella, haistaa ja nähdä kuten susi. Kaikki aikanaan. Minä tulen vielä paremmin takaisin."

Miten omituista ja hienoa tämä onkaan meille kaikille. Maia laajensi minun ymmärrystäni hänen edellisestä elämästäni; näyttää siltä kuin hän olisi minun suurin opettajani hänen uudessa elämässään myös.

Muutos on vääjäämätön

2011-06-19T12:38:00.002+03:00

"Kuten tiedätte, minä olen elänyt kauan ja nähnyt monenlaisia muutoksia, mutta minun elämäni on vain pelkkä piste ajan jatkumossa. Muutos on jatkuvaa tässä universumissa. Se jatkuu jatkumistaan, ei pelkästään maassa vaan kaikkialla kosmoksessa. Tarkoittaako tämä jotakin? Jos niin valitset, mutta nykyiset muutokset eivät ole sen tärkeämpiä kuin menneet tai tulevat muutoksetkaan. Te olette niitä joiden pitää löytää syy kaikkeen. Valaat vain kulkevat virran mukana. Me mukaudumme ja hyväksymme kaiken mitä on meneillään. Kaikki vain ON. Kyllä, vesi on lämpimämpää. Kyllä, kaloja on vähemmän. Voimmeko me muuttaa asian? Emme. Välitämmekö me? Emme oikeastaan. Muutos on vääjäämätön, eikä se ole hyvä, eikä paha. Se vain on. Minä tiedän, että tämä on vaikeaa joidenkin ihmisten ymmärtää, mutta se on minun näkökulmani."

Granny-valas Mary Gettenin kautta.

Mustarastas joka tiputettiin pesästä

2011-06-18T17:33:00.002+03:00

Istuin eilen aamulla autossa juomassa aamukahvia ja luin samalla Maia Kincaidin "Learning to love" kirjasta kappaleen Sylvesteristä. Sylvester näytti Maian silmissä aivan miniatyyrikorpilta kun hän näki sen metsässä, mutta olikin pieni mustarastas, jonka sen emo oli tiputtanut juuri alas pesästä. Sylvester päätyi Maian lemmikiksi ja kokemus oli opettavainen, heille molemmille ja lopulta myös kaikille tämän kirjan lukijoille. (Toivottavasti nämä Maiankin kirjat käännetään pian!) Tämä kommunikointi on täynnä rakkautta. Meinasi mennä aamukahvi väärään kurkkuun kun silmät kostuivat kyyneleistä tätä lukiessa. Samoin kävi telkkätytön tarinan kanssa, joka julkaistiin Hiljaisen Viisauden Voimassa numero 5.

Ote Sylvester-kappaleesta Maia Kincaidin kirjasta "Learning To Love":

Okei, Sylvester, kerro meille miten sinä löysit minut ja miten kaikki alkoi.

Minun äitini pudotti minut alas pesästä, se on totta. Hän ei halunnut minun kärsivän pidempään kuin oli tarpeellista, ja halusi antaa ravintoa sisaruksilleni, se olisi hyödyllisempää. Minä ymmärrän äitiäni täysin ja me sanoimme toisillemme hyvästit.

Sylvester, ennen kuin jatkat, voisitko ystävällisesti selittää hieman tarkemmin miten tämä homma toimii? Tämä on niin vaikea käsite ihmisille. Olen varma, että monet ihmiset tahtoisivat tietää tästä lisää.

Kyllä, voin tehdä niin. Meille tämä on päivänselvä asia. Vanhempani näkivät heikkouteni heti alusta alkaen, kuoriutuessani munasta. Mutta he pitivät minut jonkin aikaa oppiakseen tuntemaan minut ja varmistuakseen siitä, että se, mitä he näkivät olisi oikeasti haaste, joka estäisi minua selviämästä elämässä. Tässä ei ole kyse siitä, pitivätkö me minusta vai eivät: heidän vain todellakin täytyy tarkkailla lapsiaan huolellisesti ja olla täysin realistisia heidän mahdollisuuksiensa suhteen. Jos olisin ollut ainokainen, he olisivat ehkä pitäneet minut pesässä kauemmin, mutta koska olemassa oli muita, minä olin riski. Kaikki, mitä he antoivat minulle rajoitti toisten mahdollisuuksia.

Me ajattelemme, että meidän lajimme selviäminen on kaiken avain. Näetkös, tiedämme, että kaikki linnut, kaikki elävät olennot, ovat yhteydessä toisiinsa ja ovat riippuvaisia toisistaan. Me näemme meidän lajimme tavallaan yhtenä organismina, meidän on ajateltava koko organismin vahvuutta.

Pidämme myös mielessä, että joku sellainen kuin minä ei olisi hyvä ehdokas suvunjatkajaksi siinä tapauksessa että selviytyisin. Minä osoitin fyysistä heikkoutta ja se vaarantaisi lajimme pitkässä juoksussa. Niinpä on parasta pistää asia kerrasta poikki, tunteilematta. Minä ymmärsin täysin enkä ollut yllättynyt äitini työntäessä minut ulos pesästä jalallaan. He antoivat minulle hieman ruokaa uudessa paikassani maassa ja toivottivat minulle onnea. Minä kiitin heitä tientenkin.

Sylvester, millainen heikkous oikein oli kyseessä?

Minun nokkani kasvoi eri suuntiin. Sinä et nähnyt sitä ensin, koska sinun silmäsi eivät ole oppineet näkemään tällaisia asioita. Sinun silmissäsi minä näytin täysin terveeltä lintuvauvalta. Sinä ihmettelitkin miten minun äitini voi tehdä sellaista. Mutta minun äitini huomasi heti kun tulin ulos munasta, että minun pieni nokkani oli jo kasvamassa kahteen eri suuntaan.

Mitä sinun äitisi ajatteli?

Äiti, mitä sinä ajattelit? (Sylvesterin äiti tuli hetkeksi mukaan keskusteluun tässä kohtaa.)

Tämä pienokainen kosketti minua. Oli vaikeaa antaa hänen mennä. Mutta minä myös tunsin hyvin voimakkaasti, että aika oli käymässä vähiin ja että minä vahingoitin toisia antamalla hänelle ruokaa. Minun oli pakko tehdä se. Siinä kaikki. Me päätimme antaa hänelle ruokaa niin pitkään kuin pystyimme.

Emme olleet varmoja myöskään jos tämä oli jotakin tarttuvaa. Meidän on oltava tarkkoja. Se voi olla erityisen vaikeaa kun yksikään pienokaisista ei selviä. Mutta me jatkamme tekemällä mitä me osaamme: elämällä.

Sylvester, olitko sinä peloissasi kun sinut pudotettiin pesästä?

En, minä vain heiman hätkähdin. Mutta se tuntui "ilmavalta" ja minä tunsin oloni alastomaksi. Me puhuimme siitä enkä minä ottanut asiaa millään tavalla henkilökohtaisesti. Ymmärrämme näitä asioita vaistonvaraisesti ja meillä kaikilla on sama päämäärä. Meidän päämäärämme on olla terveempi, terveellisin, vahvin perhe, mitä ikinä voimme olla. Kun sanon "perhe" minä puhun meidän tietystä lajistamme tai eläintyypistämme - eläimistä itsestään ja elämästä. Me olemme täällä ensisijaisesti ja etupäässä perheenä.

Mieleeni tulee heti kysymys siitä, että mitä jos sellaiset yksilöt, jotka eivät ole parhaita lajinsa edustajia jatkavatkin sukuaan.

Totta. Meillä on aivan yhtä voimakas lisääntymisvietti kuin teillä ihmisillä. Joskus tämä halu jyrää korkeimman hyvän yli, mutta salli minun sanoa, että meidän standardimme lajillemme ovat erilaisia kuin teidän standardinne ihmisille. Salli minun myös sanoa, että lajit joiden kanssa ihmiset ovat tysökennelleet, kuten koirat, ovat täysin erilaisia kuin mitä ne olisivat jos heidät olisi jätetty rauhaan, mutta mitään vahinkoa ei ole tapahtunut, ei ainakaan kovin suurta ongelmaa. Luonto tulee aina hakemaan tasoitusta, palauttaakseen oman tasapainonsa.

Joka tapauksessa, sinun huolesi, silloin kun olin vielä pieni lintu, oli se, että minut heitettiin ulos pesästä ja hylättiin. Tunsinko minä itseni hylätyksi, pahoinpidellyksi, surulliseksi tai yksinäiseksi? Ei, en tuntenut. Minusta tuntui lähes siltä kuin olisin lentänyt kun minä tein ensimmäisen villin matkani maahan. Se oli aika siistiä! Kuten sanoin, minä tunsin ilmavirran ja tunsin oloni alastomaksi.

Muistan mitä vanhempani sanoivat ja se tuntui niin todelta vaistonvaraisesti, että minä juhlin sitä. Minusta tuntui kuin olisin tekemassä jotakin parasta ja hyvää minun lajilleni tekemällä tämän uhrauksen. Mutta salli minun myös selittää, että minä elän aina tässä hetkessä, joten tiesin, että seikkailuni olisi vasta alussa. En ollut kuollut ja sitä paitsi, minä en pelkää kuolemaa. Itseasiassa minä pidän sitä kotinani. Minut vain yksinkertaisesti lähetettiin Kotiin ja sain uuden mahdollisuuden. Se ei ole suuri juttu, jopa pienempi juttu kuin se, että lähetetään koulusta kotiin, koska minä tiesin, ettein minä ollut pulassa, etten ollut tehnty mitään vääräää.

Ei, en ollut peloissani. Minä en ollut stressaantunut. Minä en tuntenut itseäni pahoinpidellyksi tai hylätyksi. Tunsin innostusta! Olin innokas näkemään mitä tapahtuisi seuraavaksi, ja miten minä matkaisin kotiin. Olisiko se kissan viekkaus, vai koiran raju leikkisyys, vai kanssalinnun poikasten ruokinta, joka veisi minut kotiin? Tai olisiko se sitten jotakin ihan muuta, jokin aivan toisenlainen ihme. Siinä vaiheessa minä näin sinun hitaasti kävelen paikalle ja sinä poimit minut käsiisi.

Veit mnut kotiisi ja aloit ruokkia minua kuin olisit minun äitini. Pelkäsit, että minut oli tönäisty alas pesästäni vahingossa ja päätit ettet ota minua lemmikiksi vaan yritit valmistaa minua luonnolliseen elämään. Sillä välin minun nokkani kasvoi enemmän vinoon ja sinä huomasit tämän olevan minulle haasteellista. Siitä huolimatta sinä yritit opettaa mnua syömään luonnollisesti, kuten minun äitini olisi tehnyt.

Sitten eräänä päivänä minä katosin terassilta siellä missä asuin kanssasi. Muistan sinun surullisuutesi ja huolesi, mutta myös sinun hyvät toivotuksesi uudelle elämälle. Se, mitä et tiennyt oli se, että minä en yrittänyt lähteä mihinkään. Minä leikin kuistilla aivan normaalisti, kun yhtäkkiä huomasin, etten enää ollutkaan kuistilla. Kun pyrin etsimään tietä takaisin, minä loukkasin siipeni siinä touhussa ja lopulta odotin kärsivällisesti etuovella sinua tuomaan minut takaisin sisään. Minä kutsuin sinua ja kuuntelin. En koskaan unohda sitä kun näin sinun avaavan oven ja katselevan ympärillesi, että mitä oikein oli tapahtumassa, kun yhtäkkiä huomasit minut katsomassa ylös sinuun, siipi maassa ja kaikkea. Sinä avasit minulle oven ja niin minä aloitin elämäni sinun lemmikkinä.

Salli minun sanoa, etten tullut takaisin tullakseni pelastetuksi kuolemanpelossa. Kuten sanoin aiemmin, minä olisin ollut onnellinen päästessäni Kotiin, mutta sitten, minä huomasinkin tässä elämässä ihmisten kanssa jotakin kiehtovaa ja minä halusinkin kokea sitä lisää, se oli minusta melko taianomaista.

Sinä otit minut kotiisi ja siinä se - minusta tuli lemmikkisi ja minä rakastin sitä! Minusta oli ihanaa kilpailla huomiosta sinun papukaijasi kanssa, oli kivaa tallata edestakaisin sen kanssa ja nautin siitä, että opin jotakin sinun puhumastasi ihmisten kielestä. Matkustin jopa sinun kanssasi tämän mantereen päästä toiseen ja tapasin monia muita ihmisiä. Se oli kaikkein suurin seikkailu! Olen kertonut monia tarinoita vanhemmilleni. He olivat niin ihmeissään ja niin ylpeitä. He olisivat olleet ylpeitä myös, jos olisinkin mennyt Kotiin, mutta sen sijaan minulla oli uskomaton kokemus joka lisäsi heidän ja myös koko lajimme ymmärrystä, sen lisäksi, että minulla oli kovin hauskaa. He tuskin pystyivät ymmärtämään monia niistä asioista joita koin, mutta he yrittivät parhaansa.

Haluan kiittää sinua, nainen, ja kiittää ihmisä kaikkialla maapallolla heidän kiinnostuksestaan meidän elämäämme kohtaan. Olkaa ystävällisiä ja ymmärtäkää, etteivät minun vanhempani ole ilkeitä tai julmia. Tämä on sopimus jonka me kaikki teimme. Me teidämme, että meidän selviytymisemme riippuu tietyistä standardeista niin luonteenpiirteirteissämme kuin fyysisessä olemuksessammekin. Me katsomme uusia kehityssuuntia kiinnostuksella ja kärsivällisyydellä, mutta myös varovaisuudella. Uudet luonteenpiirteet voivat olla hienoja asioita, mutta niiden pitää olla tasapainossa Korkeimman Hyvän kanssa meidän kaikkien kannalta, muutoin ne eivät tue meidän jatkuvuuttamme pitkällä tähtäyksellä. Mikä on hyvä muutamille ja harmillinen kaikille muille lajin edustajille kokonaisuutena.

Tunnen yhä suurta arvostusta ja intoa sisälläni kun ajattelen tätä seikkailua! Kiitos! Kiitos!

Maia Kincaidin sivuilla on kuva Maiasta Sylvester kädessään.

Kissan edellinen elämä ja unimaailma

2011-06-17T16:49:00.000+03:00

Kissa paljastaa edellisen elämänsä roomalaisena kenraalina muttei uneksi siitä

Alkuperäinen artikkeli löytyi New Jerseyn uutisista.

Seuraava on eläinkommunikoija Catherine Fergusonin kolumnista.

Minun 9-vuotias Lotus-kissani elää hyvää elämää nukkuen ja syöden kaiken päivää. Minun kysymykseni on seuraavanlainen: Sillä on taipumusta naukua ja heilua kovasti unissaan. Olen aina pohtinut, josko se käsittelee silloin edellisiä elämiään. Voiko asia olla näin?

Lotus kertoo minulle, että sinä olet erittäin viisas, yleisesti. Mutta samantien hän lisää, että tällä kertaa sinä olet hakoteillä. Hän myöntää eläneensä joskus roomalaisena kenraalina, mutta se ei ole se, mitä hän unissaan tarkkailee.

Sen sijaan, hän käy läpi säännöllisesti suuria seikkailuja eläinmuodossa. Hän on tiikeri, tai joskus joku toinen iso kissa, joka vaanii ja loikkaa saaliinsa kimppuun. Hän on ylpeä saadessaan kiinni vaikeasti napattavaa, mutta herkullista ja tuoretta ruokaa.

Unet ovat mahtavaa ajanvietettä ja niissä hän voi tehdä asioita, jotka ovat mahdottomia saavuttaa hänen päivittäisessä elämässään. Vaikkei hän olisikaan sisäkissa, hänen olisi silti vaikea onnistua saalistuksessaan näin menestyksekkäästi, kuin hän tekee unissaan.

Valveilla ollessaan hän usein haaveilee näistä saavutuksistaan. Unessa ollessaan hän manipuloi mentaalisia kuviaan niin, että saavuttaa saaliinsa 99 prosenttisesti.

Lotus haluaisi sinun lisäävän tuoretta ruokaa hänen diettiinsä. Se voisi vaikka sisältää juuri valmistettuja aterioita. Helpommalla pääset, jos teet isomman annoksen ja pakastat ne sitten pienissä erissä.

Hän ilahtuisi myös ruokapalapelistä. Lelusta, johon kätket pieniä ruuan palasia erilaisiin lokeroihin ja lemmikki voi sitten käyttää tuntikausia näiden palasien etsimiseen. Kysäisepä näitä ruokapalapelejä vaikka läheisestä lemmikkikaupastasi.

Tässä vaiheessa tämä nainen ei aio paljastaa mitään yksityiskohtia hänen edellisestä elämästään roomalaisena kenraalina. Ehkäpä haluaisit kysyä minulta hänen menneisyydestään joskus tulevaisuudessa, kun hän on sillä tuulella, että tahtoo puhua siitä.

Catherine Ferguson, eläinkommunikoija

(Ota yhteyttä Catherine Fergusoniin osoitteessa petpsychic7@yahoo.com. Jos tahdot julkaistun tulkinnan lemmikistäsi, lähetä eläimen kuva, nimi, ikä, sukupuoli, rotu ja kysymyksesi osoitteeseen: Waterfront Weekly, 30 Journal Square, Jersey City, NJ 07306.)

Minun nimeni on Bozo

2011-06-04T14:59:00.001+03:00

Lisa Fraserin blogi 25.1.2011.

Tämä on hyvä ystäväni Bozo. (Kuva linkin takana.) Hän oli naapurini monien vuosien ajan, eikä hän pelkästään näytä samalta kuin Bart, hänellä on myös joitakin yhteneväisyyksiä hänen kanssaan. Esimerkiksi, Bozon oli aina pakko juoda vettä valuvasta vesihanasta – Bozo tekee samoin. En ole koskaan tuntenut toista kissaa joka tekisi näin, vaikka tiedänkin että sellaisia varmasti on olemassa muuallakin. Meille saattoi tulla soittoja kaupungin taholta, että meillä oli vesivuoto, mutta se on vain yksinkertaisesti se seikka, että Bart pakotti meidät jättämään vasaisen vesivirran vuotamaan hänelle kylpyhuoneeseen. Bozon äiti kääntää sen päälle ja pois päältä häntä varten. (Hänellä on paremmat rajat kuin meillä oli.)

Ja Bozo oli Bartin ainoa ystävä. Eräänä päivänä minä huomasin nämä kaksi ottamassa aurinkoa tyhjällä etuterassilla. Jos Bart olisi nähnyt minut, se olisi välittömästi kääntynyt Bozoa kohti ja tämä 19-vuotias soturi olisi heti ruvennut rähisemään yllättyneen ja nuoremman ja vahvemman kissan kanssa. Bozon luonne on paljon rauhallisempi kuin Bartin oli. Tässä kohtaa he eivät ole samankaltaisia. Itseasiassa, tässä kuvassa, hän pyytää minua rapsuttamaan vatsaansa – jotakin mitä Bart ei olisi koskaan sallinut tehtävän.

Kun ensin tapasin Bozon, olin hieman tympääntynyt sen nimestä. Kuka antaa kissalleen nimeksi Bozo? Tyypillisesti me annamme eläinystävillemme mukavia ja jalolta kuulostavia nimiä ja sitten jatkossa käytämme monenlaisia eri lempinimiversioita. Ne meistä, jotka rakastavat kovasti lemmikkejään ovat täynnä rakkautta heitä kohtaan ja sen seurauksena meidän eläinystävämme saavat hassuja lempinimiä.

Olin siis todella yllättynyt, että tämä hurmaava äiti, joka oli Bozon ihminen, olisi valinnut tuollaisen omituisen nimen niin hienolle kissalle. Hän kirjoittaa muutamaan paikalliseen sanomalehteen ja kysyi minulta yhtenä päivänä, jos olisin kiinnostunut haastattelusta. Alkuvalmisteluna sitä varten hän tahtoi minun kommunikoivan Bozon kanssa – saadakseen selvyyttä siihen, että miten eläinkommunikointi toimii ja saadakseen myös hieman selville mitä kissa miettii.

Yksi hänen kysymyksistään oli: “Haluatko tulla kutsutuksi Unoksi vai Bozoksi?”. Sille annettiin alunperin nimeksi Uno, ja olin itsekin innokas kuulemaan vastauksen tähän, sillä itse olin kutsunut sitä Zoksi jo vuoden verran. En pystynyt sanomaan ääneen Bozo.

Olin yllättynyt kissan vastauksesta. Se kertoi pitävänsä nimestä Bozo eniten. Hän sanoi ylpeänä: “Pidän Bozosta. Se on nimeni!” Siinä vaiheessa tajusin, että se olin minä, jonka oli hieman aika tarkastella itseään. Bozo on kissa. Sillä ei ole mitään käsitystä niistä asioista, mitä tähän nimeen liitetään. Hän ei tiedä, kuka Bozo-klovni edes on. Hän on kissa joka pitää oman nimensä äänestä kun ihmiset kutsuvat sitä. Hän on ylpeä siitä.

Bozon äidin ystävä oli antanut sille lempinimen. Kissa oli immarreltu ja tunsi, että tämä ihminen rakasti häntä hyvin paljon. Se loi heidän välilleen aivan erityisen siteen ja hän piti Bozo-nimeä parempana ja halusi kaikkien ihmisten kutsuvan itseään sillä nimellä.

Tajusin välittömästi millainen snobi minä olin ollut. Tässä minä halusin suojella häntä hänen nimeltään, kun todellisuudessa hän rakasti nimeään, sen ääntä ja sitä miltä se tuntui hänestä. Tähän päivään saakka olen kutsunut häntä ainoastaan hänen itse haluamallaan nimellä.

Se on hyvä oppiläksy meille kaikille. Eläimet ovat paljon viisaampia kuin me luulemme. Eivätkä he tuomitse. Meillä kaikilla on myös henkinen nimi. Niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Meille hyvin harvoin annetaan se nimi kun olemme maanpäällisessä kehossamme. Yksi esimerkki tästä on hyvä ystäväni Zeke. Hän kysyi, ollessaan henkimaailmassa, että jos hän tulee syntymään kehoonsa maan päälle, voisiko hän säilyttää henkisen nimensä. Me kaikki suostuimme. Hänen nimensä sopii hänelle ja hän rakastaa sitä.

Nyt minä usein hoidan Bozoa kun hänen äitinsä on lomalla. Meillä on hauskaa ja minä odotan aina yhteisiä hetkiämme tämän pienen mestarin kanssa, joka opetti minulle niin suuren opetuksen.

Millaista on Sateenkaarisillan toisella puolella?

2011-06-04T01:33:00.001+03:00

Eläinkommunikoija Charles Pedenin blogi, 27.5.2011.

Millaista Toisella Puolella on, lemmikeillä, jotka ovat ylittäneet Sateenkaarisillan?

Koska en ole eläin, enkä ole myöskään siirtynyt rajan toiselle puolelle, voin vain antaa tietoa, mitä saan eläinkumppaneiltamme, jotka ovat jättäneet fyysisen olotilansa taakseen. Nämä tiedot perustuvat omiin kokemuksiini ja lukemattomiin tulkintoihin ja minun kokemuksiini omien eläinteni kanssa.

Yksi asia, joka näyttää säilyvän muuttumattomana on se, että meidän eläimemme ja meidän ihmisrakkaamme sijaitsevat paikassa, missä he kykenevät olemaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja samaan aikaan he pystyvät myös tarkkailemaan meitä.

Paras tapa kuvailla toista puolta, “taivasta” tai “sateenkaarisillan toista päätä”, on kuvitella se rinnakkaisuniversumiksi, sellaiseksi, jossa ei ole “elämää” tai “kuolemaa” sellaisena kuin me ne näemme. Se näyttää olevan enemmänkin tunnemaailma, kuin fyysinen maailma.

Vaikka se saattaa vaikuttaa kaukaiselta paikalta, se kuitenkin näyttäisi olevan aivan tässä, se vain värähtelee eri tasolla.

Yksi suurimmista haasteista toisen puolen kuvailussa on se, että harva, jos kukaan, on selvinnyt matkasta sinne ja palannut takaisinkin fyysiseen kehoonsa kertomaan siitä ja mistä me tiedämme, kuvaileeko kyseinen yksilö juuri toista puolta, tai vain pientä osaa siitä. Se on vähän kuin kuvailisi taloa, vaikkei olisi käynyt muualla kuin autotallissa.

Usein vertaan sitä siihen, että jos pitäisi kuvailla jotakin väriä sokealle ihmiselle, joka ei ole koko elämänsä aikana nähnyt. Miten voisit kuvailla maisemaa, jos toisella ei ole mitään tarttumakohtaa siihen asiaan.

Pitääkseni tämän niin tarkkana kuin mahdollista, minä yksinkertaisesti pysyn asioissa, joiden tiedän olevan totta ja tarkkaa. Minä jätän tämän asioiden “maalailun” toisille ja keskityn siihen, mitä minä tiedän tästä “maalauksesta” ihan itse.

Kun ensimmäisen kerran huomasin psyykkiset kykyni, ensimmäinen asia, joka minulle valkeni oli se, että etsiessäni kontaktia maanpäältä poistuneisiin perheenjäseniin, eläimet tulivat jatkuvasti esille. En pyytänyt niitä tulemaan esiin. En yrittänyt ottaa yhteyttä eläinten henkiin, mutta jatkuvasti, kun otin yhteyttä kuolleeseen isovanhempaan, vanhempaan tai rakkaaseen, eläin tuli aina mukaan keskusteluun.

Siinä ei ollut kyse pelkästään siitä, että olisi viitattu tiettyyn eläimeen kyseisen henkilön suunnalta, vaan kyseessä oli aivan erillinen sielu – kuolleen eläimen sielu. Muistan selkeästi ensimmäisen eläimen, joka tuli tulkinnan aikana esille. Työskentelin Benicassa kirja- ja lahjatavarakaupassa, jossa oli myynnissä kaikkea metafysiikkaan liittyvää ja kaksi sisarusta tulivat kuulemaan tulkintaansa. He halusivat tehdä sen yksi kerrallaan ja kun aloittelin ensimmäisen sisaruksen kanssa, hänen haluamansa aiheen parissa, minä näin mustan koiran. Kuvailin eläimen ja näin, että nainen innostui asiasta, nousi ylös ja kutsui siskonsa paikalle sanoen, että Shadow (musta labbis joka oli kuolllut muutamaa vuotta aikaisemmin, on tullut tapaamaan häntä). Niin sisko tuli myös paikalle, istui alas ja minä jatkoin kanavoimalla kuollutta eläintä ensimmäistä kertaa.

Muutaman seuraavan kuukauden aikana minä otin säännöllisesti yhteyttä edesmenneisiin eläimiin ja seitsemän kuukauden päästä huomasinkin, että elävät eläimet voivat kommunikoida aivan samoin telepaattisesti, mutta se on sitten toinen juttu.

Nykyään minä säännöllisesti varoitan ihmisiä, että heidän ei pidä hämmästyä, jos joku tai kaikki eläimet joiden kanssa he ovat joskus olleet tekemisissä pyrkivät ottamaan kontaktia tulkinnan aikana.

Tänä aamuna, puhuessani elävän koiran kanssa, toinen koira tuli mukaan keskusteluun, ja se oli rajan toisella puolella. He eivät millään tavalla tunnu eroavan elävistä, elleivät he varta vasten kerro minulle, että he ovat kuolleet ja että minulle vielä näytetään mitä heille tapahtui.

Kuvittele, että sinä puhut kännykkääsi ajaessasi autoasi. Sinä olet sielu ja autosi edustaa fyysistä kehoasi. Kun sinä poistut autosta ja jatkat keskusteluasi phelimessa, sinä et kuulosta tai tunnu yhtään sem kummemmalta, loppujen lopuksi sinä et ole sinun autosi, sen enempää kuin sinun kehosikaan.

Eläimet, jotka ovat poistuneet keskuudestamme, pystyvät olemaan vuorovaikutuksessa meidän muiden eläintemme kanssa, jotka ovat rajan takana niin ikään, aivan kuten meidän ihmisrakkaidemme kanssa. Ei ole merkitystä silläkään, ovatko he koskaan tavanneet elämänsä aikana. Esimerkiksi sinun isoisäsi, joka kuoli 30 vuotta aikaisemmin, voi olla yhteyksissä koiran kanssa, jota hän ei ole henkilökohtaisesti tavannut ja joka on ollut rajan toisella puolella vain lyhyen aikaa.

Eläimet jotka ovat fyysisesti luonamme pystyvät näkemään ja olemaan yhteydessä rajan takana olevien sielujen kanssa, siitäkin huolimatta he yhä surevat fyysisen läsnäolon menettämistä, vaikka he pystyvätkin olemaan yhteydessä kuolleiden eläiten kanssa.

Eräs suosikkiesimerkeistäni tästä asiasta tapahtui Floridassa. Olin Vero Beachillä ja pooloklubilla, tiloissa missä hevosia pidetään. Minua pyydettiin kommunikoimaan yhden hevosen kanssa. Kysymys, jonka sen ihminen esitti oli “Kaipaatko sinä Cooperia?” Minulla ei ollut aavistustakaan kuka Cooper oli käännyin hevosen puoleen, ja kun kysyin siltä kaipaako se Cooperia, se vastasi “en”. Nainen näytti yllättyneeltä ja kysyi minulta miten oli mahdollista, ettei se kaivannut Cooperia? Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuka Cooper oli, ja pyysin hevosta kertomaan minulle kuka Cooper oli ja miksi hänellä ei ollut häntä ikävä – luulin että kyseessä olisi valmentaja tai jotain. Hevonen vastasi, että Cooper oli toinen hevonen joka oli neljävuotias edellisenä vuonna kun se kuoli syöpään. Ja hän huomautti, ettei Cooper ole kuolemansa jälkeen poistunut tallistani, niin että miksi minulla olisi ikävä sitä? Siihen nainen reagoi yllättyneesti ja iloisestikin, koska minä sain niin paljon yksityiskohtia selville ja hän vahvisti, että niin asian laita oli.

Joitakin yleisimpiä kysymyksiä, joita minulle esitetään ovat:

Voivatko minun eläimeni, jotka ovat yhä täällä, nähdä eläimiä, jotka ovat toisella puolella?

Vastaus on: kyllä.

Voivatko minun eläimeni tulla luokseni takaisin uudelleen syntymällä ja viettää toisen elämän luonani?

Vastaus on usein ei, näyttää siltä, että meidän rakkaamme haluavat jäädä henkimaailmaan kunnes me olemme valmiita liittymään heidän joukkoonsa. Tämä tekee kierrosta täydellisen ja kaikki osapuolet pääsevät osallisiksi. Lisäksi näyttää siltä, että eläimet kärsivät samoista ongelmista kuin mekin edellisten elämien muistamisen suhteen, niin että takaisin tuleminen luoksemme näyttäisi heidän kantiltaan vain uudelta alulta, ja he muistaisivat vain vähän, jos lainkaan sen, että ovat olleet luonamme aikaisemmin.

Kuitenkin, usein meidän menneet lemmikkimme vaikuttavat uusien lemmikkiemme käytökseen tai niiden, jotka ovat jääneet vielä luoksemme, ja me voimme sillä tavoin nähdä pilkahduksia heidän persoonallisuudestaan, se on vähän samankaltainen tilanne kuin se, että minä kanavoin jotakuta ihmistä toiselle ja minä käytän sanoja ja elekieltä, jotka olivat ominaisia tälle kyseiselle ihmiselle. Toisin sanoen, on mahdollista, että uusi eläin kanavoi edellisen, jo edesmenneen eläimen käytöstä.

Usein minulta kysytään, josko kuolleet eläimemme ovat kateellisia uusista kotonamme olevista lemmikeistä.
Se mitä kuulen, on se, että sinun poistuneet eläimesi ovat onnellisia kun sinä olet onnllinen ja että he eivät halua kieltää toiselta eläimeltä sinun kanssasi elämisen riemua. Tämä on etenkin totta eläinten kanssa jotka on adoptoitu eläinsuojista tai pelastettu rankoista tilanteista.

Eläimet jotka ovat toisella puolella kykenevät näkemään, kuulemaan ja tuntemaan kaiken ja mitä tahansa me ikinä käymme läpi. Yksi harjoitus, joka auttaa tämän vahvistamisessa on seuraavassa.

Mene johonkin tiettyy paikkaan tai keskity johonkin tiettyy esineeseen ja samalla kun keskityt tähän esineeseen tai aktivitettiin, keskustele edesmenneen eläimesi kanssa. Pyydä heitä luoksesi ja sano, että haluat kertoa heille kuinka paljon rakastat heitä… Yksinkertaisesti juttele heidän kanssaan aivan kuin he olisivat seisomassa suoraan edessäsi.

Myöhemmin, ota yhteyttä minuun tai johonkin toiseen tunnettuun eläinkommunikoijaan ja kysy häneltä seuraavaa:

Jokin aika sitten kävin keskustelun kuolleen lemmikkini kanssa. Olin tietyssä paikassa ja keskittynyt tiettyyn esineeseen tai aktivitettiin samalla kun puhuin tämän edesmenneen lemmikkini kanssa. Vahvistaakseni sen, että eläin on kuullut minua, voitko sinä kertoa minulle, että missä minä olin, mihin olin kiinnittänyt huomioni tai että mitä olin silloin tekemässä?

Tämä on voimakas vahvistus siitä, että edesmenneet eläimet pysyvät yhteydessä meihin ja ovat tietoisia siitä mitä me teemme ja sanomme heille.

Esimerkiksi:

Eräs herra jokin aika sitten otti vaarin neuvostani ja meidän ensimmäisen tulkintamme jälkeen (jossa otin yhteyttä edesmenneeseen koiraan) hän meni tiettyyn paikaan ja teki tiettyjä asioita ja puhui hänen kuolleelle lemmikilleen.

Muutaman päivän päästä mies otti yhteyttä minuun ja kysyi, että missä hän oli ja mitä hän oli sanonut hänen lemmikkinsä hengelle ja että mitä hän teki?

Koira näytti minulle puistomaisen näkymän, luonnonpuiston, ei kaupunkimainen puisto, missä on ihmisten tekemiä istutuksia, vaan sellainen, jossa asiat olivat luonnontilassa. Sitten näin miehen napsimassa kuvia kamerallaan, ja mikä erityisesti kiinnitti huomiotani oli se, että mies otti kuvia pilvistä.

Kun kerroin yllä olevat asiat miehelle hän alkoi kyynelehtiä, sillä tämä oli se vahvistus, jota hän haki. Hän oli mennyt läheiselle luonnonsuojelualueelle ja siellä ollessaan hän oli ottanut kuvia pilvistä, samalla kun jutteli hänen jokin aika sitten kuolleen koiransa kanssa.

Minulta kysytään säännöllisesti “sattuuko minun eläimeeni vielä?”. Jättäessään fyysisen ruumiinsa taakseen henki on täysin kipuvapaa. He voivat kuitenkin kokea tunnetason kipua/särkyä ja mitä rauhallisempia me olemme heidän siirtymisensä suhteen, sitä helpompaa heidän on olla henkimaailmassa lähellämme.

Esimerkiksi:

Olet huolissasi eläimesi terveydestä ja vietä hänet eläinlääkäriin, missä eläinlääkäri kertoo sinulle, että sinun eläimesi tarvitsee leikkauksen. Sinä annat luvan leikkaukseen ja sitten tapahtuu pahin – eläimesi kuolee kesken operaation.

Sinun eläimesi ei käytä tätä sinua vastaan, sillä sinä toimit hyvässä uskossa ja sinä teitä mitä sinä ajattelit olevan parasta pidentääksesi elämää. Sama pätee myös onnettomuuksiin, väärän lääkkeen antamiseen jne. Se, mikä on tärkeää, on intentio.

Joskus ihmiset kysyvät minulta, että jos he muuttavat pois eläimelle tutusta kodista, niin jääkö eläin tuttuun, vanhaan kotiin vai eksyvätkö he yrittäessään etsiä uutta kotiaan?

Kun eläin on siirtynyt toiselle puolelle, sen liikkuminen on yhtä helppoa kuin ajatteleminen ja se voi kulkea pitkiä matkoja pienin tai olemattomin ponnisteluin. Yhteyden ottaminen sinuun tai jos sinä muuttaisit heidän kuolemansa jälkeen, sinun löytäminen ei olisi sille mikään haaste. He eivät jää jälkeen, eivätkä kummittele vanhassa kodissa.

Yksi vaikea aihe monille on sen tietäminen, että milloin on aika sanoa hyvästit rakkaalle, jonka terveys pettää.

Peukalosääntöni on seuraava; jos eläin olisi villinä luonnossa oman lajinsa keskellä, pystyisivätkö he hankkimaan ruokaa, suojaa ja puolustamaan itseään, tai pysyttelemään lauman mukana tai jahtaamaan saalistaan? Jos vastaus on ei, on aika miettiä vakavasti asiaa ja pohtia syitä fyysisen elämän jatkamiseen.
Eläimet eivät pelkää kuolemaa, he pelkäävät kipua ja kärsimystä.

Otan mielelläni vastaan kysymyksiä tästä aiheesta ja teen parhaani selveentääkseni asiaa tai vastatakseni lisäkysymyksiin koskien eläimiä, jotka ovat siirtyneet toiselle puolelle tai että millaista heillä siellä on.

Lisätietoa kirjoittajasta: http://www.charlespeden.com/.

Syntyvätkö eläimet uudestaan?

2011-06-01T23:42:00.006+03:00

Kuthumin kanavointi, Spirit Library-sivuilta.

Kuthumi tervehtii teitä jälleen. Minulta on pyydetty tällä kertaa vastausta kysymykseen:

“Elävätkö eläimet monia eri elämiä, kuten ihmisetkin?”

T'ämä on mielenkiintoinen kysymys ja se kiinnostaakin monia. Ensin minun on kerrottava teille, että eläimillä on tietoisuus.

Joillakin lajeilla on kehittyneempi tietoisuus kuin toisilla. Kaikki käytösmallit pohjautuvat DNAhan ja tietoisuuteen. Ihminen on usein ajatellut, että alkuaineet, kasvit, mineraalit ja eläinkunta ovat häntä alempana. Kaikki ovat kuitenkin osa luomistyötä ja kaikilla niistä on tietoisuus.

Kaikki elämänmuodot ovat Jumalan silmissä arvokkaita.

Vastaus kysyttyyn kysymykseen on kyllä. Tutuin esimerkki minkä voin antaa teille, on koira, usein luotettavaksi kumppaniksi sanottu. Koiran sielu kehittyy jokaisen eletyn elämän kokemuksien myötä. Koiran kehittyessä elämiensä aikana, se usein luo läheisen suhteen ihmisen kanssa, usein useamman kuin yhden kanssa. Koska koira ei voi puhua sinun omaa kieltäsi, se kommunikoi energiansa ja kasvojensa ilmeiden avulla.

Muista, että minä käytän koiraa tässä esimerkkinä. Sinä usein tunnet koiran energian. Sellainen yksilö, joka on kehittynyt, luo rauhallisen energian kun rapsutat sitä antaen kätesi kulkea sen turkilla. Vanhemmat ihmiset saavat usein hyvää energiahoitoa eläinten kautta, he rauhoittuvat ja tuntevat olonsa rauhaisaksi kehittyneen eläimen läsnäollessa. Ne, jotka ovat voineet huonosti, parantuvat usein paljon nopeammin kun koira on ollut lähistöllä ja läsnä.

Koiralla on hyvin uskollinen luonne niitä kohtaan, joita se pitää omana perheenään. Usein koira voi ottaa itseensä negatiivista energiaa sinun energiakentästäsi. Tietenkin, jos olemassa on paljon negatiivista nergiaa koira voi tulla ja tuleekin sairaaksi, ja joskus jopa jättää tämän tason taakseen johtuen valtavasta määrästä negatiivista energiaa, jonka se on “ladannut” sinusta. Monet eläimet työskentelevät energiatasolla, etenkin kotieläimet kissa ja koira.
Ne eläimet, jotka pysyvät luonnollisessa tilassaan, ne joita te kutsutte villieläimiksi, kehittyvät, mutta hieman hitaampaa vauhtia. Heidän tietoisuutensa ei ole niin kehittynyt, joten heidän huomionsa kiintyy selvitymiseen ja heidän lapsistaan huolehtimiseen.

Ja sitten jälleensyntymisaiheeseen. Antakaapa minun jatkaa tästä koiraesimerkistä.

Mitä kehittyneempi tietoisuus eläimellä on, sitä enemmän he pystyvät kommunikoimaan tunteidensa avulla. Tällä tarkoitan tietenkin tunnekehon tunteita. Rakkauden, surun, onnen tunteet, kysymykset, kuten “miksi, miksi sinä menet pois”, esimerkkinä. Myös hyvin syvät surun tunteet. Kaiken tämän koira pystyy kommunikoimaan sinulle, sinä näet sen fyysisillä silmilläsi ja tunnet sinun intuitiivisella energiakentälläsi. Niinpä, kun ihmisen ja koiran välinen suhde on läheinen, yhteys on muodostettu. Tämä on asia, jonka voit kokea toisen ihmisenkin kanssa. Te kutsutte sitä “sielunkumppanuudeksi”. Niinpä sinulla voi olla koira, kissa tai hevonen myös sielunkumppanina. Muista, että näin tapahtuu vain syvän ystävyyden ollessa kyseessä kehittyneen tietoisuuden omaavan eläimen kanssa.

Lisäksi, aivan kuten ihmiset päättävät ennen syntymäänsä näytellä osaa toistensa elämissä seuraavan inkarnaation aikana, niin eläimetkin voivat tehdä ihmisten kanssa. Eläin ei ehkä näytä samanlaiselta kuin sen edellisessä elämässä. Turkki saattaa olla esimerkiksi erivärinen. Se saattaa olla toista rotua. Silti he tapaavat ja side koiran ja ihmisen välillä vahvistuu. Molemmat tuntevat sisällään voimakasta “tuntemisen” tunnetta toista kohtaan. Tämä tapahtuu sielutasolla, joka on tietoisesti koettavissa “tietämisenä”. Molemmat ovat valinneet tämän.

Tämä on korkeampi tietoisuuden taso koiralle. Koira syntyy uudestaan valintansa kautta. Tällä tasolla elämänpolun kulku on tiedossa jo ennen inkarnaatiota. Elämäntilanteet ja olosuhteet asettavat koiran ja ihmisen yhteen juuri oikeaan aikaan molempien elämän kannalta. Sielunkasvu ja tarkoitus kulkee kulkuaan eteenpäin juuri niin kuin on tarkoitttukin.

Kaikki karma, jota ollaan velkaa toiselle, koetaan myös ja kuten toivomme, myös parannetaan. Niin että kuten näet, sielun kasvun kannalta kokemukset ovat samanlaisia niin ihmisillä kuin koirillakin.

Usein eläin syntyy uudestaan yhden ihmiselämän aikana. Saatat tunnistaa edellisen koiran käytöstä koirassa, jonka luulit kuolleen ja poistuneen luotasi.

Myös koirat muistavat kaikilla tasoilla, aivan kuten ihmisetkin muistavat, kun he menevät rajan toiselle puolelle. Aivan kuten sinä kannat sielusi “leimaa”, mukaanlukien tietyt luonteenpiirteet, niin tekee koirakin. Kertoessani tämän teille, katsoessani tätä, Lynette johtamassa tätä tulkintaa, näen lemmikkieläinten tulevan esiin vahvistamaan tämän, mukanaan myös rakkaita ihmisiänne, jotka ovat tulleet rajan toiselle puolelle. Kun he siirtyvät pois maanpäältä, he ovat kaikki samalla tasolla.

Ehkä tässä on ajankohtainen muistutus ihmiskunnalle kunnioittaa kaikkia elämänmuotoja. Kaikki pelaavat oman osansa tietoisuuden evoluutiossa, niin ihmisen kuin planeetan. Kun te valmistaudutte kohtaamaan Yhteyden vuoden, astuaksenne kunnioittamaan toisianne, pyydän teitä muistamaan kaikki elämänmuodot, jotka jakavat tämän planeetan kanssanne; alkuaineet, kasvit, mineraalit ja eläimet. Minä pyydän teitä kehittämään uuden tietoisuuden heistä. Tässä ei ole kyse vain teistä – ihmisistä. Ei tosiaan ole. Teidän täytyy alkaa herätä tietoisuuteen jakamisesta – kaikkien kanssa. Sillä se on osa Luojan suurta luomakuntaa.

Kuthumi

Copyright © 2011 Rev, Lynette Leckie-Clark - All rights reserved.
Voit vapaasti levittää tätä viestiä ystävillesi, mutta sitä ei ole tarkoitettu markkinoitavaksi.

_{___}_{___________________________}
Note: Jos Kuthumi tuntuu liian “henkiseltä” tai oudolta lähteeltä, älä ajattele sitä… Lue vain teksti sydämelläsi, ja ajattele, että se on joku tuttava, joka puhuu. Ei kannata aina takertua siihen, että asiat ovat sinusta omituisia, kuuntele enemmänkin sydämelläsi. Viesti saattaa upota sydämeesi silti, saat siitä irti jotakin, jos et tänään, niin ehkä muutaman vuoden päästä, kun elämänkokemuksia on kertynyt lisää. Kaikkea ei aina tarvitse ymmärtää täysin, silti voi lukea mielenkiintoisista asioista!

Anna kaikkien kukkien kukkia. Joku päivä saatat haluta laittaa tämänkin kukan maljakkoosi.

Kuthumin viestissä ei puhuta eläinkommunikoinnista, mutta tämä sama tieto on tullut esiin lukemattomien eläinkommunikoijien kautta. Ja tässä viestissä on asiaa energioista - ja hieman intuitiostakin. Yhteys sinun ja rakkaan lemmikkisi välillä on olemassa, monella eri tasolla. Älä koskaan epäile sitä!

Ja mitä kehittymiseen tulee, myös eläimet ovat maapallolla oppimassa erilaisia asioita, aivan kuten ihmisetkin. Toiset eläimet/ihmiset ovat henkisempiä kuin toiset. Me opimme omassa tahdissamme asioita, niin täällä kuin sitten “yläkerrassakin”. Tässäkään suhteessa eläimissä ja ihmisissä (tai kasveissa) ei ole minkäänlaista eroa. Kehitymme kaikki, elämä toisensa jälkeen.

Ketään ei voi tietenkään tuomita sen vuoksi, että tahtoo kehittyä ihan omaan tahtiinsa ja oppia erilaisia asioita eri järjestyksessä kuin sinä itse. Kaikki aikanaan, kukin toimii oman tyylinsä ja sielunsopimuksensa mukaan. Me olemme ehkä energeettisesti yhtä, muttemme samanlaisia.

Lea

Elämäntarkoituksia

2011-05-30T15:22:00.001+03:00

Laura Stinchfield, Santa Barbara Independet, 29.5.2011.

Lahjoja ja elämäntarkoituksia

Ilon levittäminen

Kysyn eläimiltäni: “Mikä on sinun elämäntarkoituksesi ja mikä on sinun lahjasi?”

Makia-kissa vastaa:

“Minun tarkoitukseni on auttaa sinua levittämään sanaa eläinten tietoisuudesta. Se auttaa sinua ymmärtämään eläinten kehoja ja sitä miten he tuntevat, niin että toiset ihmiset voisivat ymmärtää omia eläimiään ja heidän kehojaan. Jotkut ihmiset ja toiset eläimet sanovat, että minä näytän aivan enkelikissalta. Niinpä minä joka päivä mietin itsekseni ‘Kuinka rauhallisia enkelit ovat?’ ja sitten yritän tuntea heidän rauhansa omassa kehossani. Tämä on vaikeaa, koska maailma on hyvin stressaantunut juuri nyt. Minä kuitenkin edistyn. Tässä on hyödyllinen meditaatio kaikille, jotka taistelevat elämässään: ‘Minun kehoni on terve. Minä olen rauhassa.’”

Serafina-kissa sanoo:

“Minun tehtäväni elämässä on oppia miten hyödyllinen ja hieno minä olen. Se on sen oppimista, että miten nopeasti oikein voin juosta ja miten ainutlaatuinen minä olen yksilönä. En usko, että olen kokenut sitä toisessa elämässä. Minun lahjani on minun perheeni. Oi, se on maailman lahja minulle. Lahja sisälläni, mikä minulla on, on se, miten nopeasti olen jaloillani ja miten nopeasti minä opin itseluottamusta. Minulla on luultavasti enemmän tarkoituksia ja lahjoja; en vain ole vielä löytänyt niitä.”

Joey-kissa sanoo:

“Minun elämäntehtäväni on näyttää toisille, että se, että lääkäri kertoo sinulle, ettet voi tulla terveeksi ei tee siitä totta. Jokaisen yksilön sisällä on sisäinen voima. Jos rukoilet, ja uskot, että sinua autetaan, voit tuntea olosi paljon paremmaksi kuin mitä tunsit aikaisemmin. Minun lahjani on viisaus. Se kasvaa joka vuosi. Niin käy myös siitä syystä, että minun henkilöni käyttää aikaa minulle puhumiseen ja asioiden selittämiseen minulle. Sinä voit tuntea itsesi vanhemmaksi kehossasi, mutta voit silti tuntea iloa. On olemassa enkeli, joka katsoo minun perheeni perään. Se on suurin lahja. En usko, että hän on aina ollutkaan niin lähellä kuin hän on juuri nyt. Hän asuu puussa ulkona. Olen nähnyt hänen lepäävän siellä.”

Bean-kani sanoo:

“Minä tiedän, että elämäntarkoitukseni on olla sinun kanisi, niin että sinä voit pitää hyvää huolta minusta. Tiedän, että sinä tunsit syyllisyyttä siitä, että pidit edellisiä kanejasi pienessä häkissä, etkä leikkinyt heidän kanssaan usein. Minä olen kaikkien maailman kanien ääni. Minun lahjani on kestävyys. Minulla oli hetken aikaa kova elämä. Kun nuo menneisyyden muistot tulevat esiin, minä menen minun pahvilinnaani ja ajattelen, kuinka onnekas minä olen nyt.”

Storm-koira sanoo:

“Minun tarkoitukseni on olla sinun paras ystäväsi ja auttaa ja tukea sinua kun sinä teet suuria päätöksiä. Se on myös sitä, että autan ihmisiä, jotka ovat surullisia, löytämään välittömän ilon maailmassa. Minun lahjani ovat silmät. Jokainen, joka näkee ne, hymyilee, olivatpa he millaisella tuulella tahansa.”

Maia-susi/koira taivaasta sanoo:

“Minun tarkoitukseni on muuntaa mahdolliset huonot tavat ja syntyä uudelleen, niin että voin elää elämän terveenä ja kunnioittaen. Ihmiset saattavat luulla, että tämä on helppoa, mutta se vaatii paljon työtä. Purin joitakin ihmisiä kun olin elossa, joten taivaassa minun täytyi tehdä sovinto näiden ihmisten kanssa. Yhden koiran minä autoin taivaaseen. Minä autoin selittämällä, että mitä avioero on lapselle. Minun piti käydä läpi kaikki tapahtumat, joissa olin satuttanut toista olentoja ja tehdä uudenlaisia päätöksiä jokaisessa tilanteessa. Tämä oli todella, todella rankkaa. Minulla oli vain yksi mahdollisuus. Minulla oli suuri, vahva, enkeli joka auttoi minua tekemään oikeita ratkaisuja. Opiskelin kovasti, miltä tuntuu olla terve, tasapainoinen koira. Se ei ole niin helppoa kuin sinä luulet. Oli paljon testejä. Taivas voi olla hieno paikkaa ja se tukee sinua. Jos sinä todella haluat muuttua, sinun pitää olla motivoitunut. Muuten sinä vain junnaat paikallasi siinä, mikä sinä olet. Valitsin näiden asioiden työstämisen taivaassa, niin että minä voin saada terveen kehon ja elämän tullessani takaisin maahan. Minun lahjojani ovat rakkauden joki ja luottamus, joka virtaa lävitseni. Mitä enemmän minä työskentelen itseni kanssa, sitä suuremmaksi minun lahjani kasvaa.”

Laura Stinchfield

Kettu tulee piilostaan

2011-05-26T12:00:00.001+03:00

Eläinkommunikoija Wendy Wolfen blogi, 25.5.2011.

Aamulla, kun Becky meni asioilleen hän huomasi ketun juoksevan alas hevosten polkua pitkin, joka vie niitylle. Tämä on kolmas kerta kun kettu on ollut meidän näkyvissämme. Ensimmäisen kerran niin kävi 3-4 viikkoa sitten, kun se oli pihatiellä ja ajaessamme tietä pitkin, se oli jälleen tiellämme. Se on jo kolmas kerta, tiesin, että oli aika puhua ketun kanssa ja ottaa selville, että mitä se tahtoo meille sanoa.

Wendy: Sinä olet ollut aivan näkkyvillä. Etkö ole huolissasi siitä, että kuka sinut saattaisi nähdä?

Kettu: Olen hyvin tarkka siitä, että kuka minut näkee… Becky saa nähdä minut, mutta muille olen näkymätön.

Wendy: Miksi tulit esiin? Onko sinulla jokin viesti meidän lukijoillemme?

Fox: Sinun takiasi olen tullut esiin, auttaakseni sinua sinun uudessa työssäsi (Phoenix Rising). Minä autan sinua ja sinun oppilaitasi. Sinulla on hyvin paljon yhteistä kettuenergian kanssa.

Wendy: Kuinka niin?

Kettu: Ketun pennut syntyvät kuuroina ja sokeina. Niiden täytyy luottaa energioihin ja niiden tuntemiseen kun ne ovat hyvin nuoria. Tämän johdosta ne kasvavat hyvin intuitiivisiksi ja ne ovat erittäin hyviä aistimaan ympärillään olevat energiat ja ne aistivat vaaran paljon ennen kuin se tulee liian lähelle aiheuttaakseen harmia. Vaikka ne ovat hyvin haavoittuvia pentuina, niille syntyy hienoja taitoja, joita ne voivat käyttää koko elämänsä ajan.

Me myös leikimme energiallamme ja livahdamme sisään ja ulos paikkoihin, täysin huomaamatta, sulautuen taustaan. Se on hyvä tekniikka oppia ja se voi olla erittäin hauskaa.

Wendy: On totta, että jotkut asioista joita opetan Phoenix Risingissa, käsittelevät tietoisuutta sinun energioistasi ja energioistasi sinun ympärilläsi, miten kontrolloida energiakehoasi ja miten käyttää sitä luodaksesi lisää tasapainoa elämääsi. Voin nähdä missä ketun energia voi auttaa tässä meitä.

Miten tämä sopii muihin ihmisiin?

Kettu: Kaikkien teistä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota teidän energiakehoonne. Maan värähtelyt nousevat ja tämä tarkoittaa samalla myös teidän energiakehojanne. On tärkeä ymmärtää mitä sinä aistit ja tunnet. Se antaa sinulle tietoa itsestäsi ja muista, jotka ovat läsnä elämässäsi. Sinä voit oppia mitä muut sinun elämässäsi voivat tarvita sinulta. Sinä voit oppia myös, että on tarpeellista pysyä maadoitttuneena ja rauhallisena… se auttaa tasapainottamaan maapalloa näiden energiamuutosten aikana. Kun olettietoinen sinun vaistoistasi ja energiastasi, sinä voit käyttää sitä nostaaksesi koko maailman energioita.

Wendy: Odotan todella sitä, että liityt joukkoomme lauantaina.Tiedän, että me voimme oppia sinulta hyvin paljon. Oletko sinä avoinna myös ajatukselle, että muut (lukijani) ottavat sinuun yhteyttä saadakseen jonkin henkilökohtaisen viestin sinulta?

Kettu: Kaikki eläimet ovat avoimia ja valmiita kommunikoimaan ihmisten kanssa… kaikki mitä teidän tulee tehdä on kysyä ja hiljentyä tarpeeksi kuullaksesi meitä.

Wendy: Onko jotakin muuta, mitä sinä haluaisit jakaa kanssamme?

Kettu: Ole valossa itsesi kanssa ja ole valossa maan kanssa. Näe miten valo valaisee sinun energiasi ja sinun sielusi ja miten tämä herkkyys kunnioittaa koko maapalloa.

Wendy: Kiitos.

Olin jo aikaisemminkin innoissani lauantaista, mutta nyt minulla on kettu auttamassa tässä työssä. Tunnen kunnioitusta tätä apua ja varmistusta kohtaan. Voit klikata tästä jos tahdot nähdä lisää tietoa Phoenix Rising projektista.

Kissa kipuilee olkapäällä

2011-05-25T13:24:00.002+03:00

Janet Kennedy: Animal Stories, otoksia eläinkommunikoijan asiakkaista.

Sivun viimeinen eläintarina koskee edesmennyttä kissaa:

Tulkinnnan aikana erään miehen edesmennyt kissa ilmaantui paikalle. Kissa oli ollut hänellä silloin, kun hän oli itsekin vielä lapsi. Hän ei valitettavasti ollut ollut kovin kiltti tälle kissalle. Tunsin, että tämä kissa istui hänen oikealla olkapäällään yhä. Kysyin, onko hänellä ollut ongelmia sen olkapään kanssa ja hän vastasi myöntävästi. Kissa sanoi, ettei heidän suhteensa ollut kovin hyvä kun hän oli nuori. Tämä suhde yhä painoi raskaasti ja se oli fyysisesti manifestoitunut tämän miehen olkapäähän. Ehdotin, että hän parantaisi tämän menneen suhteen. Että hän pyytäisi anteeksiantoa ja lähettäisi rakkautta tälle kissalle. Hän ymmärsi asian ja hän tiesi mitä tehdä parantaakseen tämän tilanteen.

Janet Kennedy

Eläimet antavat ehdotonta rakkautta

2011-05-23T19:38:00.000+03:00

Agnes J. Thomasin keskusteluja eläinten kanssa.

#6 Lemmikit antavat ehdotonta rakkautta

Kysymys: “Voitko kertoa minulle mitä ehdoton rakkaus todella merkitsee? Minä voin tuntea sen, mutten ole varma, mitä mieltä sinä siitä olet."

Vastaus: “Se on yksinkertaisesti vain tämä: totuutta ja rakkautta ilman tuomitsemista. Ei-tuomitseminen on se, mikä ratkaisee."

Kysymys: “Annatko sinä kaikille samanlaista rakkautta?”

Vastaus: “Luulen, että sinä sotket toisiinsa rakkauden ja ystävyyden. Me kaikki rakastamme kaikkea elämää, mutta me ystävystymme tiettyjen ihmisten tai eläinten kanssa."

KOMMENTTI. Ehkäpä ehdoton rakkaus on todellakin ainoa rakkauden muoto mitä on edes olemassa. Se, mikä tekee siitä niin ainutlaatuisen eläimissä näyttää olen se, että se on niin vilpitöntä, eikä millään tavalla peiteltyä, ja se on täysin vailla tuomitsemista. Vaikka ihmiset jumaloivat lemmikkejään, heillä on tiettyjä odotuksia niiden suhteen (kuten hiekkalaatikon käyttö) ja se tekee siitä rakkaudesta ehdollisen, vaikkakin vain pieniltä osin. Kommunikoidessa eläimen ja hänen ihmisensä kanssa voi "nähdä" sielunsilmin valon hohteen ja lämmön näiden kahden välillä, ja se näyttäisi, ainakin telepaattisen ihmisen taholta, olevan aivan sama asia molemmissa päissä. Ehkäpä henkisellä tasolla, egosta huolimatta, se on sama asia.

Lemmikeillä on elämäntehtävä

2011-05-23T19:24:00.000+03:00

Agnes J. Thomasin keskusteluja eläinten kanssa.

#5 Lemmikeillä on elämäntehtävä

Kysymys: “Tiedätkö sinä kuinka paljon sinua rakastetaan?”

Vastaus: “Niin minun on tarkoitus tehdä. Se on minun elämäntehtäväni."

Kysymys: “Sinun tehtäväsi?”

Vastaus: “Kyllä. Kaikilla eläimillä on elämäntehtävä. Me olemme täällä auttaaksemme ihmisiä heidän henkisellä tiellään. Meidän päätehtävämme on antaa ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää. Sitten meillä on tiettyjä tehtäviä meidän oman ihmisemme kanssa. Tämä riippuu heidän erityistarpeistaan elämässä. Te ihmiset joko tiedätte tai ette tiedä tiettyä elämäntehtäväänne, mutta me tiedämme, koska me olemme osa sitä."

KOMMENTTI. Olen kysynyt sadoilta eläimiltä mikä heidän tietty tehtävänsä on. Vastaus vaihtelee tyyliin "pitääkseni ihmiseni terveenä saadessani heidät lähtemään kävelylle", tai "suojellakseni lapsia", tai "pitääkseni sinut valppaana". Jokaisella on oma tehtävänsä. Joillakin eläimillä on useampiakin tehtäviä. Usein eläinsuojista pelastetuilla eläimillä on tehtävä liittyen heidän ensimmäiseen perheeseen ja sitten aivan toisenlainen tehtävä nykyisen perheen kanssa. Sairaat eläimet usein sinnittelevät elämässä kiinni kunnes ovat suorittaneet oman tehtävänsä.

Kalajuttu

2011-05-23T19:11:00.000+03:00

Jenny Shone on eläinkommunikoija Animal Healing Centeristä. (AHC Facebookissa.)

"Kalajuttu" Animal Healing Centerin sivuilta osiosta 'Stories'.

Michael oli syvässä unessa. Keskellä yötä hän hätkähti hereille. Hänen kultakalansa pitivät kovaa metakkaa. Ne hakkasivat vesitankkinsa seiniä ja läiskyttivät vettä kaikin voimin. Lopulta hän päätti mennä katsomaan että mistä tässä metakassa oikein on kyse. Hän käveli ovesta huoneeseen missä kalat olivat. Siellä olikin joku vieras hiippailija. Hiippailija pakeni paikalta heti Michaelin nähtyään. Kultakalat olivat varoittaneet Michaelia. Ja vieläkin ihmiset sanovat: tyhmiä kaloja. Tämä tarina osoittaa, ettei tyhmiä eläimiä ole olemassakaan. Kaikilla eläimillä, kalat mukaan lukien, on älykkyyttä ja ne voivat kommunikoida kukin omalla tavallaan.

Eläimet eivät tuomitse

2011-05-23T18:14:00.000+03:00

Agnes J. Thomasin keskusteluja eläinten kanssa.

#4 Eläimet eivät tuomitse

Kysymys: “Ovatko ihmiset sinun mielestäsi hyviä vai pahoja?”

Vastaus: “Eläimet eivät ajattele näillä termeillä. Me olemme ei-dualistisessa maailmassa. Tällä tarkoitan, että me emme koe dualiteettejä tai polariteettejä kuten hyvä vastaan paha, vahva vastaan heikko, rakkaus vastaan viha, paras vastaan pahin, kipu vastaan nautinto. Nämä ovat vain saman asian eri asteita. Koska me olemme yhtä kaiken kanssa, me ymmärrämme kaikki tarinan tai asian puolet. Te ihmiset uskotte olevanne erossa, joten te näette vain teidän oman puolenne. Te määrittelette hyvän ja pahan sen mukaan, miten se vaikuttaa juuri teihin henkilökohtaisesti. Jos se on teille jotenkin hyödyksi ja auttaa teitä päämäärissänne, te kutsutte asioita hyväksi, jos se estää pääsyn päämäärään te kutsutte sitä pahaksi. Te tuomitsette oman ainutlaatuisen näkemyksenne mukaan maailmaa kaikkialla samalla tavalla. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää, koska sinun näkemyksesi ottaa huomioon ainoastaan yhdestä näkökulmasta nähtyjä yksityiskohtia. Todellisuudessa, ei ole olemassakaan oikeita tai vääriä asioita, sen vuoksi meillä ei ole mitään tarvetta tuomita mitään."

Kysymys: “Te tiedätte koska te tunnette kipua, eikö niin?"

Vastaus: “Kyllä, tottakai. Mutta me emme jää kipuun kiinni, niin kuin ihmiset tekevät, koska se tarkoittaisi sitä, että pitäisi asettaa jokin arvo tai arvojärjestys kivulle. Se vaatisi tuomitsemista, ja me emme sitä tee. Eläimet vain OLEVAT."

Eläimet lukevat aikeesi

2011-05-23T13:14:00.000+03:00

Agnes J. Thomasin keskusteluja eläinten kanssa.

#3 Eläimet lukevat aikeesi

Kysymys: “Voivatko eläimet lukea ihmisten ajatuksi?”

Vastaus: “Kyllä, mutteivat sillä tavalla kuin sinä luulet. Teidän ihmisten päässä on joskus niin paljon menossa juttuja, kaiken aikaa, että olisi hyvin vaikeaa lukea se kaikki. Se, mitä me luemme, ovat teidän aikeenne. Tällä minä tarkoitan sitä, että kun te päätätte tehdä jotakin joka vaikuttaa meihin, me tiedämme mitä sinä aiot sillä sekunnilla."

Kysymys: "Voitko antaa esimerkin?"

Vastaus: “Kyllä. Me tiedämme kun sinä olet aikeissa lähteä ulos ja sen, minne olet menossa. Me tiedämme, koska aiot viedä meidät eläinlääkärille. Me tiedämme tulevaisuuden tapahtumia, kuten vaikka sen, että sinä olet aikeissa muuttaa."

Me kaikki olemme yhtä

2011-05-23T13:01:00.002+03:00

Agnes J. Thomasin keskusteluja eläinten kanssa.

#2 Me kaikki olemme yhtä

Kysymys kaikille lemmikeille: “Miten te tiedätte niin paljon muista eläimistä ja ihmisistä?”

Vastaus: “Te ihmiset uskotte olevanne erillänne muista olennoista tai ihmisistä. Eläimet tietävät, että me olemme yhtä. Me olemme yhteydessä kaikkien elämänmuotojen kanssa, ihmisten eläinten, kasvien, kivien, merien ja jopa Maan itsensä kanssa. Me kaikki olemme eläviä, kehittyviä, elämän ilmaisuja. Me kutsumme sitä Kaikeksi-Mitä-On. Se on Yksi, Kaikkien Luoja, yksi Sielu, sekä materiana ja ei-materiana. Me olemme jatkuvassa kommunikointiyhteydessä kaiken luodun kanssa, kaikkialla."

Kysymys: “Miten te olette yhteydessä? Millä tavalla teidät on kiedottu yhteen?"

Vastaus: “Me olemme yhteydessä kaiken elämän kanssa näkymättömän energialangan avulla, me kutsumme sitä Sydänyhteydeksi. Se on puhdasta rakkauden energiaa. Me tiedämme, että te ihmiset pidätte rakkautta tunteena. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin vain sitä. Sen pitää koko Kosmoksen kasassa, se näyttää samanlaiselta kuin suuri kalaverkko. Jotkut ihmiset kutsuvat sitä Eetteriksi. Se on Universumin taustakangas ja se tekee kaikki erilaiset muodot mahdollisiksi." *

Agnes J. Thomasin kommentti: Ymmärsin tämän vastauksen vasta kun olin tutkinut asiaa. Muutamat tiedemiehet ovat kirjoittaneet langoista jotka näyttävät pitävän Universumia kasassa. Tiedemies David Bohm ja biologi Rupert Sheldrake tutkivat tätä syvemmin. Sheldrake kutsui sitä "morfisiksi kentiksi" ja Bruce Cathie kutsui niitä energiaverkoiksi ja julkaisi kirjan niistä jossa hän antaa niille tarkat matemaattiset määritelmät. Sheldrake, kirjassaan 'Dogs That Know When Their Owners Are Coming Home' (Miksi koirasi tietää milloin olet tulossa kotiin), määrittelee miten nämä verkot pitävät kyyhkysparvet kasassa ja miten eläimet tietävät minne ne menevät muuttomatkoillaan ja kuinka kauas "etelään" mennä talveksi.

________________________________________

* Note: Kyseessä on Rakkauden Verkko (monet käyttävät myös ilmaisuja Elämän Verkko, Valon Verkko) josta eläimet ovat puhuneet paljon Hiljaisen Viisauden Voima-lehdessä. Mm. numerossa 4 telkkätyttö sanoi, että linnut navigoivat Rakkauden Verkon avulla.

Eläimet kykenevät luovaan ajatteluun

2011-05-23T12:16:00.000+03:00

Agnes J. Thomasin keskusteluja eläinten kanssa.

#1 Eläimet kykenevät luovaan ajatteluun

Kakadu:

Kysymys valkoiselle kakadulle, jonka toinen siipi oli vaurioitunut: "Mitä haluaisit kaikkein eniten maailmassa?"

Vastaus: Hän lähetti minulle kolme visuaalista kuvaa. Ensimmäisessä oli kuva hänen päästään, tuuli puhalsi hänen kasvoihinsa niin kovasti, että se sai höyhenet heilumaan. Toisessa kuvassa hänen jalkansa olivat kiinni liikkuvan auton kattotelineessä ja hän tunsi tuulenvireen kun se ajoi eteenpäin. Kolmas kuva oli hänestä ratsastamassa hevosen selässä areenan ympäri. Kun hevonen pysähtyi joku tuli paikalle ja laittoi seppeleen, joka oli tarkoitettu linnulle, sen kaulaan. Hänen sanansa kuuluivat: "Jos saisin mahdollisuuden, minä lentäisin niin kovasti, että voittaisin palkinnon!"

Ote Diana Cooperin kirjasta

2011-05-13T20:59:00.001+03:00

Diana Cooper: Enligtenment Through Orbs.

Eläinten viattomuuden ja yksinkertaisuuden vuoksi heitä rakastetaan hyvin paljon henkimaailmassa. Monilla kotieläimillä on avoin sydän ja he opettavat ihmisilleen kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, anteeksiantoa, myötätuntoa, arvokkuutta, empatiaa ja rakkautta muiden ominaisuuksien ohella. He syntyvät valitsemiinsa perheisiin auttaakseen niitä, suojelemaan heitä ja rakastamaan heitä ehdottomasti. Vastavuoroisesti ihmiset pitävät huolta heidän fyysisistä tarpeistaan ja rakastavat heitä.

Palveluseläimet, kuten lehmät, lampaat, vuohet, kanat, siat ja jopa kamelit ovat myös syntyneet oppiakseen ja kasvaakseen. He opettavat ihmisille monia pitkälle edistyneitä ominaisuuksia.

Silloin kun nämä lajit ensin päättivät tulla ensisijaisesti maapallolle, oppimisolosuhteet olivat hyvin erilaiset. Ihmisten ja eläinten välillä oli rakkautta ja kunnioitusta. Yksikään näistä olennoista ei koskaan kuvitellut tulevansa kohdelluksi alempiarvoisena kuin ihmiset. He ovat vain yksinkertaisesti toisenlaisella tiellä kuin ihmiset ovat. Ällistyttävällä tavalla, ainakin tähän saakka, he ovat kärsivällisesti sietäneet epäinhimillisyyksiä niiden taholta, jotka heitä kasvattavat saadakseen voittoa. Voit nähdä joissakin kuvissa tässä osiossa, miten enkelit avustavat heitä. (Klikkaa linkkiä ylhäällä, kirja on sähköisessä muodossa Scribd.com-sivulla.)

Eläimet kehittyvät aivan kuten ihmisetkin ja jälleensyntyvät uudestaan ja uudestaan oppiakseen läksynsä. Jokaisella on jotakin erilaista opittavaa. Eläimet syntyvät uudestaan samaan perheeseen monissa eri elämissä, etenkin jos heillä on rakkauden side välillään ja he kasvavat henkisesti yhdessä. Siksi monet ihmiset sanovat että heistä tuntuu kuin he olisivat aina tunteneet lemmikkinsä. Edellisten elämien muistot ovat syvällä heissä.

Diana Cooper